Huh hujaa!
Nyt alkaa olla se raja, että ruokakaupassa käyntikin tuntuu maratonilta. Onneksi on nuo ostoskärryt mihin nojailla. Nyt tuntuu oikeesti, että on viimeisillään raskaana. Huuuuh.
Loppupäivän voikin käyttää sitten edellämainitusta palautumiseen.
Oon kypsyttänyt varmasti puolet fb-kavereista ja blogin lukijoista hehkuttamalla tätä raskautta. Nyt jotenkin tajuaa senkin, miten valtavan iso asia tää on mulle. Että tällä kertaa ollaan menty edes hieman enemmän perinteistä kaavaa noudattaen. Että meille ei ole syntynyt toista pikkukeskosta, ei ole ollut niitä kaikenmaailman komplikaatioita. Omaan tapaani olen YLPEÄ oman kehoni toiminnasta, että tähän asti ollaan näin hienosti päästy.
Tästä eteenpäin on kaikki ollut plusssaa. Uskomatonta, epätodellista ja hienoa. Vaikka tämän raskauden aikana on koluttu polia läpi, on tutkittu sitä-tätä-ja tuota. Mutta silti vastaukset ovat aina olleet että kaikki näyttää hyvältä. Se tuntuu tärkeältä. Pelot ovat toki olemassa, mutta loppuraskauden hormoniryöppy aiheuttaa myös mystistä tasaantumista. Mieli ei jaksa työskennellä jatkuvasti pelottavien asioiden parissa.
On vaikeaa, kun sanotaan että nauti raskaudesta. Nautin, kaikesta siitä mikä on sitä hyvää ja positiivista. Yllätyksenä on kuitenkin tullut oma väsymys ja ööö - väsymys. Edellisen kohdalla en ehtinyt edes sinne mammalomalle, hyvä kun töistä pois pääsin niin lapsi olikin jo syntynyt.
Ohjeeksi sain edellisessä odotuksessa että älä jää saikulle, aika tulee tylsäksi. Ei tullut, kun juostiin keskolassa katsomassa pienenpientä taistelijaa. Nyt oikein odotankin, että tuleekos se tylsistyminen? En usko. Ei tässä ehdi tylsistyä, kun koko ajan pitää ihmetellä eloa ja menoa. Ja kun väsymys on infernaalista, nauttii niistä hetkistä kun on "tylsää" - voi vetää peiton korville ja maata. Vetää sitä henkeä, olla vain. Hengittää ja tarkastella maailman menoa vierestä. Hurjaa.
Tässä sitä ollaan. Ja odotetaan. Nyt on odotusta parhaimillaan!
Et sä ole ketään kyllästyttänyt tai kypsyttänyt. Usko pois, kyllä se on tuo sinun normaali raskaus tärkeä ja hieno asia meille lukijoillekin! :)
VastaaPoistaaatteles Piukunen, sä olet kohta kahden pompulan äitee !! Sulla alkaa olla toi suurperhe koossa.
VastaaPoistaTää blogi on maistunut odotusajan postauksiasi lukiessa, vaikkei samaa tilannetta olekaan täällä.
Olet heittänyt pohdittavaksi niin monta asiaa blogissasi ja usein sitä on kokenut ahaa-elämyksiä.
Nyt odotankin vesi kielellä herkkutekstejä "suurperheen" arjesta. Energisen ja kekseliään äiteen arjesta.
Onnea ja tsemppiä, voimia ja haleja.
PS. Taaviaselle on turha mitään leimoja lyödä otsaan ja raameja ympärille, eikä teille muillekaan. Poju on oikea hurmuri, mutta myös ihan tavispoju kaikkine kommervenkkeineen mitä nyt tuon ikäiset muksut touhuaakaan. Hyvähän se olisi jos me kaikki saisimme ihan rauhassa olla omia itsejämme niin ettei kukaan tulisi luokittelemaan omien raamiensa mukaan meitä yhtään mihinkään luokkaan. Se passais semmonen maailma mulle oikeen hyvin. Unohdettais se toistemme järsiminen syyn jos minkä takia. sitä kadotettua itsetuntoa kun on niin pirun vaikeeta saada nahan alle takaisin ehjänä.
<3 Moon Mamma, kiitos! Mä vaan pahoin pelkään että ihantosissaan osa on kypsynyt. Mutta on mun opeteltava, että oma iloni ei ole muilta pois... Kyllä tää sellanen ihme tämä vatsapirpana on!
VastaaPoistaMaija, kiitos taasen kauniista ja viksuista sanoistasi. Hurjaa kaiken päälle ajatella että pian tosissaan oon kahden kakaruuden äitee. IIIIG! (loppuviimepanikkia!!!)