Taitoja!

Minillä on toivottavasti äitinsä ja isänsä genetiikasta se pläjäys, joka johtaa suureen intohimoon kaikkea luovaa toimintaa kohden. Puolison kanssa juteltiin, että ollaan molemmat lapsesta asti piirretty ja maalattu todella intohimoisesti; puolisoni titteli töissä on nykyiseltään "Artist". Itselläni kuvallisen ilmaisun innostus kompastui liian suuriin odotuksiin minulta itseltäni, kunnes opiskeluitteni eräässä vaiheessa tutustuin erilaisiin tapoihin kuvailmaisussa. Olenkin hyljännyt lähes täysin kaiken esittävän.

Joten, äitin sydäntä on lämmittänyt suuresti, kun joka kerta lapsen ulottuessa kynään, yrittää hän piirtää. Aiemmin meillä oli vain yhdet siedettävän paksut puuvärit (lapsen hienomotoriikka kun ei tavallisiin ohuisiin kyniin riitä - ellei kyse ole valkoisesta nahkasohvasta ja tilaisuudesta, joka tekee taiteilijan...)  - Mini suivaantui nopeasti kun tuotosta ei tullut. Tänään kauppareisulla löysin hyvät, paksut puukynät, jotka ovatkin akvarelliliidut!!!

Muista ostoksista viis, kun pääsimme kotiin kaivoin heti paprit ja kynät esille ja jäin jännityksellä seuraamaan mitä tapahtuu. Ja niin siinä kävi, lapsi ryhtyi piirrustelemaan ja hihkui riemusta aina, kun oli saanut jälkeä paperiin! Eteisen lattialla kyllä on toki muutamia luovia vihreitä liituviivoja, mutta ne onneksi irtoavat vedellä. Samassa lauseessa on turha puhua siitä, kuinka makkarin lattialla ja vessan valokatkasijassa on äidin öljyväritahroja - tai kuinka keittiön pöydällä on äitin tussitöistä johtuen mustia läiskiä!

Ehkä pojastani tulee luovan toiminnan ihminen? Kunhan ei kokisi sitä suurta ja massiivista turhautumista, joka sai minut aikoinani lopettamaan. Ehkä siinä on äidin virka, että tukee lasta löytämään sen juuri oikean ja oman suunnan.Tai ehkä hän tekee jotain ihan muuta ja minä tsemppaan!

Ensimmäinen taideteos pääsi nopeasti jääkaapin oveen. Pian pitää hamstrata paljon vaihtokehyksiä ja mustia passepartoutteja jotta saadaan style taideseinä; By Mini.