Tirehtöörinä toimi vielä viikko-pari takaperin mykoplasmainfektio. Nyt on uusi pelle talossa, jonka ensimmäisenä esityksenä oli ärhäkkä silmätulehdus Taaviaiselle. Show eteni nostamalla eilen kuumeen Taaviaiselle ja tuomalla rään nenään. Lisäksi ylimääräisenä numerona löytyy Pullan räkätauti (johan se elämän ensimmäinen taittui jo toiseksi!) ja Isännän köhiköhi-urakaksi. Äitee nosti viimeyönä myös lämmöt.
Isäntä joutui suuntaamaan leipätyötä kohden, kun aluksi vietti pari päivää "pakottavista perhesyistä" kotona. Nyt pakottavat perhesyyt on äidin niskassa ja äiteellä suru silmässä siitä, koska täällä ehtii yksi mamma parantua. 7 viikkoa synnytyksestä ja edelleen taistelen flunssaa vastaan, että ei ihme kun fiilis on ettei ole ehtinyt itse jakaantumisestakaan toipua. Unenpuute on infernaalinen, mutta minkäs teet.
Suurimpana hämmästyksenä on perheet, jossa on useampi mukelo. Miten hiivatissa siellä kädet riittää? Toisaalta, se erkkakortti painaa tässä. Monissa perheissä kolmevuotias puhuu ja kertoo mitä tahtoo, syö (edes osittain) itse ja osaa käydä potalla. Parhaassa tapauksessa taapero osallistuu auttamalla äitiä esim. hakemalla pikkuveikan vaipan tai viemällä mehumukin keittiöön - tai pyytämällä sitä mehua.
Kuten totesin ajatusteni keskellä, on jännää että tää ei aiheuta sitä tavallista "kipua erityisyydestä" joka mulla yleensä näiden ahaa-elämysten äärellä pesii. Lähinnä on sellainen näin meillä fiilis. Meinaako se muka sitä, että aika tekee tehtävänsä? Mene ja tiedä. Tuli pysähdyttyä tämän havainnon äärelle.
ps. Kyselyitä on tullut, että olenko sulkenut blogin. En. Hamaan vatutukseen asti taidan täällä rustailla vaikka kuinka kiukuttelisin, koska enään en osaa elää ilmankaan. Edellinen postaus oli ihan tyhmä kiertoposti äitin työtehtävistä ja kun ystäväni perhe sai juuri musertavia uutisia tuntui, etten edes omassa blogissani halua pitää "paskaa vitsiä" - kun ajatukset oli täysin heidän Skidin voinnissa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, vitsille ei ollut sijaa edes täällä tuon pysäytyksen/rysähdyksen äärellä. Kaikki ajatukset on yhä heidän matkassaan.
Kolmen lapsen äitinä kerron, miten olen selvinnyt: sarjatyö!
VastaaPoistaKaikki yhtäaikaa suihkuun, iltapalalle, päikkäreille ym.
Ja siitä lähdetään, että äiti saa tarpeeks unta ja ruokaa! Kun äiti voi hyvin, voi hyvin koko perhe.
Jaksuja!
elämä on vaan toisinaan niin julmaa.. :(
VastaaPoistaMutta jaksamista sinullekin arjen pyörittämiseen. Toivottavasti se pöpösirkus menis jo talviunille. :)
Anonyymi, kiitos vinkeistä!
VastaaPoistaSarjatulta käyttäen kohti koettelemuksia :D
Poikkeama, onneksi nää on kevyitä murheita moneen nähtynä meillä.
Tuo uni ja ruoka pitää täällä niin paikkansa!
VastaaPoistaItse päädyin alkuvuodesta vähän vahingossa kokeilemaan homeopatiaa, meillä on tähän mennessä hyviä kokemuksia: Aconitum-nimistä ainetta olen antanut "ensiapuna" heti, kun vähänkään näyttää siltä, että nuha alkaa ja nuhat hävisivät kuin itsestään, 8kk selvittiin ilman nuhaa. Nyt sitten oli nuha ja lämpöä, mutta kiitos ahkeran "lääkinnän" tauti ei päässyt pahaksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kokeilemaan, ovat kyllä ihan ihmeaineita ja niitä voi antaa jopa vauvalle, toisin kuin monia muita. =)
Tuosta monilapsisuudesta: Mun näkökulmasta _teillä_ on suurperhe!! :D Ihan oikeasti. Mä nostan hattua niin korkealle, että pärjäät yhden erityistarpeisen ja toisen vauvaikäisen tapauksen kanssa. Mä en ymmärrä miten ihmiset sen tekee, te ja muut ihmiset... Ei olis meikäläisestä, happi loppuu jo tämän yhden kanssa. :)
VastaaPoistaTsemppiä taudinkaatoon, ikävää, että joudutte koko perhe noin sairastamaan.
Voi, ymmärrän, voimia kovasti!. Meidän pikkunelonen sai ekan hengitystieinfektion kaksiviikkoisena, se jo yksissään kantoi sairaalaan asti tarkkailuun. Siitä kun selvittiin, iski viisviikkoisena rs-virus koko porukkaan, ja pienin oli vajaa viikon tosi huonossa kunnossa, osa oltiin osastolla kun henki ei kulkenu. Itse siinä samassa köhässä ja toiset lapset kotona kuumeessa ja köhässä. Ei ollut mikään maailman mukavin startti suurperheen eloon, mutta siitä selvittiin! Voimia sinne kovasti! Ja ystäväsi perheelle myös.
VastaaPoista