tiistaina, elokuuta 23, 2011

Pahisäiteen mieli!


Olen luvannut, etten narise ylenpalttisesti olotilastani mikäli täysaikainen lapsi perheeseen saadaan. Luvattua on paha perua, mutta snadisti otan oikeutta ainakin kummastella.

Muutamia mielenkiintoisia fiiliksiä on tullut eteen. Ensinnäkin, kommunikaatioväsähdys. Olen jo kuukauden päivät pitänyt puhelinta äänettömällä. Lähinnä sen vuoksi, että eniten saan nukuttua päiväsaikaan, kun yöt on yhtä hikipäissään pyörimistä. Sen lisäksi on vain yksinkertainen väsähdys puhumiseen. Onko tämä sitä kuuluisaa "nainen kääntyy hiljalleen itseensä" -kautta raskauden lopussa? Puhun vain muutamien ihmisten kanssa ja minä, aikaisempi maratonpuhelulärpättäjä - puhun muutaman minuutin lärpätyksiä. Olen väsynyt puhumaan. Minusta on kuoriutunut epäsosiaalinen kotijurottaja, jonka puhelin makaa toimettomana. Kommunikaatio onnistuu parhaiten tekstiviesteillä, sähköpostilla ja facebookissa; silloin voin itse määritellä sen, koska jaksan vastata.

Omituisia lisäoireita on tullut; hirveät mieliteot. Gini ja lonkero. Pitäisi saada jääkylmää greippilonkkua giniterästeellä. Ja sitruunalla. Minun, joka juo alkoholipitoisia juomia ehkä pari kertaa vuodessa (ja se vähäkin on viimevuosina jäänyt!). Lisäksi tekisi röyhyttää oikein olan takaa norttia. Niin että ääni käheytyisi ja yskä hakkaisi. Mistä näitä fiiliksiä oikein tulee?!

Sain tuttavalta erihyvän vinkin lonkku/ginihimon suitsintaan; Indian Tonic Water. Toimii - siitä siis iso kiitos vinkkaajalle! Tämän lisäksi olen rainbown greippilimua litkinyt pahimpaan tuskaan.

Naureskelin toisaalle, että täytyy varmaan mennä synnärille sellanen pussikaljasäkki mukana, eihän sitä voi tietää mitä sitten tekee mieli. Istuisi sitten naistenklinikan uusitulla puistoalueella naukkaamassa! Perintenen pelkkä domppa jäissä mansikoiden kera on niin sou läst siison, että eikös tällänen kolmikymppinen vois nykästä sieltä kassista vaikka nuoruusvuosien muistoiksi pink cat- pullon, tai vaikka soavea? Samaan säkkiin voisi pakata ne kaikki sukkahien hajuiset löllöjuustot.

Miksi ihmeessä tässä vaiheessa iskee tälläinen mamma-angsti? Yhtäkkiä pitää nuorentua sen 15 vuotta ja ottaa äkkiä takaisin kaikki se, mikä mukamas oli niin nuorekasta?

Äh. Tää on jotain niitä raskauteen liittyviä lähes psykoottisia oireita. Ihan hullua menoa! On nuo hormonit kyllä stydiä kamaa! Kaiken päälle muo ei pelota synnytys pätkääkään - mutta katsotaan kun ekat kivuliaat supistukset alkaa; liekö sitten juosten karkuun ja huutaen, että en muuten synnytä!

13 kommenttia:

  1. :DDDD vai pussikaljaa! Mulle iski toi kamala himotus muuten kanssa raskaana ollessa, mutta tosin siideriin, vaikken muuten juo juuri koskaan. Ja meinasin muuten jopa ostaa, kun en muistanut, että olin raskaana. Onneksi oli se maha jo sen kokoinen, ettei pitkäksi aikaa päässy unohtuun.

    VastaaPoista
  2. mä kerran töistä tullessa asemalla olin marssimassa suoraan baariin, siinä ovella muistin että perkule mähän oon raskaana! Teki mieli tuopillista jääkylmää olutta, niin hirviästi!

    On se jännää miten pää toimii - oudosti :)

    VastaaPoista
  3. No siis. Lopetin myös raskauden puolenvälin jälkeen kaikenlaisen yhteydenpidon ihmisiin ja olin vain kotona itsekseni. Joku ihmisällötys iski päälle. Täytyy kyllä sanoa, että siitä on todella vaikea päästä yli, sillä vieläkin pidän puhelinta äänettömällä ja vastaan jos jaksan (yleensä en vastaa), vaikka pikkulikka on jo 9kk. Erakkoelämä jäi totisesti päälle.

    Hiljainen pitkäaikainen lukija siis kommentoi viimeinkin. :)

    VastaaPoista
  4. Ti - luojan kiitos mä en siis ole ainoa epäsosiaalisuuden perikuva. ensimmäisen lapsen kohdalla sitä ei kerennyt tähän olotilaan ja sitten olikin pakko koko ajan päivittää suvulle vointeja. liekö Pullan syntymän jälkeen sitten totaalierakoituminen, jolloin verhot pysyy kiinni ja ovikello ruuvataan irti?

    VastaaPoista
  5. Mun teki raskaana muutenvaan mieli alkoholia ja sitten synnyttämisen jälkeen kaljaa. Olen siis aina inhonnut olutta syvästi. Mies teki mulle kotikaljaa maidontulon vauhdittamiseen ja siitä se alamäki sitten alkoi :) Tuli siemailtua kolmosolut jos toinenkin kesäjanoon, ei siis kännejä mutta kevyt hiprakka ja pääosin ihan sen maun vuoksi. Ah, kylmä maltainen nautinto jota aiemmin olin suotta inhonnut!

    VastaaPoista
  6. Arvioisin näin näppituntumalla, että khyllä. Ihmisvälttelyn (ei vieraita, kiitos) lisäksi pysyttelet ensimmäiset kolme kuukautta visusti kotona, jonka jälkeen huomaat, että et enää edes halua käydä missään. Tai no. Ehkä joskus shoppailemassa. Itseksesi.

    VastaaPoista
  7. Toi angsti jatkuu vanhemmallakin iällä. Toiveet on ihan samat. Nuorentuu pitäis, luvut on vaan komiammat kuin sulla. On pelko, että aika rupee loppumaan kesken. Vieläkään ei tiedä mikä isona haluu olla ja samaan hengenvetoon toteaa ettei enää ole järkee lähtee kouluun. Vaikka itse asiassa se on ihan sama, kun elämä olisi täynnä tekemistä kumminkin.
    On järkyttävä suklaan himo välillä. Parin kilon levy ei tuntuis missään, mutta sehän ei käy kun on noi kolesterolin varomiset ja herra-ties-mitkä-kiellot. Eikä nämä asiat lopu tietyn ajan jälkeen( se 9kk) vaan jatkuvat hamaan ikuisuuteen.
    Sama puhumattomuuden puuska riipoo välillä ja sitten kuitenkin taas on niiiiin yksin.
    Joten ei, ei noi ole raskauteen liittyviä juttuja Piuku. Ne on vanhenemisen esiasteen tuntemuksia. Nyt kun perheeseen on tulossa jo toinen vintiö, alat vanhentua/tasaantua/järkevöityä. Siis mukamas, sillä se kapinallinen, joka meissä kaikissa asuu, nostaa päätään tässä kohtaa ja alkaa kyseenalaistaa kaikkea.
    Sellasta se on.Ah ja voi.

    VastaaPoista
  8. hihi! ITW on niin parasta! jäillä :D

    mullehan iski kundia odottaessa kauhea kaljan himo, ikinä kun muuten en ole kaljaa juonut. (kaljan maku on NIIN kamala.) on sit koluttu läpi kaikki mahdolliset alkoholittomat olutvaihtoehdot silloin raskausaikana. ja olipa ihanaa. mielitekojaan pitää noudattaa kyllä. kroppa sanoo mitä se tarttee ;) melkei kaikesta on olemassa "se terveellisempi" vaihtoehto raskausajan "tarpeisiin" kato! (paitti ehkä nortista ;D )

    VastaaPoista
  9. Pink Cat! Se vois ollakin hyvää, jos muistais vaan miltä se silloin 15 vuotta sitten maistui.. Näinköhän sitä enää alkosta saa.. Ei sitä kyllä sisällä pöydän ääressä kehtais juoda, jossain pussikaljapuistossa vaan:) Kyllä sie vielä kerkeet lonkkua ja muita juoda, sitten kun siihen on mahollisuus on niin väsynyt ettei jaksa ees avata sitä pulloa..

    VastaaPoista
  10. heh :D

    Pitääki tosiaan muistaa että ens kerra jos ja kun meille lapsi tulee niin muistaan pyytää KAKSIN verroin niitä syötäviä ja juotavia , kun viimeksi en saanut mitään.

    Samoten pitää muistaa pyytää KAKSIN kappalein sairaalasta kotiin saatavaia lahjoja ja tavaroita, kun viimeksi ei saatu niitäkään. :))

    VastaaPoista
  11. Kyllähän yhden drinksun voi ottaa, varsinkin noin loppuraskaana. Jos siitä mamma saa onnellisuushormoneja lisää. Mutta jätä se aika loppuvaiheeseen, koska tuhatvarmasti synnytys alkaa heti, kun äiti haiskahtaa alkoholilta. Että saa sitten synnärillä selitellä.

    VastaaPoista
  12. Kiitos tästäkin! Olen ahkera lukija mut huono kommentoimaan. Kiitos kun kirjoitat 'niitä oikeita' asioita raskaana olemisesta(kin). Tsemppiä loppumetreille!!!

    VastaaPoista
  13. Lupiini, tää raskaus aiheuttaa ihmeellisiä asioita :D Esikon kohdalla kiskoin olusia iltaisin kun keskolasta käskivät että maito nousee parhaiten. Parhaiten nousi parilla huikalla tummaa olutta :P

    Ti - mä lupaan olla iloisen epäsosiaalinen. Kuulostaa kaiken päälle ihanalta!

    maija - vanhentua/tasaantua/järkevöityä - salli mun kikattaa- Mä angstaan nyt ja totean että pois se minusta, hih!

    Mama- totta! se oli sikahyvää! Nyt ostin vielä isomman lekan ihan tonicwateria, ihanan hapanta! ja hiilihappokuplat on ihanasti pienempiä kuin limpparissa :D

    Jenni- pink cat. saattaa olla että hissi nousee samantein kun haistaisi sen litkun. yrp :D

    poikkeama, mä toivon kans että tällä erää joku muistais meitäkin, että tulis jo sairaalallekin oikeesti iloisia onnitteluita ja jopa kukkapuskaa! Sulkaatiakin saap tuoda :P

    Terhikki - niinpä! taatunvarmasti kun vetäsen tosta yhen vähäholisen ginilonkun niin kappas, sitä ollaan sitten synnärillä. Kita täynnä kurkkupastilleja ettei nyt aivan jouduta päihdevierotusyksikköön :D

    Misiiri, kiitos :) Mä oon tällänen, kenen mielstä ei voi vain olla pelkkää onnea ja vaaleanpunaista, vaan on sitä kaikkea muutakin - vaiks ois kuinka tyytyväinen ja onnellinen ja kiitollinen ja ja ja - niin on tässä omat raskaat puolensa. Vaiks sitten se hillitön lonkkuhimo :D

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...