lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Kysyvälle vastataan.

Lähiajat on menneet vinkuessa, monkuessa ja valittaessa.
(silti, jokaisesta vaivasta ja jokaisesta raskauspäivästä oon kiitollinen - kuten aiemmin totesin, tunkekoot vaikka kuumia nauloja kynsien alle, jos se auttaa siihen että Pulla syntyy täysiaikaisena...)

Kun viisasta sanottavaa ei ole, päätin kokeilla ja nakata kapulan teille;


Kaihertaako mieltä kysymys, 
onko takaraivossasi kummastus? 
Kysy (lähes) mitä vain!
(Pitäydyn oikeudessa olla vastaamatta idioottimaisuuksiin tai siihen, 
koska Pullan tarkka laskettu aika on!)


Kerään parhaimmista kysymyksistä oman sivun tuonne ylös, jossa vastaan niihin kysymyksiin mitkä ihmisten mieliä kaivertaa (ja niitä ihan varmasti on, ainakin kun lueskelin vanhoja postauksiani. Miten paljon onkaan harhakäsityksiä ja omituisia ajatuksia meistä erityisistä perheistä/lapsista  - puhumattakaan Downin syndroomaan liittyvistä arvoituksista!)



Antaa palaa, mä oon valmis!

17 kommenttia:

  1. Vinkvonk, älä sitten innostu liikaa kirjoittelemaan, kun aloitat virallisen mammaloman... Äkkiäkös sitä Kelan laskureilla täällä laskeskellaan laskettua aikaa, heee...

    VastaaPoista
  2. Onpas söpö masu!!!

    -puuhis-

    VastaaPoista
  3. Miten kuvailisit elämääsi?
    Mikset kirjoittele enää mimin kuulumisia?
    Millainen mimin sairaus on, tiedätkö onko hänestä normaaliin työelämään ja yksin asujaksi?
    Mitkä ovat 5 asiaa keittiöstä, kylpyhuoneesta ja makuuhuoneesta, joita ilman et voisi elää?
    Poltatko tupakkaa?

    VastaaPoista
  4. Anonyymille:
    ekaan on helppo vastata; Ihan tuikitavallista arkea!

    -Mini-
    Mimillä varmaan tarkoitat Miniä eli Taaviaista, eli pikkuisäntää.
    Minin kuulumisia on ollut lähes jokaisessa postauksessa, mutta kuten kaikissa arjissa ja elämissä - on erilaisia vaiheita. Nyt tämän äitin päässä pyörii paljon tämä raskaus ja sen kanssa jaksaminen. Tämä EI tarkoita sitä että Mini olisi paitsiossa, vaan kysymys on nimenomaan siitä että Blogi on ajatusten purkua varten. Tällä hetkellä tietyt asiat "vuodatuttavat" enemmän kuin muut.

    Sairaus??
    Minillähän ei ole minkäänlaista sairautta. Hänellä on kehitysvamma, mutta hän ei ole millään tavoin sairas. Terve pikku nassikka, jolla on yksi ylimääräinen kromosomi. Ja kehitysvamman asteesta ei tiedä kukaan - sen näkee sitten kun aika on! Mini kykenee varmasti juuri sellaiseen arkeen, mikä hänestä hyvälle tuntuu!

    Loppuihin palaan paremmalla ajalla!

    VastaaPoista
  5. Miten oot noin aktiivinen ja reipas? Ihailen sua. Onko pallo pahempi kestää toisella kerralla? Mites minin viittomat nyt ku sanoja on tullu? Onks niiden viittomat tippunu pois? Mikä on sanavaraston koko. Oho, huomaako että oon pute? Hmm...

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Joitakin vertailuja on jo ollutkin mutta minua kiinnostaisi tietää miten ensimmäinen ja toinen raskaus ovat toisistaan eronneet. Itse kun olen samassa veneessä :)
    En tiedä onko liian henkilökohtainen kysymys mutta onko teillä jonkinnäköistä lapsilukutoivetta tai onko se mahdollisesti eriävä?
    Mikä on ollut parasta vanhemmuudessa ja mikä raskainta?
    Miten äitiys on muuttanut sinua ihmisenä vai onko mitenkään?
    Tälläisiä tuli mieleen...

    T:Ella

    VastaaPoista
  7. Katjusha: salli mun nauraa ekalle väittämälle :D En ole. Olen välillä patalaiska lorvikatarrimato - välillä sitä taasen jaksaa... Mä oon oikeesti kotosalla NIIIN löysä ettei tosikaan. Töissä sitten himppa enemmän spurttia - tai siis, näin mä koen itte. Se tuntuu jännältä kun mut koetaan aktiivisena ja reippaana, kun itse sitä ihteään soimaa laiskuudesta ja saamattomuudesta...

    Pallo ON omalla tapaa vaikeempi kestää. Koska nyt osaa pelätä NIIIN paljon enempää. Ekassa raskaudessa oli vielä sauma "nauttia" kun ei tiennyt niistä kaikista peloista ja kauhuista. Nyt taasen tää raskaus on ollut oksennullisesti pahempi ja tämä jälkikasvuversio ihan ÄLYTTÖMÄN hurja tapaus riehumaan massussa :O

    Viittomista; Meillä on aloittanut ihana viittomaopettaja kotikäynneillä ja ollaan saatu HURJASTI lisää viittomia arkeen. Se helpottaa, jätkä tajus heti perusvärit kun aloitettiin viittomaan niitä. Ollaan snadisti aliarvoitu tuota mukeloa... Mini yhdistelee aika näppärästi sanoja JA viittomia, kun taas toisissa on tippunut kokonaan viittoma pois. Auto voi usein olla pelkkä "BRRRRRRRRRRR" ja limun viittomaan (keksinyt omansa) kuuluu "RÖYH"- heitto :D Sanoja puhuttuna on ehkä 10-20, viittomia taitaa olla satakunta. Nyt eii niin paljon viittomat tarttuneet, kun motoriikka on pelittänyt edeltä! Puhetta ja jalkoja tosta lapsesta löytyy ja SE ON IHANAA <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista
  8. miten helppoa sinulle ja miehellesi on ollut oppia viittomaan? Ja muakin kiinnostais tuo mikä on parasta ja raskainta äitinä olemisena? Miten teidän koira ottaa toisen raskauden, onhan se sulostus vielä kuvioissa mukana?:) vaikutat ihanan pirteältä ja sopivan suoralta ihmiseltä, toivottavasti et muutu!

    VastaaPoista
  9. minkä ikäisenä menevit neitsyytesi?

    VastaaPoista
  10. Te viitotte Minin kanssa sujuvasti, mutta mitenkäs lähiympäristö? Viitotaanko tarhassa? Entäs sukulaiset/tuttavat? Meillä erityisen viittomaopiskelut kariutuivat viittovan ympäristön puutteeseen, ei löytynyt taitoa tarhasta eikä kaveripiiristä :/

    VastaaPoista
  11. Ellalle;

    - ekassa raskaudessa mun duunikin oli tosi paljon fyysisesti raskaampaa, jolloin tuntui että kroppa prakas ihan toiseen tapaa. Ja jotenkin siinä vaiheessa oma henkinen kanttikin oli tosi lopuilla. Voin fyysisesti kuitenkin ekassa raskaudessa paremmin kuin tässä, kun taas nyt on IHAN hillitön väsy - hemppa on tässä kakkosessa lähtenyt laskemaan ihan järkysti, kun taas ekaa oottaessa ei laskenut ollenkaan.

    Lapsilukutoivetta ei oikeestaan ole. Tuntuu, että toive on siitä että saadaan elää tämän perheen kanssa parasta mahdollista arkea ja aika näyttää, millaiseksi perheeksi tämä muodostuu! Fiilis isännälläkin on sama, eli elellään ja kahtellaan. Haaveena joka tapauksessa oli se, että jos lapsi(a) siunaantuu, sais sisaruksen. Ollaan molemmat ainokaisia nääs! En kuitenkaan osaa kuvitella itseäni suurperheen äiteenä- ehei....

    parasta on ne naurut, hymyt ja halit, sylittelyt, iloiset huudahdukset "ÄITIIII" - ja kaikki sellaiset hetket kun saa katsoa lasta ja olla niin iloinen siitä, että laps on juuri siinä vieressä. Vaikeinta on ehkä sietää sitä, että arki menee kuitenkin omaan tapaansa hukkapätkien ehdoilla. että täällä ei saa nukkua, syyä tai paskoa sillonko siltä sattuu tuntumaan :D Ja tietenkin karseinta on pelätä lapsen puolesta.

    Miten mä oon muuttunut? Toivottavasti en juuri kauhiasti, jos nyt kärsivällisyyttä ois tullut lisää. Ystäväni sanoi, että me ollaan ihan samanmoisia kuin aiemmin, eli ei vanhemmuus/äitiys ei ole tuonut tullessaan mitään erisuuria identiteettikriisejä tai roolinmuutoksia; tuntuu että tällästä tää elo on ollut ja tulee olla. Miehen kanssa juteltiin, että oikeasti tuntui turhalta se hillitön pelottelu siitä, miten älyttömän vaikeanraskaanhirveää vanheemmuus on. On se, aina välillä - mutta suurimmaksi osaksi se on ihan tuikitavallisen ihanaa arkea <3

    VastaaPoista
  12. Itsekin toista lasta odottavana haluaisin tietää jännittääkö/pelottaako sua tuleva arki kahden lapsen kanssa? Mietitkö jo synnytystä?

    Ja edelleen tykkään blogistasi, harmittavan harvoin tulee kommentoituta, mutta nyt oli hyvä syy :)

    VastaaPoista
  13. Miten downin syndrooman huomaa teidän arjesta, poikkeaako teidän arki 'normaali' lapsiperheen arjesta? Oletko koskaan huomannut ihmisiltä ennakkoluuloja poikaasi kohtaan?
    Onko teille sanottu tyhmiä asioita koskien downin syndroomaa? Kun esim. adoptioperheille sanotaan paljon kaikkea tyhmää, kun lapsi on vaikka tummaihoinen ja vanhemmat vaaleita. (vaikkakin tiedänhän minä ettei adoptio ja down ole lähellekään sama, luin vain äsken adoptioblogia)
    Ps. Blogisi on yksin kertaisesti parhaimmistoa! Sinä olet vain niin loisto tyyppi ja perheesi on upea!

    VastaaPoista
  14. 2.8. olisi hyvä päivä Pullan paistua kypsäksi :D

    VastaaPoista
  15. Miten ds-lapsi on vaikuttanut parisuhteeseen? Kummalle teistä lapsen kehitysvamma on ollut tai oli alkuvaiheessa vaikeampi asia?

    VastaaPoista
  16. vastaatko loppuihin kysymyksiin?

    VastaaPoista
  17. Vastaan, mutta kuten uusimmasta postauksesta huomasit, täällä mennään jaksamisvarauksella.

    Priori on oma hyvinvointi.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...