Mulla on sattuneista syistä käsitys "normaalista" aika hutera. Ensimmäsen raskauden aikana kaiken piti olla "normaalia" mutta loppupeleissä mikään ei ollut. Puuttui vedet, oli toimimaton istukka ja henkihieverissä oleva , hypotoninen, vähäliikkeinen lapsi.
Nyt pitäisi olla normaalia. Istukka toimii, vettä löytyy ja lapsi kasvaa. Ainoana on se, että onko tämä nyt sitten normaalia?
Näin raskauden toisen kolmanneksen loppupäässä
- Pulla punkeaa niin että multa tuntuu silmätkin muljahtavan.
- Pulla tökkii virtsarakkoa sellaisella intensiteetillä, että lirut on pöksyssä ellei ehtisi äkkiä keskittyä aiheeseen!
- Ruoka tulee taas ylös, kun Eräs Pulla ei tykkää siitä että syön päiväaikaan.
- Liikkeet tuntuu tosi teräviltä ja voimakkailta, istukka takaseinässä mahdollistaa myös tämän paremman tuntemisen.
Olo on siis kuin potkunyrkkeilysäkillä - ja tämä on mulle aivan uutta. Tänään röhnöttäessäni pöytää vasten, huomasin että pulla potkii pöytää! Tämä kaikki on mulle täysin uutta.
Muhkumöhömassu jonka sisällä on pieni kunfu-maisteri. Hurjaa...
Voi ihanaa! :) Eiköhän Kungfu-maisterilla ole kaikki kunnossa! Tiedättekö muuten onko sieltä tulossa rinssi vai rinsessa?
VastaaPoistasiellä se hugo kakkonen bodaa!!! Hugo = syö kakkaa ja nukkuu lapsi, on hymyilevä aktiivinen reipas ja jäntevä hurmuri. Olen vakaasti sitä mieltä että jokainen erityisperhe ansaitsisi oman hugon =D
VastaaPoista