Positiivisuuspläjäys!

Nyt kun näitä ilosia asioita on plumpsahdellut, niin ajattelin vielä kerrata kuinka upeasti jo nyt tämä nielurisaleikkaus sekä kitarisojen poisto on vaikuttanut Natiaisen eloon.

- Ensinnäkin se syömishomma. Jätkä pisteli tänään kokonaisia HERNEITÄ ihaitte lautaselta, pottumuusin avulla nekin pysyivät lusikassa.

- Lapsi ei herää öisin hengityskatkosiin, ei edes nyt vaikka on pientä räkätautia päällä.

- Hengitys ei rohise ollenkaan, välillä pitää ihan hereillä ollessa pysähtyä tarkistamaan että muistaako tuo lapsi edes hengittää. Hengittää se, mutta siitä ei lähde ääntä!

- Keskusteluun ja jokelteluun on tullut ihan tässä päälle viikossa uutta. Juttua riittä enenmmän kuin aiemmin, äänteet on "terävämpiä", lapsi selkeästi hakee niitä äänteiden muotoja eri tavalla.

- Pentu yritti ekan kerran eläessään laulaa lastenohjelman musiikin mukana, omalla kielellään "höpsötteli" herra Heinämäen lato-orkesterin tahtiin. Pysähdyttiin molemmat miehen kanssa tuijottamaan "laulavaa" ja huitovaa lasta!

- Mukelo ei pidä enään suutaan auki leikkiessä eikä kieli tule enään ulos suusta, ennestäänkin mukulalla on ollut napakka suu, mutta nyt vielä paremmin!

- Lapsi on pärjännyt upeasti jo kolme päivää ilman kipulääkkeitä, ollut äärettömän vauhdikas ja iloinen!

- Juo entistä paremmin lasista ja on oppinut ns. "sarjanielennän" juodessaan. Henki kun kulkee myös nenän kautta, ei tartte stopata juomista aina että saa haukottua happea. Sanomattakin on selvää että tämän myötä lapsen juomamäärät ovat lisääntyneet!

- Muksu pyytää ruokaa, usein! Lapsi, jolle ruokailu on ollut pakkohuttua ja tappelua koko elämänsä ajan, pyytää RUOKAA! Ja meillähän on syöty! Saas kattoa, josko viimein saadaan tuohon riukuun vähän elokiloa!

"Mitä sä taaaas Mamma juoruut musta?!"