Ne jotka minut erkkalapsipiireistä tuntee, on varmaankin jo kuullut että minä jos joku tappelen ihan täysillä lukuortti/sanakortti/kokosanamenetelmää vastaan (kukin valitkoon nimen josta jotain tajuaa- ja jos ette tajua, älkää huoliko; mä olen ollut asian äärellä jo kohta 2 vuotta ja homma aukes mulle vasta viimeviikolla...) Jostain syystä koen se sillä, että pikkuisen kehitysvammaisen lapsen oppimista yritetään mahdollisimman aikaisin painostaa kohti "perinteisiä akateemisia taitoja" kuten lukemista-ja laskemista kohden. Olen tuonut esiin myös, että ajattelen menetelmän olevan "baby einstein"-ajattelua suoraan jenkkilästä. Siellähän extreme-treenaajat aloittavat ihan kapaloiästä alkaen lukemaan, laskemaan - kohdussa jo soitellaan klassista musiikkia jotta äly kehittyisi parhaimmilleen.
Olen kokenut, että kehitysvammaisen lapsen kanssa ensisijaisia asioita on arkisten perusaskareiden handlaaminen; pesut, pisut, pukeutumiset jne. Jostain syystä olen kokenut, että ihan kuin nuo luku/sana/kokosana/korttimenetelmät olisivat pois tuosta. Meille on riittänyt viittomat ja kuvakirjat.
Nyt voin ihan varovarovarovasti tunnustaa, että tulostin seeandlearn-sivustolta ekat 48 kuvakorttia. Ihan varovasti. Varovasti laminoin ne ja varovasti ajattelin, että tulostan vielä muutamia ns. "omia kortteja" kuten Bruno-koira, Klaara-Kala (meidän akvaarion nykyinen ainoa kalanen jota Mini tuijottaa innoissaan!) ja muita vastaavia, meidän arkeen liittyviä kuvia. Ihan supervarovasti kerron, että korttien taakse olen kirjoittanut ihan varovasti vain kortissa esiintyvän kuvan nimen. Varovasti. Shhhh - älkää kertoko!
Missään nimessä en tässä vaiheessa ole valmis "hörähtämään" kuvakortti/lukukorttijuttuihin, vaan me kotona leikitään noilla kuvakorteilla. Ihan hiljaa voin kertoa että leikitään samalla tapaa kuin seeandlearnin sivuilla ohjeistetaan alkuvaiheessa (Activity 1 ja Activity 3 ja Activity 4) leikkimään. Pitäis noi BaseBoardit kanssa muistaa tulostaa, niin sais sitten paritettua noita kuvia!
Vieläkin, mulle tökkii ajatus että Natiaisen kanssa lähdettäis pelkkien kirjoitettujen sanojen kanssa leikkimään. Me tyydytään kuviin ja ollaan valmiita sitä kautta opettelemaan uusia viittomia ja sanoja. En enään teilaa koko hommaa, kyseenalaistan (vattumaiseen) tyyliini jonkinverran - mutta terve skepsismi on kaiketi sallittua? Enään en sentäs aloita hirveää "EIMEILLÄAINAKAANKOSKAANHELEVATANTAATELI"- mesoamista.
Mielipiteet on kivoja - niitä voi nimittäin muuttaa! Ainakin ihan hiljaa, varovasti ja melkein salaisesti...
Mielipiteitä saa muuttaa :) En minäkään aina pidä siitä miten akateemiseen suuntaan yleensäkin lasten kasvatus on mennyt ja on menossa. Työelämässä ollessani taisin olla aina se eka epäluuloinen kun joku uusi kasvatusvirtaus valtasi alaa :))
VastaaPoistaNämä kuvat oli mulle uusi tuttavuus!
Mieltänsä saa muuttaa ja se antaakin paljon pelivaraa elämässä.
VastaaPoistaTässä asiassa voi onneksi edetä pienin askelin, eikä tarvi ottaa hervotonta harppausta hetalkuun. Eli tulosta, leikkaile ja laminoi ihan rauhassa ja maistele asiaa pienin suupaloin. ;)
Terkkuja reippaalle Minille!
Minulla on tiettyjä erityislapsi-juttuja kohtaan ollut vahvoja ennakkoluuloja. Useimmat ovat karisseet siinä vaiheessa, kun asia on ollut ajankohtainen. Toiset taas eivät sitten loppujen lopuksi ole olleet meidän lapsellemme tarpeellisia. Joitakin tällaisia on tullut kokeiltua ihan siinä mielessä, että voi sanoa "ei toimi".
VastaaPoistaMinusta hyvä erityislapsen määritelmä on se, että joutuu opettamaan asioita, jotka "tavallinen" lapsi oppii itsestään normaalin arkisen toiminnan yhteydessä.