Uudenlaisia päiviä...

Voi, mulla on NIIIN paljon asioita, mitä haluan kertoa teille. Nyt kuitenkin käsien puutteessa (joo-o, tuo vajaa 3kg rääpälettä kyllä valloittaa sylin tehokkaasti nonstop-tissimaratoneillaan ja toiskäsietusormijärjestelmä kirjoittaessa on ihan pylperöstä!) tyydyn kertomaan viimeisempiä fiiliksiä!

Ensinnäkin arki kulkee maidonhajuisessa pilvessä. Koko ajan on jotenkin epämääräisessä hormoni/väsymyskoomassa. Tätä samaa en muista Taaviasesta - tai siis tätä ei taaviaisesta ollut, parin kuukauden sairaalamatkan takia. Ainoa joka Taaviaisen alkumatkalla vaati heräämään, oli herätyskello ja rintapumppu.

Pulla on ihana lapsi. Mutta edelleen myös takaraivossa on tietty pelko menettämisestä ja  koko ajan tulee sellainen fiilis, että sairaalasta soitetaan ettei sittenkään saa pitää lasta kotona. Sen vuoksi Pullan reilumpi syntymäpainon lasku onkin kova pala - vaikka lääkäri sanoi että se on  "hyvän maun rajalla" ja kertoi luottavansa meidän taitoihin (sama lääkäri kuin esikon tehotapaleella - aivan IHANA mies - pelasti Taaviaisen hengen kolmesti!) on silti pelko siitä että mitä jos. Mutta ei auta kuin imettää ja yrittää päästä eroon peloista; en tahdo stressata asioista joista ei ole pakko. Ensi maanantaina tikkien poistoon neuvolaan ja Pullan ekaan painonseurantaan. Toivon enemmän kuin paljon, että saldo tuolloin on pelkkää plussaa!!!

Taaviainen on ottanut Pullan vastaan tuostanoinvain. Pussailee, halailee, viittoo "vauva" ja tänään illalla piti antaa kolme unipusua Pullalle. Ollaan yritetty ekstrahuomoida Taaviaista, mutta eipä tuo vielä ainakaan näytä merkkejä mistään "shokista" vaan päinvastoin. Päiväkodissakin oli tänään syönyt reippaasti (ennätystouhua!) ja nukkunut hyvin, meitä vastaan tuli iloinen poika joka viittoi tädeille "VAUVA" kun näki minut ja Pullan kantoliinailemassa.

Oi ei- tämmönenkö mun perhe on?!

Karvaveli Bruno on ottanut myös Pullan vastaan leppoisasti. Paljon paremmin kuin Taaviaisen. Nuuhkii, mutta unohtaa nopeasti. On kiinnostunut lähinnä kakkavaipoista ja maitoharsoista.

Tähän kohti perään tahdon sanoa suurenmoiset kiitokset niistä kaikista liikuttavan kauniista sanoista joita teiltä on tullut. Luin jo sairaalassa itku silmässä kännykällä tsemppiviestejänne. Uskokaa pois - ne tuntuivat jokainen niin hyvältä! Kiitos, Kiitos ja Kiitos.


ja ps. Naistenklinikan kätilöille, hoitajille ja lääkäreille megalomaaniset kiitokset UPEASTA sairaala-ajasta, hyvästä hoidosta ja ennenkaikkea ihanan hurtista huumorista. Olette joka-ainut kullanarvoisia ihmisiä. Kiitos.