torstaina, syyskuuta 22, 2011

Stressitatti

Keskoshistorian vuoksi ja muutenkin neuroottisen persoonani johdosta on täällä stressattu Pullan kasvamista ja ravinnonsaantia. Suihkutissit eivät muka todista että maitoa tulee. Tyytyväinen vauva ei ole tosite siitä että se saa ruokaa. Nukkuva vauva on dokumentaatio liian vähästä ravinnosta ja liian korkeista bilirubiiniarvoista - vaikka siis meidän perheessä bilit esiintyy punoituksena (NOT!). Hymyilevä vauva tietää vähintäänkin vatsavaivaa, liian usein pissaava vauva tietää munuaisvikaa - liian harvoin pissivä tietää että se ei saa ruokaa.

Oppikirjanmukainen vauvanpihkan muuttuminen tavalliseksi maitopaskoksi aiheutti lähes skumppapullon korkkaamisen; SE SYÖ SITTENKIN!

En tahtoisi millään mennä neuvolaan hysterisoimaan itseäni, vaan Armas Aviomieheni on vierelläni rauhoittamassa. Nyt pääsen levollisin mieli nukkumaan, kun poikanen veti puutarhaletkun voimalla hoitopöydän märäksi sen jälestä kun ampui tuutintäydeltä vaippakamaa. Hetken hengähdys - ehkä Hällä on kaikki ihan hyvin?


Terveisin "esikoiseni hoidettiin sairaalassa ja kotiin annettiin vauva käyttöohjeiden kera".

12 kommenttia:

  1. Kaikki äidit stressaavat tässä alkuvaiheessa maidon riittämistä, sekin on ihan normaalia. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
  2. Täällä on nyt 3kk ehditty ihmetellä, että meidän vauva SYÖ ja kasvaa. Silti välillä iskee pienoinen ahdistus ja pelko, että entä jos se lakkaakin yhtäkkiä syömästä, menettää ruokahalunsa. Pari kertaa ei ole tissi kelvannut, vaan itku on muuttunut raivoksi ja heti tulee mieleen, että nyt se sitten tapahtui. Ei syö enää. Jälkeenpäin saanut kuitenkin aina todeta, että olikin vain väsy eikä nälkäinen... Milloinkahan tää uskois ja luottais, että "kyllä lapsi syö sen minkä tarvii"..?

    T. Tiedät varmaan kuka =)

    VastaaPoista
  3. Tää uskoi ja luotti siihen mammavaistoon, että jos lapsi vieläkin huutaa nälkäänsä imettyään kaaauan niin tuuppaa vaan pullosta loput päälle. Onneksi meillä ei ole ollut neuvolatätiä, joka kiduttaa äitiä ja samalla lastakin hokemalla yritä yritä vaan sitä tissiä. Pullopojan jälkeen ei ollut tissitytölle yhtään vaikea täydentää tuttelilla ja itse hän sitten päätti milloin se pullon tarjoaminen perään loppui, kun alkoi "normityyli" pelkästään riittää. Oli kitukasvuinen yliaikainen ja siksi painoseurannassa, mutta pikkuemäntä kiri hienosti. Ois varmaan menny makaronilaatikkokin, jos ois tarjonnut :D

    VastaaPoista
  4. Hei kato sähän siis melkeen pääset kokee normaalia ESIKOISEN äitiyttä. ;)

    Joo kaikenlainen stressaaminen kuuluu asiaan. ;)

    VastaaPoista
  5. Jep, niinpä - asiaankuuluvaa stressiä...

    Lisättäköön vielä melkeen normaaliin esikoisuuteen se, että eipä osaa kukaan esikoisen äitee pelätä niitä juttuja mitä täällä osataan :/ Kun on käynyt sen kivisimmän tien kautta, pystyy veteleen potenssiin tuhat omat kauhunsa. Tieto lisää tuskaa, vai mitensemeni ja mistäsetuli?

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Seurailen blogiasi ja pidän siitä kovasti! Pakko on nyt huomauttaa, että onkohan äiteellä lipsahtanut sormi näppiksellä: Esikkosi ei liene syntynyt syyskuussa vaan talvella? Vrt. esittelyteksti. Onnea arkeen, vauvalle ja isolle pojalle! MaijaH

    VastaaPoista
  7. Siis mie en ookaan ainoo, joka pelkää neuvolakäyntejä :O!!! Tiedän mitä pelko on, eri syistä vain. Voimia sinulle, toivottavasti pelko kesyyntyisi edes hiukkasen!!!

    VastaaPoista
  8. Taustat tietäen, toi on jotenkin ymmärrettävää, mutta kannattais varmaan hakea neuvolasta "sellainen riläks-siru niskaimplantti" ja ruveta sit hölläämään ja nauttimaan elämästä kahden pojan äitinä!

    Kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin äidit ei muka tienny mitään lastenhoidosta ja neuvolasta kerrottiin kuinka menetellä olin varma, et esikoinen saa aivovaurion matalan sokerin takia, ku hää nukku joskus 6-8 tuntia putkeen. Ei meinaan tarvinnu ruokaa, ku mun maito tais olla sellaista kermanvahvuista. Ihan oikeesti mä olin kauhuissani, et se on varmaan jo koomassa, eikä siks herää. No sit hetken luulin olevani erinomainen äiti, kunnes... Kaks vuotta ja kymmenen kuukautta etiäpäin tuli pikkuveli, joka huus 10 kuukautta yötäpäivää putkeen, eikä juur kasvanu. Maitoa tuli taaskin yli tarpeen (meni keskolaan), mut hälläpä oli imeytymisongelmia. Eli olin kummiski ihan tavis äiti, jolla vaan lapset reagoi elämään erilailla.

    Nauti nyt elämästäs!!!

    äiti 57

    VastaaPoista
  9. Koitahan relata :) Minun esikoinen syntyi sairaana ja oli huonossa kunnossa ja kun kotiin päästiin niin saatiin tarkat ohjeet jne. Nyt kun kakkonen on syntynyt niin tuntuu oudolta, ja vähän pelottavaltakin, kun on "joutunut" omin päin alusta asti toimimaan. Olin ihan varma ettei mun vauva saa tarpeeksi maitoa tissistä ja stressasin asiaa ihan hirveästi. Mitä vielä, ekan kuukauden aikana tuli painoa 1,2kg :D

    VastaaPoista
  10. Mamma79 miten hyvältä kuulostaakaan tuo 1,2kg :) Ja miten turvalliselta se, että on muitakin jotka tätä merta on käynyt huopaamassa!

    Äiti 57 - mä haluun HETI sen niska-stressinpoisto-implantin, NYT HETI Kiitos :)

    VastaaPoista
  11. Maija H -kiitos korjauksesta :D Esittelytekstiin oli lipsahtanut imetysunohduspainovirhepaholainen.

    Kaikkille vielä yhtenäisesti kiitos ymmärryksestä ja tsempeistä <3

    VastaaPoista
  12. Heippa!
    Löysin ihan vahingossa blogisi ja ensi silmäyksellä vaikuttaa aivan mahtavalta. Täytyy palata paremmalla ajalla tarkemmin lukemaan ja tutustumaan :)

    Iloa syksyyn!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...