lauantaina, maaliskuuta 19, 2011

Asenteista?

Olen törmännyt kamaliin asenteisiin lähipäivinä. Tuntuu kuin juna olisi tössähtänyt suoraan tiiliseinään.

Minun on annettu olettaa, että mikäli en tulevaisuudessa raskauksissani suostu sikiötutkimuksiin, en saa edes keskustella lääkärin kanssa mietteistäni. Tämä tuli suoraan äitiyspoliklinikan kätilön suusta, erästä asiaa toimittaessani. Hän oli lukenut eräässä yhteydessä papereitani ja ottanut sitten meihin yhteyttä.

Ennakkoluuloa pahimmassa paikassa, pahimmalla mahdollisella tavalla.

Tämän viestin jälkeen olin itse yhteydessä sikiöntutkmusyksiköön josta sanottin toista; minä saan ja minulla on oikeus käydä pelkästään keskustelemassa, eikä se velvoita mihinkään toimenpiteisiin. Nyt olemme jo sikiöntutkimusyksikön listalla, jonne saamme keskusteluajan. Neuvonta ei velvoita tulevaisuudessa mihinkään toimenpiteisiin. Perinnöllisyysneuvonnan listoille me emme kuulu, koska Taaviaisen kehitysvammaisuuden syy- ylimääräinen kromosmi 21- ei ole perinnöllinen; meillä ei siis ole tulevaisuudessa lisääntynyttä riskiä saada toista Down-lasta (vaikka se onkin näistä erityisistä maailmoista tutuin ja sitä kautta tervetullein!)

Jos perheessä on kehitysvammainen lapsi, saa näyttävästi jälleen puolustaa lapsen oikeutta elää - jopa silloin, kun hän on jo kaksivuotias. Nämä asenteet satuttavat ja paljon.

ps. Miniatyyrin korjatun päivän synttärit ovat tulossa ensiviikon perjantaina. Näinollen asiat ja muistot ovat tiukasti mielessä. Mielessä pyörii se, että saako Taaviainen koskaan sisaruksia? Meidän kanssa nimittäin ei ole missään vaiheessa keskusteltu, liittyen keskosuuteen, alloimmuunitrombosytopeniaan (perinnöllinen vaikea immunisaatio, mahdollisuus tulevissa raskauksissa 50/50%) tai kehitysvammaisuutteen. Nyt tuntuu että ajat sille ovat kypsät.

14 kommenttia:

  1. Ohhoh!!! Törkeä kätilö!!! Toivottavasti saatte silti keskustelusta irti kaiken mahdollisen hyötyn, jos sinne päätätte mennä!

    VastaaPoista
  2. Varmasti saadaan, koska keskustelu toteutuu sikiöntutkimusyksikön kautta - eikä äitiyspolin kautta. Eivät tiedä äitiyspolilla tarpeeksi, jolloin tämä täti sepitti omiaan ja sai aikaan sen, että itkeä tihuutin koko iltapäivän - kunnes soitin itse sinne sikiöntutkimusyksikköön.

    Erinomaisesti jaettua asenteellisuutta ja täysin vääriä neuvoja.

    VastaaPoista
  3. Oi voi persaus mikä tyyppi! Hoitotyössä kyllä pitäisi vaatimuksena olla suuret silmät, vielä suuremmat korvat ja pienen pieni suppusuu! Tulis ehkä nähtyä, kuultua ja tajuttua monta asiaa, ja mölytkin pysyisivät paremmin mahassa.

    Halaukset ja onneksi olet itse näppärä tyttö niin otit hommista selvän!

    VastaaPoista
  4. Kyllä kiitos siitä, että itkuni keskeltä tarmolla sain asian hoidettua jo iltapäivällä, kuuluu "Neidin Äidille" - sen verran kärsivällisesti hän kuunteli ja neuvoin kun istuin työpaikan parkkipaikalla autossa itkemässä räkäposkella.

    Tämä oikeustaistelija se unohtaa usein ne omat oikeutensa - kun sitä niin väsähtää ja loukkaantuu moisesta kohtelusta!

    Onneksi saamme pian järkeviä ja asiallisia vastauksia.

    VastaaPoista
  5. Todella tympeää tuollaiset asenteet ja ihmiset.. :(

    Olen nyt muutaman kuukauden välillä aktiivisesti ja välillä taukoa pitäen koittanut tapella ja saada itselleni yliopistolliseen sairaalaan äitiyspolille aikaa, jotta saisin keskustella minua viime synnytyksessä ja sen jälkeen hoitaneen lääkärin kanssa. Minulle silloin sanottiin, että saan soittaa ja saan sieltä kysellä. Nyt on toinen ääni kellossa. Pitäisi olla raskaana ennen kuin saan jutella mieltä askarruttavista asioista. Ja onhan siitä jo yli vuosi kun meidän tyttö syntyi, että eikö nämä asiat olisi pitänyt jo unohtaa ja olla ok?! Näin minulle sanoi hoitaja/kätilö puhelimessa. Itkin ja huusin puhelimeen. Kerroin tilanteemme, kerroin sen miten kauan tyttö oli sairaalassa ja kuinka tässä on keskitytty sen jälkeen normaaliin vauva-aikaan ja kuinka tärkeä olisi hoitaa äiti kuntoon ENNEN seuraavaa raskautta.

    "Hommaa lähete" oli seuraava kommentti. Minähän soitin neuvolaan. Keskustelin neuvolatätin kanssa ja hänestäkin oli ymmärrettävää, että haluaisin sinne yliopistolliseen sairaalaan juttelemaan tutun ja asiantuntevan lääkärin kanssa. Neuvolatäti soitti meidä keskussairaalamme äitipolille, josta sanottiin että käy vallan mainiosti, että käyn yliopistollisessa juttelemassa sillä lapseni oli siellä hoidossa ja he tietävät riskini ja pikkukeskosten hoidon paremmin. Sen kummempaa lähetettä ei kuulemma tarvitse, että lasku tulee keskussairaalalle sitten jälkeen päin. Neuvolatätin kanssa soittelimme vuorotellen yliopistolliseen. Edelleen lauloivat samaa virttä: "vasta kun olet raskaana, vasta kun saat lähetteen..."

    Sitten (kuukausi sitten) tyttö joutuikin teholle ja jätin asiat toistaiseksi siihen. Nyt pitäisi jaksaa uudelleen soittaa ja tapella. Minulle luvattiin myös, että pääsisin näkemään leikkaussalin, jossa meidät leikattiin erilleen. Vuoteen ja kolmeen kuukauteen sitäkään ei ole saatu järjestettyä.

    VastaaPoista
  6. Aargh.. käsittämätöntä asennevamaisuutta...meillä onneksi juniorin odotusaikana otettiin todella hyvin huomioon esikoisen erityisyys vaikka se ei ole millään tapaa periytyvää sortti, enemänkin huonoa tuuria... Tsempityshalit!

    VastaaPoista
  7. Kylläpä on vallan törkeää!! Hyi. Mutta tiedätkös, me ei suostuttu ekassa ultrassa mihinkään muuhun kuin siihen, että katsotaan onko raskaus millä viikoilla. Toki päällisin puolin katsottiin kaikki, mutta ei mittailtu niskaa enkä antanut verikoetta. Rakenneultra tehtiin sitten normaalisti. Oli ihmisiä jotka meitä ymmärsi ja sitten niitä jotka ei. Kyllä se vähän kirpaisi kun tuli sellainen olo, että mä teen joidenkin mielestä väärin jopa sitä syntymätöntä lastanikin kohtaa. Mutta vielä pahempaa oli esikoisen aikaan kun skipattiin koko np-ultra ja käytiin vain varhaisultrassa sekä rakenteessa...

    VastaaPoista
  8. Hyvän aikaa blogiasi lukeneena, nyt on pakko avata sanainen arkku. Olisipa olemassa taho, joka pakottaisi noin epäasiallisesti toimineen terveydenhuollonammattilaisen (tai muun asiakaspalvelijan)asennekasvatuksen pikaparannuskurssille! Kuinka ois mahtanu käydä ekakertalaiselle, kun sinäkin kokenut taistelija tulit survaistuksi noin tylysti lyttyyn?
    Itse olen lukiessani saanut arvokasta asennekasvatusta ja todellista tietoa erityisen arjesta, elävässä elämässä en sitä ole löytänyt. Melkein kuin tuntisin teidät. Taaviainen vaikuttaa persoonalta, joka ei jätä kylmäksi. Teidän perheen asenteella elämä jo hiukan hymyilee ja toivottavasti jatkossa enemmän!
    t. keski-ikäinen kahden aikuisen pojan äiti

    VastaaPoista
  9. En voi kuin edelleen ihmetellä, kuinka törkeää asennevammaisuutta sitä välillä joutuu kohtaamaan. Se satuttaa vielä enemmän, koska nämä meidän ihanat erityiset ovat jo maailmassa. Tulee olo, että heidän oikeutensa elämään jälleen kerran kyseenalaistetaan. Tekisi mieli marssia Minimiehen ja Neiti-Näpsäkän kanssa tuon kätilön eteen ja sanoa: "Nämä pikku söpöläisetkö ovat sinun mielestäsi kelvottomia tälle yhteiskunnalle??!!"

    On kyllä niin paljon henkilöstä kiinni millaista kohtelua osalleen saa. Meillä uskottiin heti, kun sanoin ettemme halua kromosomitutkimuksiin ellei sille löydy todellista syytä. Syyksi ei riitä meidän Nappulan Downin syndrooma. Kuten totesit, se ei ole perinnöllistä.

    VastaaPoista
  10. Oho! Onpahan ollut "ammattilainen". Jos saat riittävästi tarmoa, niin laita postia esimihellensä ja kysäise onko tuo sairaalan ihan yleinen ja julkinen linja toimia näissä asioissa ja onko mielipide sairaalan julkinen mielipide. Jospa laittaisi vaikka miettimään.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Törkeää touhua! Jos vaan jaksat niin tee ihmeessä vähintään kirjallinen huomautus asiasta kyseisen hoitajan esimiehelle. Tuollaisille kommenteille ei ole minkään valtakunnan perusteluja, ne ovat täysin peräisin tädin kieroutuneesta mielikuvituksesta! Joku toinen saattaa oikeasti jäädä luuloon, että asia on näin ja vaikkapa mennä vastentahtoisesti tutkimuksiin pelätessään joutuvansa muuten pellolle koko neuvolajärjestelmästä.

    Jos potilas kieltäytyy jostain hoidosta, on häntä hoidettava kanssaan yhteisymmärryksessä muilla mahdollilla keinoilla, ei jättää yksin vaivoinensa. Soveltaen tässä tilanteessa: jos henkilö kieltäytyy jostain tutkimuksesta, on häntä kuitenkin tuettava muilla mahdollisilla tavoilla.

    Jokaisella on täysi oikeus kieltäytyä sikiötutkimuksista, vaikka sitten olisi 99,9% todennäköisyys esim. jollekin kromosomipoikkeamalle.

    T:Toinen Katja

    VastaaPoista
  12. Huh kun tulinkin vihaiseksi tätä lukiessani!!!

    VastaaPoista
  13. En ole aiemmin kommentoinut, lukenut vain aktiivisesti blogiasi. Mutta tähän täytyy sanoa: ihan älytöntä, miten kukaan voi sanoa noin julmasti. Äitinä uskon, että oman lapsen latistaminen pistää vihaksi, ja ettei yhdenkään lapsen olemassa oloa saa kyseenalaistaa - niin arvokkaita ovat kaikki pienet.

    VastaaPoista
  14. On se kumma, kun nää "tädit" ei vaan lopu tuolta vaikka vuosikymmenet vaihtuu. Onko niillä joku kurssi opinnoissa vieläkin "miten möläyttelet ja latistat sekä uhkailet". Itse vaikeasta raskaudesta joskus vuonna papu kärsineenä, törmäsin myös tyyppiin moiseen. Olin jo aika pitkällä raskaudessani, kun kuvauksessa jossa mitattiin lapsen pään suuruutta (josko mahtuu alatietä tulemaan) rykäisi eukko ettei tällä ole päätä ollenkaan. En siinä järkytyksessäni ymmärtänyt ollenkaan ettei se olisi voinut olla mitenkään totta. Olin jo niin peloissani muutenkin , että kaikki jälleen päättyisi vain menetykseen. No, aikansa tuhtattuaan huomasi eukko ettei lapsi ollut normaaliasennossa vaan perätilassa eikä pää siis lainkaan tietenkään siellä mistä hän sitä haki. Mutta korjasi kyllä tilanteen sitten siinä vaiheessa kun olin kalpea ja tärisin horkassa säikähdyksestä.
    Onhan sulla Piuku oikeus saada hyvää kohtelua eikä se tarkoita sitä, että sun olisi pakko ostaa koko paketti.Pitää saada kysyä ja keskustella ihan kaikesta. Stressin vähennys raskaudesta on todellinen voitto hyvin loppuunviedylle odotukselle. Ja sitä varten kyllä terveyden huollosta ihan joka osastolta pitäisi saada tuollaiset möläyttelijät pois. Hävettää kerrassaan se, että he ovat joka kerta naisia. Luulisi heidän edes jotenkin ymmärtävän toista naista.
    Argghhh!!!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...