Kaksivuotiaana viettää Hukkapätkä elämänsä toista ystävänpäivää. Ystävänpäivän kunniaksi äiti voi suukotella vielä hieman enemmän omaa taaviaistaan. Tänään kuitenkin on ollut kortilla kärsivällisyys. Kahdenvuoden rajapyykin poksuttua on vuoroon astunut ikätasoinen tahto- kausi.
Kaikkea kokeillaan, vaikka hyvin tiedetään mitä saa - ja mitä ei saa. Kieltoihin suhtaudutaan hämmästellen ja naureskellen, parhaimiten viittoen "ei oo" kun kielletään. Murhg! Uusimpana episodina on lätäksi heittäytyminen eteisen lattialle, kun pitäisi lähteä ovesta ulos. Vaatteita pukiessa täytyy jo ihan periaatteesta hieman kiemurrella, mutta varsinainen protesti esitetään "nyt mentiin" sanojen kohdalla.
Pläts - sitten maataan lattialla massullaan kitisemässä.
Uuden tahdon ja taidon myötä on opittu nousemaan seisomaan myös syöttötuolissa. Hetken mielijohteesta ostin viime perjantaina nappulalle valjaat ja tulipas se ostos tehtyä H-hetken tiukimpaan saumaan; tänään yhtäkkiä näen kun pikkutyyppi riemusta hihkuen "Hei kato mutsi mä pidän vaan yhdellä kädellä kiinni" seisoo syöttötuolissa. Taas jäi pari pumppausta sydämestä väliin. Valjaat kiinni ja jätkä alas.
Nykyään nappulalle maittaa ruoka. Eritoten putoisi leipä. KAikissa muodoissaan, jatkuvasti, tummana ja vaaleana - päällysteillä ja ilman. "Leipä" viittoma tarjotaan aina, kun kysäsen että mitä tahtoisit syödä. Noh, meillä syödään sitten koko ajan pikkasen leipää. Erityistä herkkua on näkkileivät ja hapankorput. Mitä rouskuvampaa ja mitä enempi voita päällä, sen parempi. Hankihyttysen rasvalisiä onkin helppo antaa voitelemalla leipää yhä uudestaan ja uudestaan. Jälleen huokasin riemusta, "ai kuinka ikätasoista" kun pikkumies lipsi voit leivältä ja pyysi lisää - voita.
Ilmeskaalaan on ilmestynyt paljon uutta; se kommunikaatio mikä viittomilta jää vajaaksi hoidetaan ele-ja ilmekielen avulla.
Näiden arkisten ihanuuksien myötä toivottelen kaikille oikein mukavaa ystävänpäivää! Kiitos että jaksatte lukea ja kommentoida meidän kuulumisia - ystävänpäivän kunniaksi toimitan kaikille perheenjäsenille isot halit Teiltä Kaikilta!
Voi mitä ilmeitä! Ihan huippu!
VastaaPoistaJonna
Oih! Ihania ilmeitä!
VastaaPoistaNyt on hyvä mennä nukkumaan, kun noista kuvista tuli niin hyvälle mielelle.
T. Selja
Mukavaa ystävänpäivää teillekin! IHana teksti!
VastaaPoistaOi hitsi mikä virne! <3 :D
VastaaPoistaAh tuo voin syönti leivältä.... mulla tekee ihan pahaa kun tuo omakin mukula vaan voit nuolee ja miehen isovanhemmat sitte välillä tarjookin sille lähes pelkkää voita kun se on niin hyvää. x) Kohta paukkuu verisuonet ja silleen, varsinkin kun meillä se tosiaan on sit ehtaa voita.
Iloista ystävänpäivää teillekin! Ihania ilmeitä!
VastaaPoistaAivan ihana lukea että Mini syö! En osaa edes kuvitella miten hyvältä teistä vanhemmista nykyinen ruokahalu tuntuu:)
VastaaPoistaOi mitkä ilmeet :)
VastaaPoistaMini näyttää jo niin isolta pojalta!
Essi
Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaVoi miten mahtavia metkuiluketkuilu-ilmeitä! Kyllä teillä mahtaa olla hauskoja keskusteluja ja kenties joskus naurussakin pitelemistä pikkumiehen kanssa!
(täytyy näyttää kuvat vielä omalle 1,5-v voin maiskuttajalle kun herää päikkäreiltä, rinsessaa aina hymyilyttää komiat pojat!)
Sukuunsa on äijä tullut, minä sain aina omalta kaupungin-mummilta lusikan käteen, kun halusin voita :)kun se voi oli niin hyvää... ja nyt sen kyllä huomaa, että on tuota rasvavarastoa ihan omiksi tarpeiksi kertynyt, mutta edelleen minusta VOI on HYVÄÄ!!!(en kyllä enään voisi syödä sellaisenaan) Hienoa, että maistuu leipä (ja muukin ruoka), voilla tai ilman. Sehän sanotaan, että leipä miehen tiellä pitää.
VastaaPoistaJos meidän lapsemme makaavat maassa huutamassa eikä mikään tunnu tehoavan, niin äidillä on vetää ässä hihasta: ottaa lapsesta valokuvan ja näyttää sen lapselle. Johan loppuu huuto, kun lapsi katsoo ihmeissään omaa kuvaansa.
VastaaPoistaToimii vain alle kolmevuotiailla.
Pian kaksivuotiaan saa myös rauhoittumaan sillä, että alkaa hänen kanssaan samaa tahtia polkea jallalla maata.