Minätahdon ryömii kahvipöydän alle. Kun siellä ei mahdukaan istumaan, Minätahdon huutaa pää punaisena, että hänet täytyy sieltä pelastaa. Kun se kahvipöytä hyökkäsi kimppuun.
Minätahdon tahtoo lukea äidin ammattikirjallisuutta. Mitä painavampi Duodeckarin opus, sitä kivempi se on tiputtaa lattialle. Mutta auta armias, jos kirja hipaiseekaan Minätahdon jalkaa - raivo.
Minätahdon harrastaa myös suunnitelmallista huonekaluvalloitusta. Hän ei osaa vielä kiivetä sohville tai kirjahyllyyn, mutta se ei estä yrittämästä; kirjoista saa tosikivan temppuradan, jossa voi treenata tasapainoa eri pinnoilla. Liukkaat pinnat eritoten kiinnostaa; Minätahdon vanhemmat katsoivat lapsen menoa sohvalla makaillen ja kysellen, että pitäisikös tuolle nyt tehdä jotain. Molemmat päätyivät vain nauramaan kippurassa Minätahdon tempauksille. Minätahon raivaa kolmessa sekunnissa kaikki juurijärjestetyt lelut ympäri olohuonetta - ja nauraa riehuessaan!
Minätahdon treenaa myös karhukävelyä. Askeleita ei toki oteta, vaan jalkoja hiljalleen liutellaan eteenpäin; maton kitka on tylsä juttu. Minätahdon ei kuitenkaan tahdo treenata kävelyä, hän konttaa - konttaamalla pääsee niin paljon nopeampaan liikkeelle!!!
Minätahdon on erityisen suloinen tapaus. Moni on sanonut, että vielä hermostut ja kiroot sen päivän kun lapsi lähtee liikkeelle/nousee seisomaan/menee tukia pitkin. Vaikka Minätahdon on keksinyt nämä kaikki taidot, ei kertaakaan ole tullut mieleen kirota. Minätahdon tahto on nimittäin se eteenpäinajava voima - Minä Tahdon ja Minä Osaan!
Ihana omatahto:)Välillä rasittava, mutta tärkeä ja ihana. On helppo luottaa lapsen pärjäämiseen kun tahtoa löytyy.
VastaaPoistaMinkälainen sanavarasto/viittomat Minillä on? Meillä on samaikäisen pojan kanssa välillä hankalaa, kun äiti ei ymmärrä pojan "tarpeita". Poikanen kun ei vielä puhu ja viittomiakaan ei ole (paitsi itse keksityt muskari ja kello).
t. julia
Heheeee!! Huippu! Repesin! Ihana tapaus tuo teidän minitahdon <3
VastaaPoistaMahtavaa! XD XD
VastaaPoistaSe on hyvä, että mun päivittäinen blogikierros sisältää koko tunteiden kirjon: Edellisessä blogissa piti itkeä vollottaa ja nyt pitää ulvoa naurusta. (Minätahdon, Ms., asuu muuten meilläkin).
Julia - meillä viittomat on ottanut aika hyvin "tulta" ja mini oppi nopeasti 1 synttäripäivänsä jälkeen viittomaan ekoja sanoja; eli heti kun pystyi istumaan tuetta! Ekat sanat oli koira, heihei, syliin, kala - nyt niitä onkin jo varmaan n. 40 kappaletta. Viikoittain melkein tulee jotain uutta tai sitten entiset viittomat "vahvistuvat"
VastaaPoistaTässä on kuulemma aika paljon yksilöllisiä eroja, toiset oppii nopeaan ja toiset hautoo taitoa pidempään.
Tsemppiä valtavasti viittomiin, ne lisääntyvät nopeasti kun natiainen kekkaa että niillä voi oikeesti jutella! Eka viitottu "lause" meillä tuli nimittäin pari kuukautta sitten, mini kävi kanssani keskustelun; viittoi nälkä (kysyin että onko nälkä) viittoi haluan(totesin että haluat syödä, mitä haluat) ja mini vastasi viittoen puuro!
aurinkoa ja iloa eloon!