Mini on ällistyttänyt pällistyttänyt vanhempansa; jonkin aikaan olen jo ihmetellyt että mun mielestä suun motoriikka on jo niin hyvää, jotta pillillä juominen voisi onnistua. Nappula puhaltelee ja tohottelee, pyöräyttää suun pienelle supulle. Kuitenkin pillillä ei ole osannut juoda.
Ostin aiemmin ison pillimukin muksulle ja tavallisista tetramehuista ollaan tarjottu kaikkia makuja. Nyt kuin taikaiskusta, mukelo on näyttänyt kuinka siitä pillistä juodaan! Sekä ohuesta että paksusta, pillistä osataan nyt (toim.huom. HALUTESSAAN) juoda!
Joku kommentoi kommenttilaatikkoon, että ei osaa edes kuvitella miten upealta tuntuu kun Hukkapätkä on aloittanut syömään - se on niin totta! Jokaiselle ruokaetapille tekisi mieli järjestää juhlat; tänään vedettiin Pilttipurkista 1-3 vuotiaiden merimiespataa! Iltapalaksi on herrrrrrrrrrrrkkua, eli puuron jälestä tarjoillaan luumurahkaa. Päivällä syötiin leipää omasta kädestä. Lasista juodaan mehua ja maistellaan uusia makuja; oliivit maistui, samoin appelsiinimehu. Suklaa on nam ja makkara herkkua. Kurkusta ja tomaatista kieltäydytään, mutta mandariinia maltetaan maistaa.
Kyllä se on totta, että syömisen vaikeudet on yksiä niitä haastavampia arjen osioita. Nenämahaletkuhistorian sekä masunappipelottelu-urakan jälestä se, että lapsi syö "normaalisti" on mieletön juttu. Tavalliset nirsoamiset ruokailuissa ei tunnu missään, kun historiassa on lapsen "vaikea aliravitsemustila ja alipaino" - näin luki meidän lääkekorvauspapereissa. Nykyään uskaltaa tarjota lapselle jo sen vaihtoehdon, että jos ei maistu niin ei ole pakko - sen opetteleminen kaikkien kalori- ja ruokamäärälaskujen jälkeen on ollut elämäni vaikeimpia asioita.
ps. Ei se paino silti kohisten nouse, ikää on 2v ja edelleenkään sitä kymppikiloa ei ole saatu rikki - vaaka keikkuu 9.7-9.9 suunnalla. Tavoite on kesään mennessä!
Eikö olekin mukavaa, kun kaikkea uutta ja jännää juttua opitaan joka päivä? Poju kehittyy ihan kohisten ja on muutenkin jo, nyyh, niin ison pojan oloinen. Päivät katoaa ihan käsistä, kun lapsi kasvaa ja muuttuu koko ajan.
VastaaPoistaTuossa muutama päivä sitten päivittämäsi voikkari-juttu oli kuin minun muistoistani kaivettu. Meillä oli ihan sama juttu, voit nuoltiin leivän päältä ja hei , kuivaa leipää ei tieteskään voinut syödä :)
Ja toi lattialla makaroonina makaaminen, kun pitäis johonkin olla lähdössä, siis niin normijuttu lapsperheessä.
Näin se elämä vaan kääntää positiivisiksi nekin asiat, jotka on olleet kuin hapankermaa lautasella. Yhtäkkiä tulee ilon aiheita ihan satamalla. Tästä voi nyt täysin siemauksin ottaa kaiken ilon ja hyvän mielen irti.
Minillä kiva uusi nimi tuo Hukkapätkä.
Ihan uskomatonta, miten iso vaikutus "pienellä" leikkauksella voikaan olla! Superia!! :)
VastaaPoista