Ensimmäisen päivän fiiliksiä

Eilen illalla olin jo aivan valmis lähtemään takaisin osastolle. Lapsi ei suostunut nielemään MITÄÄN, lääkkeiden anto oli kuin kidutusta (kaikille) ja jätkä oli todella vihainen. Loppupeleissä luovutettiin ja pääteettiin antaa pätkän mennä nukkumaan.

Yö sujui hyvin kolmella herätyksellä, eikä yksikään itku kuulostanut kipuitkulta. Kolmen aikaan yöllä kuitenkin laitettiin vielä suppo, että aamuyön nukkuisi paremmin. 04:44 pieni mies oli sitä mieltä, että heräämisen aika on NYT. Äiti ja isä ei jakaneet tätä ajatusta ja kuinka ollakaan lapsi nukahti meidän väliin. Aamulla sitten herättiin ennen kahdeksaa ja sängystä mönki todella pöllämystyneen näköinen pieni mies.

Muumeja telkaarista ja eka asia, mitä lapsi teki oli hillitön viittominen "HALUAN JUODA, HALUAN HALUAN HALUAN!" - Voi taivas mikä ilonaihe! Lapsi joi heti pari desiä mehua, lääkkeiden ottaminen taasen oli tosi hankalaa; sekoitin kipulääkkeen vanukkaaseen ja se räittiin monta kertaa ulos.


Mummo tuli sitten aamusta meidän apukädeksi, joten istuttiin kaffelle. Lapsi joi desin verran vielä maitoa ja ruikkasi kahvia. Oli todella loukkaantunut kun ei saanut maistaa mummin kupista, kahvi kun oli kuumaa. Laitoin sitten hyvin laihaa maitokahvia Kakaralle omaan mukiin ja sitä olisi juonut vaikka kuinka. Kaikki jugurtit, soseet ja muut Mini hilloaa suuhunsa ja räkii ulos. Okei, tärkeintä on että juo.

Tämän aamun touhu on ollut iso helpotus. Juomalla näyttävästi mennään nyt päivän- parin verran, ehkä se oikeakin nälkä sieltä vielä ajan kanssa tulee. Mutta nyt näyttää todella hyvälle!

Ajattelin kipittää ruokakaupalle ja jättää mummon passiin pikkupotilaan kanssa; kuten aiemmin kerroin, unohdin totaalisesti että muidenkin kuin lapsen tätyyy täällä syödä!