Activia ei auta.

Tän pallon kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Pienestä kummusta, pampulaan ja siitä kohti maitovalas-lookkia. Matkalla on ollut tuntemuksia jos jonkinlaisia, kivusta kutinaan ja siitä takaisin. Nyt fiiliksiin sisältyy lähinnä hyvin mielenkiintoisia kipuja alavatsalla sekä Tyypin punkeamisesta johtuvat kivut. Närästyksellekin olen saanut sanoa heipat muutama viikko takaperin - tajusin sen tosissaan vasta pari päivää sitten!

Uutena fiilarina on turvotus - mutta silmien ympärillä. Liekö johtuu ihan väsymyksestä vai mistä, mutta tuntuu että naama on turpea. Outo, outo fiilis - eikä suolaakaan nyt ole tullut vedettyä mitään megamääriä. Jalkojen suunnalla taas turvotusta ei juuri ole.

Ensi viikon tiistaina on sitten viimeinen polikäynti - näillä näkyvillä. Seuraavan kerran sairaalaan pitäisi sitten taapertaa synnyttämään. Hurjaa. Edelleen, on ihan järkyttävän vaikeaa uskoa todeksi tätä olotilaa ja kaikkea. Tietty määrä epäuskoa mukana pitää kuitenkin jalat maassa - liian luottavaisella asenteella pelkään manaavani pahaa.

Nyt muo alkaa jännittää. Koska mahtaa Pulla saapua maailmaan? Veikkauksia saa heittää - mä toivon 15.9. puolesta; blogikonkarit muistanee että silloin on meidän hääpäivä. Pahimmillaan Pulla voi hautua turhankin pitkään lokakuulle, mutta uskon ettei ihan niin pitkälle mennä. Virallisesti täysaikaisia ollaan viikon päästä.

Huh hurjaa. Jännittävää, missä vaiheessa mä pääsen todella tähän ajatukseen mukaan? Ja millanen tyyppi tää seuraava on? Kuinka söpö se on, millanen luonne? Osaakshää syyä ehtaa mammanmaitoa? Miten mä pärjään hänen kanssaan? Onkos vatsavaivaa, pierutuskaa tai sylimyyryä? Mites mun mieli ja tunteet - miten ne tulee mukana. APUVA!

(ps. se sairaalakassi on edelleen pakkaamatta..)