perjantaina, elokuuta 12, 2011

Yöllisiä hetkiä

Selkeästi alkaa mieli pyörittelemään kaiken maailman kauhukuvia pitkin öitä. Yöt on pitkiä kun ei nuku - vaikka tahtoisi. Nyt taitaa olla jo kolmas viikko, kun yöunet on muutaman tunnin hupia. Ja niihin muutamiin tunteihin mahtuu painajaisia joita ennen en ole nähnyt.

Viimeyönä mentiin samaa rataa. Uni ei tullut, vessassa juostaan toistakymmentä kertaa. Lapsi kitisee, mies kuorsaa ja uni ei tule. On kuuma ihan koko ajan. Painajaisista oli aamulla jäljellä vain muruset.

Unessa Taaviainen sai Downin syndrooman lisäksi diagnoosikseen jonkin etenevän sairauden, johon lääkäri kertoi lapsen menehtyvä viiteen ikävuoteen mennessä. Jottei tämä olisi aiheuttanut uniahdistusta riittävästi, seuraavassa unipätkässä sitten lääkäri kieltäytyi aloittamasta masennuslääkitystä, koska kuulemma pärjäämme ihan hyvin. Herättyäni ahdisti jo valmiiksi. Että hyvää huomenta tähänkin päivään.

Sen lisäksi näen koko ajan painajaisia siitä, miten Pulla syntyy liian pienenä, miten synnytyksessä asiat menee vikaan tai kuinka lapsi synnyttyään saa liudan pelottavia diagnooseja. Alitajunta kurmuttaa minua kovalla kädellä.

Tahtoisin saada nukkua tavallisia, rauhallisia yöunia. Nähdä unta vaikka lampaista tai jääkarhunpennuista. Päivät kuluu epämääräisessä tahmassa ja suoranaisesti vituttaa, kun ei saa mitään tehdyksi. Työhuoneen laatikkokaaos on yhä edelleen järkyttävä. Tahtoisin saada työkkärin siihen kuntoon, että voisin vetäytyä sinne yksin nukkumaan, ikkuna sepposen selällään. Makkarissa kun ikkunaa ei voi yöaikaan pitää auki, kun mies paleltuu.

Ulkona sataa vettä kuin esterin persiistä, mikä tuo piristystä; onneksi edes sää ymmärtää olla kanssani samalla linjalla.

Yö kerrallaan. Mutta nyt tää sais jo riittää.


ps. piristytään osallistumalla arvontaan tällä

4 kommenttia:

  1. voi ei.. :(

    *halaus*

    Ps. Täällä ei luontoäiti tahdo laittaa sitä minun mielialani mukaiseski, mikä kans pistää vituttamaan, kun muut ovat naantalin aurinkoja ja yhtä sään kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ensiavuksi suosittelen lämpimästi ekstrapeiton hankintaa miehelle, vaikka sitten jotain untuvamateriaalia jos on kovin kylmän arka. Siten saat ainakin makkarin kylmäksi ensi hätään. Noilla stressipisteillä kannattaa laatikkokaaos unohtaa ja mennä helpoimman kautta!
    Voimia ja unihiekkaa!

    VastaaPoista
  3. Ihmisen mieli toimii välillä hassusti. Esikoisen kanssa alkutaival oli hankalaa, maito ei riittänyt, imetys ei meinannnut onnistua ja vauva huusi useasti hirvittävää huutoa. Syytä ei löytynyt lääkärissä ravaamisesta huolimatta. Vuosi meni sumussa ja kaameassa väsymyksessä, ihme että hengissä selvittiin ja parisuhde kesti. Lopulta syyksi paljastui laktoosi ja tilanne rauhottui.
    Toisen lapsen kanssa kaikki on toisin, vauva nukkuu ja syö. Maito riittää ja imetys sujuu. Vauva kasvaa eikä ole alakäyrillä kuten sisarensa. Siltikn löydän itseni välillä murehtimasta. Mitä jos maito ei riittäkkäään ja lapsi ei saa tarpeeksi painoa. Mitä jos tämäkin valvottaa vuoden. Jne.... Vaikka kuinka järjellä sen ymmärtäisi että tämä vauva on ja tuntuu erilaiselta, tulee näitä oloja silti...
    Tsemppiä, toisella kertaa asiat saattavat mennä hyvin, vaikka siihen voisi itsenkin olla vaikea uskoa.
    -Ella-

    VastaaPoista
  4. Tohon kiteytyvään kauhuun ja painajaisiin en osaa poistotemppua, mutta jos siitä helpoimmasta päästä aloittais.
    Kuis ois, jos mies siirtyis jonnekin muualle nukkumaan? Hänhän ei hlökohtaisesti oo raskaana, eikä vuoteella vissiin niin paljon merkitystä unenlaatuun kuin sun kohdallas. Sulla ois enemmän tilaa pyöriskellä ja voisit sen ikkunankin pitää auki. (Miks ylipäätään esmes kuorsaajaa joutuu pakenemaan muualle, miks ei se kuorsaaja itte voi siirtyä muualle häiriköimästä herkkäunista kumppania?) nimim. "tuli vaan mieleen"

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...