lauantaina, toukokuuta 14, 2011

Pullan anatomia?

Lupasin palata eiliseen tutkimukseeen vielä tärkemmin kertomuksin. Nyt tuo rokkopotilas reippaasti riehuu ympäriinsä, niin kerkeän kertoa speksejä.

Aikaisin aamulla oli suuntana NKL ja herranen aika että pelotti. Heräsin jo viideltä ja sain aamupalaksi laskemaan vain puolikkaan kahvikupillisen. Ahdisti, pelotti ja kauhistutti. Edellisenä iltana olin puhunut pitkän puhelun ystävän kanssa, joka surffaa aika samoilla laineilla.



Puhelun aikana todettiin, että itseasiassa mitä sitä pelkää niissä pahoissa uutisissa eniten? Tottakai sitä menetystä mutta voimakkaaksi ajatukseksi nousi, että eniten pelottaa antautua sille tunnehelvetille. Se tietämättömyys ja epätoivo, mikä tulee on kamalaa. Meidän tietämätön nyt vielä on onneksi tuikiterve pikkuäijä ekstrakromosomilla vahvistettuna, mutta kun se mahdollisuus Siihen Kaikkeen Muuhunkin on olemassa.


Noh, mieli ladattuna pelkoa ja odotusta, saavuin ajoissa yksikköön. Kipaisin sikiöntutkimusyksikön ohi tippa silmäkulmassa, että voi kun ei tarvitsisi enään tuonne mennä. Minut otti vastaan aivan ihana kätilö, lempeä ja helläkätinen nainen. Ultra tehtiin massun päältä. Ja hyvin sinne yksiöön näkyikin, vaikka tätä turvatyynyäkin tässä eessä on!


Ensin katsottiin rakenteet yleisvilaisulla. Löytyi kaikki neljä raajaa, pää ja sulkeutunut kallo. Kallon sisältä löytyi aivot, keskiviiva, pikkuaivot ja molemmat kammiot (tässä vaheessa tuli eka itku). Tämän jälkeen siirryttiin masuun; sieltä löytyi munuaiset ja virtsarakko (enemmän itkua) ja vatsalaukku täynnä lapsivettä (isompi itku) ja koko ajan Pulla nieleskeli lisää vettä. Sydämestä löytyi tarvittavat eteiset ja kammiot, rytmi oli kaunis. Koivet oli suorat ja sormetkin kätilö laski. Vatsanpeitteet oli kiinni ja napanuora selkeä kolmisuoninen.


Miksi sitten nämä rakenteiden tarkastelut herättää nämä tunteet? No siksi, että Taaviaisen ultrassa oli paljon asioita jotka oli päin prinkkalaa. Vesi oli vähissä, epäiltiin kaksisuonista napanuoraa, epäiltiin ettei vatsanpeitteet ole ummessa, tuli kampuraepäilys, koko oli liian pieni. Ja siitä vähän päälle kymmenen viikkoa eteenpäin, oli kaikki vesi lopussa ja lapsi kuolemassa kohtuun. Kaikki nämä pelot ja muistot hyökkäsivät päälle.


Mutta Pullalla on kaikki hyvin. Ehkä hän todella lunastaa lisänimensä "Pelonkesyttäjä" vielä tämän raskauden aikana, ainakin todella todella todella toivon niin.


NKL väki tuntuu kuitenkin suhtautuvan ihan tosissaan tähän keskosuuteen ja muuhun historiaan, koska pääsen säännölliseen lääkärin syyniin myöhemmillä viikoilla. Miten helpolttavalta tuntuukaan, että on lääkäri jolta kysyä ja jolle kaataa huolensa. Voi kun se lääkäri olisi yhtä ihana kuin tämänkertainen - tai 12-viikon ultran kätilö.


ps. Synnytys ei pelota. Toisaalta, on se etu että kun ekassa kaikki oli päin prinkkalaa, herkemmin lähdetään tekemään se sektio jos tarvis on. Medikaalisen ammatin ihmisenä tiedän, että löytyy troppia ja lääkettä joka menoon, sekä ks. sairaalasta lääkäriä vaikka joka koivelle. Mulle on rehellisesti aivan sama mitä kautta Pulla pullahtaa maailmaan, niin kauan kun me molemmat ollaan jotakuinkin kunnossa. Ehkä mä vielä kerkeän sitä synnytystäkin pelkäämään?

6 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että Pullalla on kaikki kunnossa! <3

    VastaaPoista
  2. Oi kun ihania kuulumisia! Leppoisaa sunnuntaita ja paranemista rokkopotilaalle!

    VastaaPoista
  3. Onnea !! tämä oli mukavaa luettavaa. Ja tyttöhän se Pulla on. Onhan? :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa luettavaa. <3 Paljon hyvää vointia sinulle ja Minille. Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
  5. Uskomatonta! Elän matkassanne ja ihailen suurta rohkeuttasi. Ehkä minäkin uskallan?

    Voi sikiötutkimusyksikkö. Voi pelkopoli. Voi, anna kaiken mennä hyvin.

    T. minä täältä taustalta. Uskoisin, että perstä tullaan...

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...