tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Painoa

Äiti yhteensä -14kg

Pulla viikossa +500g js +2cm

- - -

Tämän blogin kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä pahalta. Törmäsin bloggaukseen, jossa erityislasten vanhempia tarkastellaan aika kriittisessä valossa. Asiaa, kritiikkiä pitääkin pystyä ottamaan vastaan. En väitä etteikö iso osa olisi totta, mutta liekö käynyt niin että tämä älähti kun osui kohdalle. En mä ole mikään superihminen. En ole valittu jaloon tehtävään. Olen samanlainen äiti kuin kaikki muutkin. Keitetty erilaisissa liemissä, useamman suon tarponeena. Mutta se ei tee musta yhtään sen parempaa tai arvokkaampaa.

Olen tän blogin kautta yrittänyt avata sitä maailmaa, mikä meillä on. Osittain olen onnistunut. Mutta samalla tuntuu että olen mennyt ihan metsään. Yhtäaikaa pitäisi osata kertoa siitä erityisestä arjesta jotta se näyttäytyisi muille tavallisena, lapsiperheen arkena - mutta toisaalta sitä erityisyyttä ei saisi ääneen sanoa, koska se määrittelee liikaa.

Olen myös blogissa kertonut niistä aivopieruista joita me kohdataan aina välillä. Marginaaliselta ryhmältä niitä tulee. Useinmiten sanojana on ns. normiversion äitee, mutta en väitä todellakaan että kyse olisi kuin pienestä rupusesta sakista ihmettelijöitä. Erityisyyden myötä (kyllä, se erityisyys näkyy pojastani ulospäin) saamme vastailla mitä hullumpiin kysymyksiin. Kuitenkaan kukaan ei kysy koliikkilapsen äidiltä, että olisitko abortoinut jos tietäisit - kun taas Down-lapsen vanhemmalta tälläistä "voi" kysyä. Mutta mun pitäis vaan hymyillä ja vastata kauniisti. Ei onnistu.

Mun tarttee sulatella ajatuksiani tästä. Rehellisesti pohdin blogin lopettamista. Mitä hyötyä on sellaisesta, joka saa muille pahaa mieltä ja mulle ääretöntä vitutusta arvostelun muodossa. Ja kyllä, otin itseeni ja kovaa. Jälleen ollaan siinä pisteessä, että me ei upota mihinkään sakkiin. Taviksille ei kelvata kun ollaan liian "ylpeitä ja kopeita", erkkapiireihin en tahtoisi kokonaan upota koska meillä on paljon tavallista.

Nyt olen marttyyrina ja helvata, mulla on siihen oikeus. Ottaa päähän ja itkutkin on väännetty jo muutamiin kertoihin. Kyllä, olen herkillä ja on hormooneita ja eriparisukat sekä laihaa kahvia.

Jään siis kökkimään tälle ajatusteni kalliolle nallina.
Ehkä ajatus aukeaa joskus. Tai sitten ei.

ps. En kerää tällä säälipisteitä tai "pliis jääthän blogistaniaan" -kommentteja. Jos tätä blogia ei tahdo lukea, jättäkää hyvänen aika lukematta - oikeassa yläkulmassa on punanen raksi josta sivu sulkeutuu. Kuten olen sanonut kommenttiboksissakin, arvostan hyviä käytöstapoja. Jos ei ole hyvää sanottavaa, kannattaa jättää sanomatta.

59 kommenttia:

  1. Olen yksi näkymätön lukija, aina klikkaan (niin kauan kuin se on tuossa ollut) tuota Luettu!-nappia, mutten olen koskaan kommentoinut. Jännitin blogisi mukana Taaviaisen kävelyn opettelua, Brunon sairastumista, Pullan odotusta - ja monta kertaa olen tippa linssissä lukenut kerrontaasi. En tiedä, mihin blogiin tai kirjoitukseen viittaat, koska en lue muita perhe-elämästä kertovia blogeja, mutta toivon, että tiedät blogisi antavan monille ajateltavaa ja iloa. Sinulla on kertojan lahja. Toisaalta, blogia ei voi pitää vain muita varten, jos sen pitäminen itsestä tuntuu ikävältä tai raskaalta. Voimia syksyyn sinulle ja hyvää jatkoa perheellenne!
    (en sitten osannut kirjoittaa yhtään niin kuin halusin, mutta kirjoitinpa sentään jotain ;)

    VastaaPoista
  2. No voihan höh! Jos joku ei pidä blogistasi, niin omapahan on ongelmansa, jos tulee tätä lukemaan. En tiedä, mikä ei-erityislasten vanhempien piikkejä nostaa pystyyn erityisyydestä puhuttaessa. Tai ei kai mikään, eiköhän kyse ole marginaali-ilmiöstä, jossa joku ei vaan hyväksy toisia, oli ne sitten erityisiä tai erivärisiä tai erimuotoisia tai tavallisia etc. Vaikea sanoa, kun itse on ensin luullut olevansa taviksen äiti, sitten päätynytkin erityisen äidiksi ja kohta vielä lisänä myös tavisäidiksi, niin enpä ole tehnyt niin suurta lukua eroista.

    Jos ei joku hyväksy toista, niin miksi silti pitää ehdioin tahdoin mustamaalata/pahoittaa muiden mieltä? Se tässä nettitouhussa on ikävää, että kuka tahansa voi nimellä tai nimettä kirjoittaa massojen näkyviin mielipiteensä vailla sensuurin häivääkään.

    Sitä pitää vaan olla paksunahkainen ja luottaa, että on itse oikeassa (ja muut tietysti väärässä ;)

    Äh, tuli sekava sepustus, mutta pointti oli se, että sulla on huippuhieno blogi, jolla on valtavasti innostuneita lukijoita (olivat sitten tekemisissä erityisyyden kanssa tai ei) ja olet varmasti avannut monen silmiä erityislapsiarjessa. Ja varmaan jotain ei-niin-suosittua bloggaajaa ärsyttää moinen suosio.

    Ahkerat lukijat toivovat, ettet ihan vielä pariinkymmeneen vuoteen lopeta blogin pitoa :)

    VastaaPoista
  3. Hannaliini ja Katja kirjoittivatkin ihanasti.

    Pidä blogia vain jos se hyvältä tuntuu. Meitä on kuitenkin iso joukko, jotka seuraavat blogiasi hyvää tarkoittaen. AInakin minä mielelläni luen kuulumisia ja ajatuksiasi ja kovasti tykkään seurata taaviaisen ja pullan kasvuakin. :)

    Minäkään en tiedä kenen blogikirjoituksesta puhut, mutta olen pahoillani että joku on onnistunut taas päästämään aivopieruja tai pahoittamaan sinun (ja varmasti monen muunkin erityislapsen äidin) mielen. :(

    Jaksamista! Ihanasti on pulla kasvanut ja sinulla kilot karissut!! :) <3

    VastaaPoista
  4. Mä olen kanssa niitä näkymättömiä lukijoita, noh, oon mä joitain kertoja vissiin saanut kommentoituakin. Enkä mä edes tiedä, miksi mä olen teidän eloa jo vuosikaudet seurannut - välillä nauraen ja välillä itkien. Taisin joskus aiemmin jo kertoa, että aloin lukea silloin, kun puhuit lähinnä lapsettomuudesta ja käsitöistä tai jotain sinne päin ja olen siis seurannut niin Taaviaisen kuin Pullankin matkaa maailmaan. Meillä ei ole lapsia eikä niitä meille toivota, joten perheaiheisten blogien lukeminen on jo itsessään mulle aika harvinaista. Jostain syystä kuitenkin aina tulen ilolla ja mielenkiinnolla kuulemaan, miten teillä menee.

    Musta sä olet aina onnistunut nimenomaan olemaan ihan tavisäiti. Sua on väsyttänyt, sulla on mennyt hermot, sua on pelottanut, sä olet tuntenut riittämättömyyttä - ja sä olet rakastanut, ollut ylpeä, puolustanut omiasi, riemuinnut! Kolikon molemmat puolet.

    Mä tiedän, miltä tuntuu, kun kritiikki osuu liian lähelle. Silloin saakin kiehahtaa ja ottaa aikalisän. Ja sun blogihan tää on, joten älä meidän lukijoiden takia itseäsi venytä, jos tuntuu liian raskaalta.

    Ota toinen kuppi sitä liian laihaa kahvia :) ja vietä idiooteista huolimatta kiva päivä.

    VastaaPoista
  5. Hola naiset ja kiitos kommenteista!


    Koska bloggauksen kirjoittaja mainitsi minut "insipiroijaksi" tekstiinsä, uskallan sen tähän linkittää;

    http://nasujamasu.wordpress.com/2011/09/29/keppi-muurahaispesa/

    Lisättäköön että kuten eräs toinen kirjoittaja mainitsee, itse bloggaus on ihan asiaa, mutta kommenttiboksin jutuista tulee jo iso tonnin painoinen kivi rinnalle. Näinkö susia me äidit toisillemme ollaan?

    VastaaPoista
  6. Ei saa lopettaa ;) Yksi näkymätön lukija täällä huutelee. Blogisi on kaunis sisältä. Se valaa uskoa siihen, että ihminen selviää vaikeammistakin paikoista .

    Kiitos siitä <3

    VastaaPoista
  7. Ma luin saman jutun ja pahoitin siita mieleni. En niinkaan itse blogiteksista vaan niista kommenteista ja etenkin siita yhdesta, joka oli jotenkin katkeroitunut teksista "miten erityislasten aidin valitaan". Kaikki siella kovasti toitotti, etta aitiys ei ole kilpailua, joten miksi sitten pitaa kilpailla siita, etta "meillakin on hankalaa". Kaikilla on varmaan hankalaa omalla tavallaan enka ma ole kokenut (okei, ehka paria kertaa lukuunottamatta - syomispulmista ja painon kehityksesta lukiessani, kun hankalaa oli taallakin), etta sun blogisi kittaisi jotenkin kilvoitella siita, kenella on vaikeinta.

    Itse lopetan nykyaan aika helposti sellaisten blogien lukemisen, jotka arsyttaa. Tama ei kuulu niihin - painvastoin!

    VastaaPoista
  8. Arvasin ennen kommenttilaatikon avaamista, mistä bloggauksesta on kyse.

    Mater matrii lupa. Äiti on äidille susi. Tosin astetta hauskempaa tästä tekee sen, että latinan lupa tarkoittaa myös maailman vanhimman ammatin edustajaa.

    "Bitch please!" on sen verran yleinen reaktio nykyään tiettyjä blogeja lukiessa, että olen itsekin miettinyt, pitäisikö jättää homma niille, jotka jaksavat mokomaa vaipantäytettä suoltaa ja sisäistää. Ymmärrän ihan täysin, että otit tuosta tekstistä itseesi. (Kävipä mielessäni myös tekstin sinulle linkittäminen siltä varalta, ettet sitä muuten huomaisi, mutta päätin sitten olla linkittämättä - lähinnä sillä perusteella, etten katsonut sitä sen väärtiksi.)

    Ei mulla sinänsä mitään uutta sanottavaa silti ollut. Kunhan tahdoin tsempata ja sanoa, ettet ole ainoa, jonka korvaan tuo teksti (ja muut blogosfäärin jännemmät kommervenkit) särähti.

    VastaaPoista
  9. Lienenkö koskaan kommentoinut aiemmin mutta nyt uhmaan lakeja ja sanon että tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja luen mielelläni jatkossakin kivoja juttujasi! ;)

    VastaaPoista
  10. Ehdinkö jo jättää viestiä tuonne aiempaan postaukseen, juuri ennen kuin julkaisit tämän postauksen, mutta pakko kommentoida vielä uudelleenkin.

    Jätä tuo toisaalla käytävä keskustelu omaan arvoonsa, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Komppaan Tiitä, ei se ole sen väärti! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Nyt täytyy minunkin monen muun lailla jättää kirjoitettu jälki käynnistäni. Jonkin aikaa olen elänyt mukana perheesi tapahtumissa ja näin saanut jakaa sellaisia kokemuksia, mitä ilman olen elänyt jo eläkeikääni saakka. Edellä on jo hyvin perusteltu, miksi sinun kannattaa jättää muualla kirjoitettu omaan arvoonsa. Voin siis yhtyä niihin ja toivon saavani lukea edelleen Vinkeän väen kuulumisia. Kaikkea hyvää koko poppoolle toivottaa
    -Marsa

    VastaaPoista
  12. Minäkin olen hiljaisena lukijana seurannut blogiasi jo jonkin aikaa ja monien muiden tavoin saanut siitä paljon uusia kokemuksia ja tietoa, jota tuskin olisin muualta saanut. Jonkinlaista rohkeutta kohdata elämä sellaisena, kuin se tulee. Kuten aiemmat kommentoijat ovatkin sanoneet niin ei kuitenkan kannata meidän lukijoiden takia pakolla kirjoitella, jatkat jos siltä tuntuu. Halusin vain muiden tavoin ilmaista positiiviset tuntemukset blogistasi!

    T: 19v neitokainen, joka vasta haaveilee perheen perustamisesta

    VastaaPoista
  13. Vieläkin yksi näkymätön lukija ilmoittautuu. Kävin lukemassa tuon Nasun bloggauksen enkä voi käsittää, miten sitä kommenteissa kehuttiin tärkeän asian esille ottamisesta. Siis minkä asian? Oliko siinä asiaa? Äidit ovat huolissaan lapsistaan? Hauki on kala?

    Itse joudun hiekkalaatikolla säännöllisin väliajoin vastaamaan tuntemattomien uteluihin monikulttuurisesta perhearjesta, koska lapsestani voi päätellä, että isänsä ei ole etninen suomalainen. Utelias saa olla, mutta en minäkään tavisten (keitä he lienevätkään) intiimiasioista kysele. Ja katson oikeudekseni tilittää näistä aivopieruista, jo ihan siitäkin syystä, että joku saattaisi seuraavalla kerralla käyttäytyä paremmin.

    Ja tsiisus. Kuinka monella lapsiperheellä on auto ihan sen takia, se "on oltava". Ja sinä et saisi perustella sen hankintaa erityislapsiarjen helpottamisella. Kyllä on taviksilla vaikeaa.

    Rönsyilevä kommentti, jonka poitti on jotakuinkin se, että olipa turha bloggaus, josta sulla on täysi oikeus pahoittaa mielesi. Voimia.

    Anna

    VastaaPoista
  14. Kiitoksia köörille kommenteista!

    Nautin blogin kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on kuin mattoja tamppais, pöly irtoaa ja olo raikastuu. Mutta tälläisinä hetkinä kun tuntuu että ruotiminen on jo henkilökohtaisella tasolla, sitä miettii että minne se pöly sitten mahtaa laskeutua?

    tahdonko todella antaa meistä tälläistä kuvaa, minkä toisaalta luin. Miten mä oon ees saanut annettua niin perinvittumaista kuvaa? Miksi fiilis on kuin viikon ripulipaskan jälestä, voimaton ja vetämätön? ja miksi mut on varustettu niin saakutin huonolla itsetunnolla että arvostelun pitää satuttaa.

    Ehkä siksi että mä oon ollut rehellinen. En ole suurennellut tai vähätellyt, vaan kertonut elämästä ja siitä itsestään. Ilosta, surusta ja kaikesta muusta siltä välillä. Ja sillä kaikella rakentanut iselleni myös ymmärrystä meidän elämään. Koska, kuten "tervetuloa hollantiin"- tekstissä sanotaan, "Unelman menettäminen on valtavan surullinen asia" - vaikkakin sen tilalle saa uusia.

    Pohditaan. Mietitään. Analysoidaan. Tarttee vähän happea tähän. Tai uuden blogin. En tiedä.

    VastaaPoista
  15. ps.

    Pysykäähän asialinjalla - molemmissa blogeissa- vaikka kuinka sapettaisi!

    Yritetään kunnioittaa blogirauhaa!!!

    VastaaPoista
  16. Tuo Annan kommentti oli ihan huippu!! :D Ja niin totta!

    "Kävin lukemassa tuon Nasun bloggauksen enkä voi käsittää, miten sitä kommenteissa kehuttiin tärkeän asian esille ottamisesta. Siis minkä asian? Oliko siinä asiaa? Äidit ovat huolissaan lapsistaan? Hauki on kala?"

    Ja päästinpäs minäkin opmat aivopieruni sinne kommentteihin, vaikka fiksumpaa olisi olla huomioimatta. Annan tavoin kumminkin uskon, että älähtäminen on joskus tarpeen. Jos sitten seuraavalle kerralla sama henkilö osaisi käyttäytyä fiksummin..? (Tosin olen joutunut huomaamaan, että ne samat ihmiset päästelee aivopieruja siitä huolimatta.)

    Mutta ihana vinkeän äiti (erityisen ihana äiti), minäkin mielelläni jatkaisin blogisi lukemista. :)

    VastaaPoista
  17. Niin ehkä minäkin hämmennyin samasta syystä kuin Anna, en vain ymmärrä mikä se tärkeä asia oli.

    Mulla sun blogi on ollut tärkeä siitä lähtien kun oon sitä lukenu. Enkä koskaan ole kokenut sun kirjotusten / kommenttien perusteella, etten saisi pitää meidän "tavisarjen" asioita haastavina.

    VastaaPoista
  18. Hei!
    Lukisin jatkossakin mielelläni ajatuksiasi arjestanne. Ihailen rohkeuttasi ilmaista tunteitasi avoimesti, kysyä ja kyseenalaistaa. Jos päätät lopettaa avoimen blogin kirjoittamisen, kiitän kovasti näistä vuosista joina olen saanut kurkistella elämäänne ainutlaatuisesta ikkunasta! MaijaH

    VastaaPoista
  19. Hei, täälläkin on yksi hiljainen lukija, joka on vieraillut sivuillasi jo aikaa ennen Taaviaista. Minun lähiympäristöni muodostuu vain ns.tavisperheistä ja blogisi on oikeastaan ainut tapa seurata hieman erillaista lapsiperheen arkea. Kiitos siitä, että olet raottanut tynnyrini lautojen välejä ja avartanut maailmaani. Toivottavasti jatkat tätä myös jatkossa. Olen seurannut myös tuota toista blogia ja luin ko.kirjoituksen ennen kommentointejasi. Olin hämmästynyt, sillä blogin kirjoittaja oli mielestäni ollut tolokun immeinen. Nyt tuosta tekstistä paistoi katkeruus ja kohdistettu v...lu. Ehkä taustalla on jotain muuta hampaan koloon jäänyttä?

    VastaaPoista
  20. Jaa, pitää varmaan itse pääpirunkin kommentoida.

    "Olin hämmästynyt, sillä blogin kirjoittaja oli mielestäni ollut tolokun immeinen. Nyt tuosta tekstistä paistoi katkeruus ja kohdistettu v...lu. Ehkä taustalla on jotain muuta hampaan koloon jäänyttä?"

    Ei ole katkeruutta tai kohdistettua v*ttuilua, sen ainoan Vinkeen äiteeseen liittyvän jutun mainitsin kommenteissa ja se oli kaiketi sitten jonkinasteinen väärinymmärrys. Vinkeen äitee ymmärsi minut väärin ja minä ymmärsin väärin hänen reaktionsa. En muutenkaan mielestäni kirjoittanut ilkeästi vaan asiallisesti, surullista kyllä se ei nyt sitten tainnut kaikille avautua. Mutta mä meen nyt täältä saastuttamasta toisten blogeja, kun mut on jo kerta tuomittu.

    VastaaPoista
  21. san sanoi sen mikä mun piti tulla sanomaan, tämän takia tätä luetaan, tai ainakin mä luen

    "Musta sä olet aina onnistunut nimenomaan olemaan ihan tavisäiti. Sua on väsyttänyt, sulla on mennyt hermot, sua on pelottanut, sä olet tuntenut riittämättömyyttä - ja sä olet rakastanut, ollut ylpeä, puolustanut omiasi, riemuinnut! Kolikon molemmat puolet."

    nih, toivottavasti et vaan lopeta kirjoittamista.

    VastaaPoista
  22. No, johan oli kommentointia tuolla toisaalla. Nainen ja/tai äiti - aikamoinen olento, mutta kurjaa luettavaa oli :( .
    Omassa blogissaan ajatuksiaan voi tuuletella, sanoillaan tai teoillaan loukkaamatta toisiaan, lukija voi rastia kulmassa käyttää ihan itse. Tulisi ajatella, että vanhempina me jokainen pyrimme suomaan lapsillemme hyvän ja turvallisen tulevaisuuden.
    - Itsenäisenä ajattelijana haluan jatkossakin lukea vinkeän perheen arjesta, jonne tulokkaasta veikkasin jo alkuvaiheessa poikaa :) .

    VastaaPoista
  23. Täällä luen ja aion käydä lukemassa niin kauan kuin haluat kirjoittaa.

    VastaaPoista
  24. Älä lopeta, ethän! Mulla oli suuri kunnia saada tavata sut livenä tuossa muutama viikko sitten kun Pullaa kävit pyörittämässä maailmaan ja harmittaa etten silloin saanut sanotuksi miten paljon iloa ja näkemystä erityisen lapsen perhe-elämästä olen saanut! Ihan sekä äitinä että kätilönä siis. Kirjoituksesi, niin harmistuksen kuin ilontäyteiset, ovat niin täynnä elämää että innolla aina odotan mitä teille taas kuuluu. Plus miten usein osaat ihan prikulleen oikein sanoittaa sen mitä itsekin tuntee ja ajattelee tässä arjen pyörityksessä.
    Täydellisiä ei olla kukaan mutta sun valoisa persoonallisuutesi paistaa sekä näistä teksteistä että livenä. :) t. Minna-klö

    VastaaPoista
  25. Ääh... Ikäviä tuommoiset kommentit, varsinkin kun kyse on jostain niinkin ihmisille tärkeästä asiasta kuin lapset ja perhe.

    Itsekin olen lukenut tätä blogia jo aika kaun - kommentoimatta tosin - ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olet ihan oikeasti haihduttanut joitakin ennakkoluuloja kehitysvammaisia kohtaan. Kiitos siitä :)

    Hyvää syksynjatkoa koko perheellenne!

    VastaaPoista
  26. höhö, piuku. etsä mitään lopeta. etkä jemmaile.
    oot vaan erityisen ylpeä omasta tavallisesta itsestäs, ja omasta tavallisesta perheestäs.

    ei se ole niin että kaikille annetaan kannettavaksi niin paljon kun ne jaksaa. vaan niin, että sen kantaa minkä jaksaa. jokainen meistä.

    jokainen lapsi on jotenkin erityinen, ja kaikenlaisesta voi olla huolissaan. mittakaavat on aina omat. kummaa musta olis jossei olis omista lapsista ikinä huolissaan, eikö?

    emmä jaksanu ees lukea kaikkia ketjuja, kunhan tulin (taas) viisastelemaan. halusit tai et, sä oot mun idoli. huolimatta siitä/siitä syystä että sä olet erityinen, sun perhe on tavallinen, ja sä kirjotat niin osuvasti!

    ja saa vituttaa, kommentoida ja tehhä joskus ne henkiset ripulipaskat. se on elämää se!

    VastaaPoista
  27. Sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Aiheesta alunperin kirjoittanut tiesi ottavansa riskin ja toi sen ilmi jo kirjoittaessaan. Ei, ei hän halunnut varmastikaan loukata, mutta tiesi, että on riski, että kirjoituksesta voi loukkaantua. Sellaisia riskejä ei kuitenkaan saisi ottaa. Varsinkin kun tietää, kuinka vereslihalla useampikin on aiheesta. Silloin on rikottu Tommy Tabermannin aikanaan kirjoittamaa elinehtoa:

    "ELINEHTO
    Kaikkea saa tehdä,
    kaikkea pitää tehdä.
    Kaikkia ovia täytyy tempoa,
    kaikkia kuita kurkotella.
    On vain yksi ehto,
    elinehto:
    Värisevää sielua
    ei saa tallata."

    Toivon kuitenkin, että jatkat kirjoittamista, jos yhtään vaan siltä tuntuu. Itse olen jo Taaviaisen syntymästä asti täällä ollut katselemassa, vaikka lapsia eikä parisuhdetta ole, vaan opinnot näyttelevät keskeisintä roolia tässä parikymppisen elämässä tällä hetkellä.

    Olen saanut perspektiiviä asioihin ja iloinnut mukanasi arjen onnistumisista, ihastellut Taaviaisen taapertamisvideoita ja hihitellyt Brunon tempauksille. Tapasi kirjoittaa on varsin mehukas, enkä ole ainoa, joka on jäänyt koukkuun.

    VastaaPoista
  28. Sun blogi on huiman tärkeä mulle!

    T: yksi niistä uskon hyvin monista, jotka lukee säännöllisesti, mutta ei jätä jälkeä.

    VastaaPoista
  29. Erikseen pitää tähän vielä sanoa terkut Minna-klö:lle! Oli kunnia saada olla sun asiakkaana, niin kauan ko sitä lystiä kesti.

    Sanothan ihanille kätilöille, upeille työkavereillesi tuhannesti terveisiä! Kokemus oli kaikenkaikkeaan UPEA!
    ps. ne ketkä meidät muistaa, saat ihmeessä vinkata tuon meidän "synnytyskertomuksen" kiitoksineen.

    Kun täältä viksuunnutaan pärähtää vielä kiitoskortti sekä saliväelle että osastolle.

    Halauksin, Meidän kööri!


    . . . .

    kaikille muillekin kommentoijille iso kiitos. mietin ja pohdin miten jatkan. Jatkaa haluan. Mutten enään halua tähän tilanteeseen, että saa itsensä tuntea ihan kuspääksi. JA mikäli niin on, että joku loukkaantuu tai kokee jonkun tekstini vähätteleväksi, ahdistavaksi, arvottelevaksi, julmaksi tai muuten asiattomaksi SANOKAA SIITÄ NYT SITTEN HERRANEN AIKA!!! Ei auta se että sitten itketään jossain toisessa päässä blogistaniaa siitä mitä on sanottu ja joudutaan lohduttelemaan toisia äiteitä täysin tietämättä, mikä hommassa loppupeleissä on ollut takana!!!

    Suoruutta ja rohkeutta. Kuten olen sanonut, ei ole häpeä olla erimieltä, mutta se ei auta jos ei asiasta sano.

    VastaaPoista
  30. Mä olen kaiketi myös jo niin paskassa maineessa täällä kamalien kommenttieni kanssa, että voin yhtä hyvin taas hämmästellä yhtä asiaa lisää: "JA mikäli niin on, että joku loukkaantuu tai kokee jonkun tekstini vähätteleväksi, ahdistavaksi, arvottelevaksi, julmaksi tai muuten asiattomaksi SANOKAA SIITÄ NYT SITTEN HERRANEN AIKA!!! Ei auta se että sitten itketään jossain toisessa päässä blogistaniaa siitä mitä on sanottu ja joudutaan lohduttelemaan toisia äiteitä täysin tietämättä, mikä hommassa loppupeleissä on ollut takana!!! Suoruutta ja rohkeutta. Kuten olen sanonut, ei ole häpeä olla erimieltä, mutta se ei auta jos ei asiasta sano." Eikö näin nyt ole nimenomaan toimittu? Avattu suu -kyllä, toisella puolen Blogistaniaa, mutta kun ei täälläkään saa huudella, kun kirjoittajan mielipiteestä poikkeava mielipide kuitataan heti asiattomaksi käytökseksi, niin mikä se vaihtoehto olikaan? Olla hiljaa ja hymyillä? Koitettu on ja pistää vaan harmittamaan, kun sanottavaa olisi, muttei uskalla.

    Mä olen kaiketi sitten yksi niistä harvoista, joka on sitä mieltä, ettei Nasun kirjoituksessa ollut mitään asiatonta. Se EI ollut kohdennettu Vinkeän perheelle, koska maailmassa on enemmänkin kuin yksi napa. Kirjoitus oli äärimmäisen rohkea, koska tämä nyt selkeästi on yksi niitä asioita, joista ei vaan saa puhua, kun ei asiasta kuitenkaan voi mitään tietää.

    Ja kateellinen? Heh. Sovitaan vaikka sitten niin. Mä voin olla kateellinen ja katkera, jos te niin haluatte tämän asian itsellenne selittää. Todellinen syy on kuitenkin se, että niin kauan kuin olen tätäkin blogia innolla, ilolla ja riemulla seurannut, on vuosien varrella alkanu väkisinkin risoa se asiaan kuuluva "huomaamaton" mollaaminen ja maahan polkeminen. En ikinä voi olla riittävän hyvä ja se on asia, mistä on pakko olla samaa mieltä, mikäli ei mieli tulla dumpatuksi "valiojoukoista". My way or the highway, on tätä nykyä näemmä yhä enenevässä määrin mentaliteettina. Nyt kuitenkin riittää. Mä olen ennemmin dumpattu kuin jokin epämääräinen nyökyttelevä fanilauman heittopussi.

    Kiitos ja anteeksi, jatkakaa ruoskimista.

    VastaaPoista
  31. Maiju, selitä se missä ja miten mä oon mollannut- koska ihan tosissaan ja rehellisesti mä haluan tietää!!! Nyt ei ole kysymys mistään sun mollaamisesta tai kateelliseksi väittämisestä.

    mistä on pahoitettu mieli, kerro! Millä helvetillä mä mitään opin, jos ei osata sanoa että MISSÄ se homma kusee?

    VastaaPoista
  32. "on vuosien varrella alkanu väkisinkin risoa se asiaan kuuluva "huomaamaton" mollaaminen ja maahan polkeminen"

    Missä ja miten? Ihan oikeesti, miten? Mä oon täysin sokea ja kykenemätön tähän itse vastaamaan koska täysin avoimella ja rehellisellä sydämellä voin väittää, etten HETKEÄKÄÄN ole lähtenyt ketään mollaamaan!!! En tietoisesti tässä blogissa tai toisten kommenteissa. Tää keskustelu Nasun blogissa on ihan oma lukunsa - mutta se ei ole kestänyt "vuosia"!!!

    VastaaPoista
  33. Blogisi on yksi suosikeistani: elämänmakuinen, hauska ja tunteella kirjoitettu. En itse tarkastele tätä "erityislapsen äidin blogina" vaan enemmänkin elämä-blogina. Harmittaa kyllä vietävästi jos lopetat tuon linkkaamasi kirjoituksen takia, jonka pointtia en oikeasti ymmärtänyt. Kommenttilaatikossa jutut menivät suorastaan vihamielisiksi joka tuntui erityisen härskiltä navan alle lyömiseltä. Näitähän tapaa aina silloin tällöin kun yhdistetään netti ja äidit, mutta harmi että sinäkin sait tästä osasi.

    Olen lukenut Vinkeää yli kaksi vuotta, enkä mitenkään päin tajua, missä teksteissä on ollut maahan polkemista ja mollaamista vaikka olen kahden "tavislapsen" äiti, ehkäpä se tosiaan on niin huomaamatonta että sen huomaa vain yksi lukija? Ja ehkä sen silloin voisi jättää vaikka ihan sen lukijan henkkoht ongelmaksi? Ja musta on tosiaan ihan hyvä vaihtoehto olla sanomatta, jos sanottavalla vain pahoittaa bloggaajan mielen. Kas, kun niitä itseä ärsyttäviä blogeja voi ihan tosissaan olla lukematta.

    VastaaPoista
  34. Kyllä nää blogien skimmailut silloin tällöin avaa silmät ja pistää omat harmit taka-alalle :0 ... Viime vuosituhannella meikä äkäili neljän seinän sisällä, kunnes huomasi naapurissa samojen pulmien kanssa painivat pikkuisten äidit ;P. Oikeiden kemioiden kohdatessa oli vertaistuki lähellä, ei kaikki aina niin auvoista ole (mutta kyllä helpotti jutella).
    Jaksamista äidille arkeen perheen pyörittämisen keskelle.

    VastaaPoista
  35. Anteeks, mutta tää farssi alkaa saada mun silmissä jo niin hulppeat mittasuhteet, etten ihan oikeesti kiusallanikaan viitsi enää jatkaa. Jos ei lukutaitoa ole, niin ei sitä ole, ei voi mittään. Lupiinin kommenttiin viitaten pitää enää vain todeta, että kyllä näistä ajatuksista aika hemmetin suuri osa on syntynyt ihan Blogistanian ulkopuolella -eli silloin ne ei kaiketi kuulu tänne, eihän? ;) Eikä mun puolesta minnekään, on tätä "ota, älä anna"-meininkiä jo sen verran kauan katseltu, että pieni (tai isompikin) lomantapainen tekee vähintäänkin hyvää. Jaksaa taas murehtia niitä oman onnettoman pienen elämän surkeita pieniä ongelmia ihan ääneenkin, kun ei tarvii miettiä, onko kyseessä nyt riittävän iso ongelma muiden kanssa jaettavaksi vai ei (ja tämä on sitten sitä sarkasmia, FYI).

    VastaaPoista
  36. En tarkoituksella lukenut muiden kommentteja, siksi etteivät ne vaikuta vastaukseeni.
    Siis kenenkään ei ole pakko lukea kenekään blogia, edes tietokonetta ei ole pakko käyttää jos kaikki siellä on pelkkää persiaa.
    Mutta siis jokainen kirjoittaa asioitaan mielestäni ensin itselleen, toiseksi toisillekin, julkiseen muistiin. Ei reposteltavaksi, jokainen voi itse tykönään ajatella kirjoituksista ihan mitä tykkää, jos taasen haluaa sanoa jotain se4 tulisi antaa hyvän maun ja netiketin hengerssä, aivan samat mitkä voisi sanoa naamatusten.
    Mutta siis minusta se lause jota itsestäni käytin tässä männä viikonloppuna sopii ehkä jotenkin myös erityislasten vanhempiin. Se kuului näin:" olen elänyt 51 vuotta mutta mulla on sadan vuoden elämänkokemus". Ja koen itse näin, ajattelen, että se todennäköiesti pitää paikkansa myös. Ja tiedän toki, että on niitä jotka ovat päässeet helpommalla, mutta ehkä heillä puolestaan on vastassaan koettelmuksia edessäpäin, arvelen ettei kukaan täysin kneitseellisenä tästä maailman ja elämänkoulusta selviä ihan kolhuitta. Mielestäni on ihanaa lukea ajatuksiasi täällä. Toivonkin, ettei näin suosittu blogi lopu tähän.

    VastaaPoista
  37. No niin, tämänkin satunnaisen (mutta pitkäaikaisen) lukijan olisi ehkä aika kommentoida, hävettää että en ole tehnyt sitä jo aiemmin. Olen samaa mieltä tuon toisen bloggaajan kanssa (ja ilmeisesti siis sinunkin) siitä, että sekä tavis- että erityislasten äitien "äidinhuolet" ovat yhtä aitoja ja oikeutettuja. Mutta kun luin jo ennen sun postausta sen kirjoituksen, ei tullut edes mieleen että sillä viitattaisiin tähän blogiin, koska mun mielestä tämä nimenomaan ei ole mikään erityislapsiblogi tms., vaan ihan tavallisen perheen tavallisesta arjesta kertova blogi. Se tavallinen arki vaan on eri perheissä aina erilaista. Teidän perheen arkea täyttää kaikkien lapsiperhekiireiden lisäksi ylimääräiset sairaalakäynnit, fyssarit, Kela-koukerot jne., joten ei kai niitä tarvi blogissa sivuuttaa, vaikka ne ei kaikkien muiden arkeen kuulu. Itse en ole koskaan kiinnittänyt huomiota, että niiden kautta olisit jotenkin väheksynyt muiden ongelmia tai what ever tuolla nyt jotkut väittää. Ilmeisesti sitten eri lukijat bongaa näistä teksteistä eri asioita. Tosiaan, muakin kiinnostais tietää, että mihinköhän postauksiin siis edellä viitattiin kun puhuttiin mollaamisesta ja maahan polkemisesta, ja viitattiin tosiaan vielä vuosien varrella luettuihin postauksiin.

    Ekoja kertoja kiinnostuin blogistasi siksi, kun mulla oli esikoisen laskettu aika samaan aikaan kun teidän esikoisella ja myöhemmin oli jotenkin kiinnostavaa sitten käydä lukemassa miten keskosvauvalle kävi, kun synnytitkin paljon aikasemmin, ja myöhemmin tosiaan ihan tavallisia arjen juttuja. No sitten kävikin niin, että mun toinen lapsi syntyi 2 kuukautta etuajassa, arvaa palasinko tänne lukemaan vanhoja juttuja!? Ja ymmärsin monia asioita jotenkin ihan eri tavalla, siis kiinnitin vähän eri asioihin huomiota ja aivan erilailla kolahti sun huolesi siihen ennenaikaisuuteen ja kaikkeen uuteen ja odottamattomaan liittyen. Ehkä tässä keskustelussakin on aika paljon kyse myös ihan tietämättömyydestä kehitysvammaisuuteen liittyen, kuten osoittaa hyvin keskustelu esim. siitä tarinasta, jonka mukaan erityistä huomiota vaativien lasten vanhemmat on jotenkin "valittu". Jopa mua se tarina on silloin keskosen syntymän jälkeisinä vaikeina aikoina vähän lohduttanut (vaikka mulla ei ole erityislasta), kun syytin itseäni ennenaikaisuudesta ja epäonnistumisesta äitinä jne.

    Nyt muutamankin sun raskauspostauksen jälkeen piti kommentoida, (jotenkin en vaan saanut aikaiseksi) että pitää tulevaisuudessa taas muistaa tämä blogi, koska haaveilen kolmannesta lapsesta keskosuudesta huolimatta, mutta siihen liittyy äärettömästi samankuuloisia pelkoja kuin mistä raskausaikanasi kirjoitit. Postaukset varmasti tuovat lohtua ja vertaistukea joskus tulevaisuudessa, jos se kolmas raskaus vielä meille suodaan. Eli kyllä toivon, että jatkat samaan malliin tämän blogin kanssa ymmärtämättömistä kommenteisa ja väärinkäsityksistä huolimatta!

    T. Kahden tavislapsen äiti

    VastaaPoista
  38. Piuku, sä tiedät ettei kaikki pidä kaikesta mitä sanot. Sulla on ihan oma tyyli sanoa asioita ja huumorisi on myös persoonallista eikä ehkä iske kaikkiin. MUTTA !!! Sellaiset ihmiset voi sitten sanoa harmituksensa sulle tuohon sähköpostiisi, jonka olet laittanut blogiisi. Toiseksi, kaikilla on oikeus olla jotain mieltä, mutta se mielipide pitäisi kyetä sanomaan siltä kantilta, että se tosiaan on vain oma mielipide. Ei mikään maailmankaikkeuden absoluuttinen totuus. Jos kadehtii herkullisesti kirjoitettua tekstiä vaikeistakin aiheista ja sen takia heittää lokaa toisen niskaan kommenttiboxissa, olisi syytä tutkiskella itteänsä tarkemmin.
    Lukijoiden määrä kertoo hyvästä ja kantaakin ottavasta blogista. Minä olen kokenut tämän blogin avartavaksi monella tapaa. Tämä blogi kertoo minusta rohkeasta ihmisestä (siinä mielessäkään Piuku et ole tavis). Blogi kertoo myös vaikeistakin hetkistä ja asioista ja sillä tavalla saa miettimään . Joka kaipaa blogia pitsinnypläyksen ihmeistä tai gourmet ruuan saloista, siirtyköön mukisematta sinne ja olkoon niiden parissa onnellinen.
    En ole kaikesta samaa mieltä kanssasi Piuku, mutta mieluummin juoksen päin seinää kuin vaatisin sinua näkemään asiat kanssani samalla tavalla.
    Ihmiset ovat moninaisia ajatusmaailmoineen. Maailmassa ei olisi yhtään ainoaa kirjaa kirjoitettu, jos niitä kirjoittava kirjailija olisi halunnut kaikkien ihmisten niistä pitävän. Mieti blogisi funktiota Piuku siltä kantilta. Toisille suklaa maistuu ihanalta herkulta, toisten mielestä se on kaameaa tahmeaa paskaa. Joka suklaata rakastaa, syö sitä vaikka joku räkyttäisi koko ajan vieressä. Mieti Piuku tätä.
    On harmi jos lopetat. On harmi jos vedät kirjalliset lahjasi alas pöntöstä. Sun pitää nousta sen vitutuksen yli ja ajatella, että vitutuksen antajalla itellään on joku asia huonosti. Niin huonosti, että siitä pitää lahjoittaa toisillekin osa. Aina niitä maailmassa on näitä ihmisiä, jotka aamun valjetessa jo pitävät päänsä päällä sitä paskasankoa. Ja ensimmäisen viattoman vastaantulijan kohdatessaan he kippaavat sangosta päälle osan siitä paskastaan tyyliin "siin on sullekin".
    Sulla on oikeus olla oma ittes, niin kuin kaikilla meillä. Ja silloin pitää aina muistaa, että oma näkökanta on vain oma, tilaa on annettava muillekin. Ja jos kiinnostaa asia enempi, silloin voi vaihtaa mielipiteitä ja sen todella voi tehdä myös loukkaamatta.
    Minä pidän sinusta ja blogistasi Piuku. Ja pidän myös pojistasi, siitä karvaisestakin. Harmittaisi niin perkeleesti, jos jäisi saamatta ne huumoripläjäykset ja mietittävät jutut. Armoa pliis siis, pidä blogisi pystyssä ja lippusi korkealla, silleen ihan ylpeesti. Tää blogi on kaikkinensa hieno.

    VastaaPoista
  39. En voi olla ihmettelemättä tuota Maijun kommenttia: "Todellinen syy on kuitenkin se, että niin kauan kuin olen tätäkin blogia innolla, ilolla ja riemulla seurannut, on vuosien varrella alkanu väkisinkin risoa se asiaan kuuluva "huomaamaton" mollaaminen ja maahan polkeminen." Siis jos ihminen kokee noin, niin miksi ihmeessä hän kiusaa itseään ja tulee vuosien (!!) ajan yhä uudelleen ja uudelleen lukemaan tätä blogia??!! Tuolla oikeassa yläkulmassa on todellakin se punainen ruski, josta kaikki tämä "mollaaminen ja maahan polkeminen" katoaa yhdessä silmän räpäyksessä. Täällä ruudun takana on kuitenkin suuren suuri joukko lukijoita, jotka eivät näe tässä blogissa kumpaakaan noista edellä mainituista asioista, joten valinta on lukijalla isellään: ota tai jätä! Minä ainakin otan ja palaan tänne blogiin uudelleen ja uudelleen. Tässä on sitä jotain, mitä en osaa sanoin kertoa...

    -Sirppana-

    VastaaPoista
  40. Näköjään kommentoin tänne toistamiseen, mikähän mua vaivaa.

    Mulla on tapana nähdä vääryyttä kaikkialla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tässä jutussa on pohjimmiltaan kyse yleistymässä olevasta ajattelutavasta, että vähemmistöjen hyvä kohtelu olisi enemmistöltä pois.

    Olen vieraillut tässä blogissa vuosia. Olen tekstintekemisen ammattilainen enkä mitenkään ole ole löytänyt rivien välistä kenenkään mollausta, en tavallisten enkä erityisten.

    Anna

    VastaaPoista
  41. "Lupiinin kommenttiin viitaten pitää enää vain todeta, että kyllä näistä ajatuksista aika hemmetin suuri osa on syntynyt ihan Blogistanian ulkopuolella -eli silloin ne ei kaiketi kuulu tänne, eihän? ;)"

    Kyllä. Ei blogissa, mutta muualla. Paska lentää.

    "En ikinä voi olla riittävän hyvä ja se on asia, mistä on pakko olla samaa mieltä, mikäli ei mieli tulla dumpatuksi "valiojoukoista". My way or the highway, on tätä nykyä näemmä yhä enenevässä määrin mentaliteettina."

    Kyllä.

    "Se EI ollut kohdennettu Vinkeän perheelle, koska maailmassa on enemmänkin kuin yksi napa. "

    Jepulisjee.

    Eri mieltä ei saa olla, se on vittuilua arvostelua, Ei tääällä. Muualla.

    Aika kaksinaamaista. Nimellä en kommentoi. Kuinka paljon minusta sen jälkeen puhutaan selän takana. mustamaalataan.

    VastaaPoista
  42. Höh :( Minusta tämä blogi on ollut hyvä ja tykkään kirjoitustyylistä. Taavianen veljineen on ihatuttava tyyppi. Minusta tämä blogi on hyvä siinäkin, että vaikka perheessä on erityislapsi, niin arki se on kuitenkin melko samanmoista kuin missä tahansa muussakin lapsi perheessä. Jokainen perhe on kuitenkin erilainen omalla tavallaan.Minä joudun rajoittamaan omaa kirjoitteluani näistä eirtyisjutuista, kun mies halua, että niistä kirjoitellaan (kun ei ole sukulaisillekaan kertonu tkoko totuutta) :/ Ei ole vielä sopeutunut näiden vuodienkaan jälkeen tilanteeseen.Minä en osaa edes muun laista arkea kaivata, kuin elää sellaista mitä se nyt on. Ja onhan täällä blogisa paljon muutakin kuin vain sitä erityisyyttä. Pidän tyylistäsi. Toivottavasti blogi ei muutu, mutta ymmärrän, jos on pakko tehdä niin. Kurjaa vain, kun jollain imisillä on niin mustavalkoinen näkökanta kaikkeen ja pilaavat samalla muidenkin ilon.Moni blogi on sulkeutunut tai salasanan takana.Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  43. Tännepä onkin tullut aika liuta kommentteja, mutta halusinpa silti tulla sanomaan, että minäkin olen tykännyt kovasti blogistasi. Olen yllättynyt, että sinun blogisi on aiheuttanut moisia fiiliksiä kuin Nasulla. Itse olen aina kokenut tämän blogin kovin positiivisena. Toki olen blogia seuraillut vasta vajaan puolisen vuotta, mutta itse olen kokenut tämän ihan normaalina arjen kertoiluna.

    Luulen, että kirjoittipa blogiinsa mitä vain, niin aina löytyy joku, joka onnistuu asian tulkitsemaan niin, että siitä mielensä pahoittaa :( Onneksi nuo ovat kuitenkin poikkeuksia.

    Toivottavasti myrsky blogistanissa laantuu ja sinäkin saat taas rauhan kirjoitella kuulumisiasi. Olen nimittäin ihan varma, että yhtä mielensäpahoittajaa kohden blogiasi seuraa satakunta ilahtujaa.

    VastaaPoista
  44. Olen seurannut blogejasi alusta - sieltä nyt salasanan takana olevasta vai joko poistetusta blogista - lähtien ja ollut lukijana niitä, jotka kommentoivat harvoin. Kysyit jossain vaiheessa, mistä lukija oli löytänyt blogisi ja miksi luki sitä. Vastasin tuolloin jotain sen tapaista, etten enää muistanut, mistä löysin linkin blogiisi, mutta seurasin jännityksellä odotustasi ja kiinnostuneena teidän perheenne arkea iloine ja suruineen. Itse kuulun siihen NIMB (Not In My Backyard) -ryhmään, jonka erityisyys ei näy niin kauan kuin istun ja pidän suuni kiinni.

    Sinulla on oikeus valita, mitä kullekin ihmiselle puhut, blogissasi kirjoitat ja halutessasi sekin, ketkä voivat lukea - tämähän on sinun blogisi, jossa kirjoitat teidän perheenne elämästä! Kuten monet kommentoijat ovat jo kirjoittaneet: punaista rastia voi aina painaa tai, mikä vielä parempi, ei tule ollenkaan lukemaan, jos kokee kirjoituksesi ja kirjoitustapasi omien elämänarvojensa/maailmankatsomuksensa/mielipiteidensä/what ever vastaiseksi.

    Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi: saat loukkaantua sanoista ja teoista, saat olla vihainen, väsynyt, iloinen, surullinen, ylpeä Taaviaisen uusista taidoista, onnellinen Pullan syntymästä... hormoneinisi, eriparisukkinesi ja laihone kahvinesi - ja silloinkin, kun sukat ovatkin samanlaiset ja kahvi enemmän kuin vahvaa. =)

    Piuku, sinulla on lahja, jonka käyttämättä jättäminen olisi suuri menetys: osaat kirjoittaa mukaansatempaavasti vaikeistakin asioista. Tiedän, millaista on elää oman erityisyyteni kanssa. Toisten erityisestä elämästä en tiedä mitään, mutta lukemalla ja kuuntelemalla voin oppia uusia asioita, mahdollisesti eläytyä toisen elämään ja maailmaan sekä avartaa omia näköalojani. Lapsiperheen elämästä minulla ei ole omaa kokemusta, mutta siitäkin olen saanut lukea Vinkeän Perheen äidin kirjoittamana; muiden perheblogeja en seuraakaan.
    Olen iloinnut ja surrut kanssanne kirjoituksiasi lukiessani ja palannut kerta toisensa jälkeen oppimaan uutta sekä itkemään ja nauramaan kanssanne - täällä jossain.

    Toivon koko teidän perheellenne Bruno mukaan lukien paljon aurinkoisia syys- ja muita päiviä.

    VastaaPoista
  45. Minustakin Nasun kirjoitus oli täysin asiallinen, ei ketään kohtaan suoraan hyökkäävä, ja ihmettelen, että vedit siitä herneen nenään. Tätä blogia on aina ollut kiva lukea, ja koska minusta nimenomaan puolustat Taaviaisen oikeutta olla LAPSI eikä ERITYIS- tai DOWN-LAPSI, ja kirjoitat tavallisesta elämästä, olisin kuvitellut sinun olevan Nasun kanssa periaatteessa samaa mieltä.

    On naurettavaa kilpailla äitiydestä, mihinkään suuntaan. Ja vielä naurettavampaa lähteä siitä tappelemaan blogeissa, joiden päätarkoitus on kai toimia kirjoittajan omana harrastuksena ja joskus terapianakin, joita on hauska lukea ja joista saa iloa, vertaistukea, lohtuakin.

    Kuitenkin meistä suurin osa yrittää kukin vajavaisilla ja riittämättömillä taidoillaan olla hyvä äiti lapselleen.

    Toivoisin että jatkat kirjoittamista, samoin toivoisin Nasunkin jatkavan. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä blogin kirjoittajan kanssa, eikä jokaista eriävää milipidettä tarvitse kommentoida lainkaan.

    VastaaPoista
  46. Taas yksi ananyymi lurkkija. Minä syytän yleistä poliittisen korrektiuden dogmaa: kehitysvammaiset ovat erityisiä, en tiennyt että leukemialapsikin on nykyään erityislapsi.

    Mä en jumavita enää uskalla mitenkään lähestyä erityisiä, kun joskus ei saa puhua normaalisti kun on ERITYISISTÄ kyse, joskus ei saa ottaa esille sitä erityisyyttä kun halutaan olla tavallisia.

    Tässäkin blogissa toisinaan tulee tiukkaa kommenttia siitä, jos joku on erehtynyt kysymään tai kommentoimaan. Tai jos joku on ollut hiljaa. Ja ei, en koskaan kysyisi keneltäkään, onko lapsesi toivottu vai olisitko tehnyt abortin jos olisit tiennyt. Niitä pääkköjä on toivottavasti vähemmistö.

    Toinen yhteiskunnassamme vallitseva piirre on erilaisten (sic) ryhmien eriytyminen. Sekin tähän varmaan vaikuttaa, että halutaan olla vain omankaltaisten kanssa (ja tästä ei nyt kannata hermostua, kyse on laajemmista kuvioista kuin eris-tavis). Mutta se on ehkä niin iso asia, etten täytä lootaasi sillä.

    Varmasti luen edelleen kirjoituksiasi. Toisinaan nyökkäillen ja myötäeläen, toisinaan verenpaine nousten. Mut se on sitä elämää se.

    VastaaPoista
  47. Hei!!

    Olen jo pitkään lukenut blogiasi. Itse olen toimintaterapeuttina jo yli 15v "terapoinut" erilaisia erityisiä lapsia. teidän erityisen-tavallista arkea on ollut mukava lukea!! Harmi jos lopetat!!

    VastaaPoista
  48. Ohhoh. Seuraan molempia, sekä Nasun että sun blogia. Musta tätä blogia on ihana seurata, koska tää on niin elämänmyönteinen pienine sarkasmeineen ja erikoisuuksineen (kaikella hyvällä), mut toisaalta kuvittelin näkeväni jonkun pointin Nasunkin kirjoituksessa, mikä tosin katos luettuani nää yhteensä yli sata kommenttia molemmista.

    Mä olen lopulta kuitenkin samaa mieltä kuin täällä on tullutkin, että netiketti pitäs jaksaa säilyttää ja jokanen kuitenkin kirjoittaa omaa blogiaan ja omia ajatuksiaan, niihin meillä jokasella on oikeus.

    Toisaalta mietin myös, että ehkä tässä nyt törmää kahden erilaisen temperamentin maailma, erilaiset huumorintajut, jne... ja mikä "parasta", imetyshormoneilla kuorrutettuina. Koittakaa kestää <3

    Muistan aiemmilta ajoilta, miten sinä Vinkeä otit mun kommentin pahalla, vaikka tarkoitin sen hyvällä (en tiedä muistatko, enkä sitäkään että tajusitko lopultakaan että tarkoitin vaan hyvää, en halveksuntaa), mutta siinäkin mielestäni oli kahden erilaisen huumorintajun kohtaaminen, erilaiset temperamentit, ja tämä ongelma että äänensävyjä ei tavoiteta hymiöillä. Kyseinen tapaus opetti mulle ainakin sen, että että kun jonkun asian oon kokenu loukkaavaksi, tai kun omalta näppäimistöltä on meinannut lähteä tekstiä mitä on saattanut kaduttaa jälkeenpäin, niin olen tapahtuneen jälkeen mielummin jättänyt asian kirjoittamatta.

    Älä lopeta blogiasi! Vaikka olenkin joistain asioista täysin eri mieltä kanssasi, niin silti sun blogi on ihana, avartava ja elämänmyönteinen!

    VastaaPoista
  49. Alkoi muakin sapettaa teidän nelikön puolesta. Saatte elää elämäänne just niin kun elätte, jos ei kiinnosta, niin mitä hittoa sitten käy täällä lukemassa ja kritisoimassa!? En minäkään lue jotain poliittisia julkaisuja tms. koska ei kiinnosta, enkä voi niistä kovin fiksuja mielipiteitä suustani päästää, koska mitään en ymmärrä. ;)

    On se joskus hankalaa, joillekin. Tsemppistä Vinkeille ja toivottavasti jatkat edelleen! :)

    VastaaPoista
  50. Voi sua mitä saat kestää muilta ihmisiltä. Miten joku voi ääneen kysyä että 'olisitko abortoinut'? Siis en vain voi ymmärtää, sanat loppuvat kesken. :/ Toivottavasti löydät voimaa jatkaa blogia ja jättää nuo idiootit kommentit ja kysymykset omaan arvoonsa (arvottomaan arvoonsa). Halauksin, TiinaLiina

    VastaaPoista
  51. Vihaan sanaa erityislapsi. Se on toisaalta harhaanjohtava. Niin moni lapsi menee tuohon kategoriaan, mitä ei moni tule ajatelleeksi. Nasullakin on vielä niin pienet lapset, että ei ole vielä tieto, että voi tulla oppimisvaikeuksia koulussa tai puheenkehitysken ongelmia jne. Harvalla on kehitysvammadiagnoosi, joilloin on myös kehitysvammalaki takana. On erilaisia kehitysviiveitä sun muita, joiden vuoksi lapsi voi tarvita erilaisia tukitoimia, joiden puolesta saa taistella, koska se hemmetin laki ei ole takana.

    Minua satutti seNasun blogikirjoitus, mutta en pystynyt kommentoimaan järkeväti siinä vaiheessa. Vietin myös unettomia öitä. Nasu voi onnitella itseään, kaksi lasta peräjälkeen. Kaikille elämä ei ole noin helppoa.

    Monetkaan eivät jaksa kantaa sitä taakka tässä maailmassa, miköä on annettu. Jonkun runon tai sitaatin pohjalta ei voi tehdä päätelmiä. Se on harhakuvitelmaa. Mielelläni näkisin oikeaa faktaa, missä mediassa nöin väitetään. Lähdeviittauksia. Työni puolesta voin kertoa, että tänäkin päivänä 2000 luvun Suomessa hylätään lapsia synnärille,osan hakevat vanhemmat toivuttuaan shokista, osa lähtee pysyvään sijoitukseen. Ja se "erityislapsi", niin moni menee siihen kategoriaan , vain osalla on kevhitysvammadiagnoosi ja heillä on myös kehitysvammalaki takanaan. Tämä maailma vain on niin kiireinen, että kaikkea ei ehdi ja pysty käsittelemään, omassa arjessa on ihan tarpeeksi. Ihmiset sanoavat ja tekevät nopeasti asioita varsinkin täällä netissä, kun sen voi tehdä melkeimpä kasvottomana.Sanonata jumala antaa ihmiselle vain sen minkä jaksaa kantaa on puppua. Ei kai tässä maailmassa olisi niin plajon mielenterveys ongelmia ja itsareita, jos asia olisi näin.Ja ihmelapsia ei ole olemassa, on vain erilaisia lapsia erilaisilla tarpeilla.

    VastaaPoista
  52. Lauran kommentti oli hyvä.

    Joskin minua on nuo tarinat/ runot lohduttaneet. Sitä ne ei tee kaikille.

    Ja kyllä särähti minunkin korvaani sairaala-aikana se lausahdus "enempää ei anneta, kuin mitä ihminen jaksaa kantaa". Keskosäitien vertaistukiryhmässä juteltiinkin aiheesta ja joku sanoi, että läväyttää seuraavalla kerralla itsemurhatilastot tuon lauseen sanojan naamalle. "Näin monelle ihmisille annettiin enemmän kuin he jaksoivat."

    VastaaPoista
  53. Hei vain, Äiti Vinkeä!

    Halusin sanoa sinullekin jotain, kun välillä täällä käyn ja kävin jo Nasulle kommentoimassa. Koetin ehdottaa, että josko hän ja muutkin kuulisivat (varmasti tahtomattaankin) erityisäitejä vähän toisenlaisella korvalla kuin taviksia. Tiedätkö, aina sen "erityisyyden" kautta. Että jos se vertailu olisi kuitenkin jossain muualla kuin niiden e-äitien sanoissa ja teoissa.

    Väänsin rautalangasta sinne puolelle, sieltä voi lukea, joten en enää sitä tee. Haluan kumminki toivottaa sulle voimia! Koeta olla kauheasti tuosta huolimatta. Kasa väärinkäsityksiä ja turhaa kärkkäyttä, uskon mä.

    Et todellakaan ole mikään vähättelijä- etkä valittaja-äiti, joten syytteet voi kumota kohtuuttomina.

    Epäreilua oli, että sinut nimettiin vaikuttajaksi mutta ketään mutaan ei; väkisinhän sellainen tuntuu henkilökohtaiselta. Joko monia tai ei ketään. Niin. Tässä tapauksessa ei ketään olis ollu aika lailla parempi.

    Voi paremmin! Iloista vauva- ja taapero-arkea!

    -M

    VastaaPoista
  54. Nimimerkki Laura: Anteeksi, mutta en näe, miksi minun lasteni mahdollisia oppimisvaikeuksia tai muita tulevia mahdollisia ongelmia pitäisi ventovieraan ottaa esille jonkun toisen blogin kommenttiosastolla? En minäkään pohtinut blogissani kenenkään toiseen bloggaajan lasten vammojen tasoa tai mahdollisia haasteita elämässä.

    (En myöskään ymmärrä, miksi kukaan menettäisi yöuniaan kirjoitukseni takia - osa kommenteista oli kyllä aika jyrkkiä, mutta kirjoitukseni oli mielestäni varsin asiallinen, enkä todellakaan sanonut, että kaikki erityislasten vanhemmat olisivat X tai Y.)

    Mutta joka tapauksessa, mun lapseni eivät kuulu jonkun toisen blogin kommenttiosastolle.

    VastaaPoista
  55. Ai joo, vielä yksi asia.

    "Nasu voi onnitella itseään, kaksi lasta peräjälkeen. Kaikille elämä ei ole noin helppoa."

    Laura ei tiedä minun elämästäni mitään muuta kuin sen, mitä olen blogissani kirjoittanut, eikä Laura ole sitäkään vähää lukenut, koska ei esimerkiksi tiedä, että noiden raskauksen välissä sain keskenmenon , tai että molempien raskauksien aikana oli erinäisiä komplikaatioita (ensimmäisellä tosin pahempia). HELVETIN ONNEKAS olen, kun minulle on suotu kaksi tervettä lasta, sitä en ikinä kiellä, mutta jospa ei arvioitaisi sitä elämän helppoutta tietämättä yhtään mitään vastapuolesta?

    (Ja anteeksi, Vinkeen Äitee, kun räyhään nyt täällä, en tee sitä enää tämän jälkeen. Koen, että jos täällä puhutaan minusta henkilökohtaisesti, tai minun lapsistani, niin mun on vaikea olla älähtämättä.)

    VastaaPoista
  56. Mun blogissa on sulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  57. Nasu: tää homma lähti varmaan vähän käsistä. Ymmärsin jossain kohtaa, että ns. tavisten ongelmia oli vähätelty. En ymmärrä missä näin tehdään, jossain vauvalehden palstalla tms? Minusta oli ongelma millainen vain on aina juuri sille perheelle/ vanehmmalle haastellinen ja elämää vaikeuttava. Joku on pulassa jo yhden lapsen kanssa ja toisella on monta lasta. Ihmisiä kun on niin monenlaisia. En vain ymmärrä, miki tässä käydään yhtä ryhmää vastaan, joskin arjen ongelmat ja haasteet ovat osittain samoja. En ymmärrä miksi äidit käyvät toisiaan vastaan. Ihan kuin kotiäidit vastaan työssäkäyvät.Pahiten kyllä loukkasi ne sinun blogisi kommentoijat. Totta kai ihmiset älähtää se on selvää, kun ne kommentit oli oikeasti aika rajuja.

    Minusta kenenkän huolia ei pitäisi vähätellä, ovat ne minkä tasoisia vain, kun ei voi ihmisiäkään ja henkisiä voimavaroja verrata. Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja aion edelleen lukea kaikkia blogeja, myös sinun!

    VastaaPoista
  58. Tsiisus, näitä kommentteja...

    *halaus* Piukulle <3

    VastaaPoista
  59. Kun meidän esikoisemme oli parivuotias, minulla ei ollut kuin korkeintaan aavistus siitä, että hän ei ole ihan keskimääräinen lapsi. Kun tässä nyt on jo jonkun aikaa palaveerannut moniammatillisen tiimin kanssa lapsensa asioista, on erittäin iloinen siitä, ettei ole silloin joskus kirjoittanut nettiin mitään arvioita erityislasten äideistä ja näiden käytöksestä.

    Muistan kyllä minä ajattelin ja senkin muisteleminen jo nolottaa...

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...