Kuinkas sitten kävikään?

Taisi nyt mennä niin, että epämääräinen ränkätys enteili pöpöä. Myöhään sunnuntai-iltana alkoi olo muuttua kurjemmaksi ja nieluun muutti kärttyinen siili. Päättelin kuitenkin että hyvinnukuttu yö auttaisi. Aamulla pää tuntui jähmeältä mutta niistettyäni nenäni tyhjäksi arvioin itseni työkuntoiseksi.

Töihin päästessäni meinasin lävähtää suoraa nenälleni. Tasapaino heitti ihan vietävästi ja korvia vihloi. Ei normaalia. Pirautin työterveyshoitajalle joka tarjosi suoraan samantein lääkäriaikaa. Totesin, että hoidan yhden keikan ja jos vain aika löytyy, tulen sitten. Löytyi - ja labran kautta.

Labran vampyyri himoitsi vertani 6 putkilon verran, jonka lisäksi napattiin nielusta parit viljelyt. Tämän jälkeen istuin odottamaan tohtoria. Lääkäri kutsui huoneeseensa ja kyseli voinnin. Totesin, että huimaa, lämpöä on 37.6, korviin sattuu ja nieluun pistää. Tohtori katsoi kurkkuun ja korviin, hieman punoittaa mutta ei mitään sen kummempaa. Totesin, että mites labrat - tohtori hämmästyi että ehdit jo siellä käydä. Juu-u, työterveyshoitajan käskystä. Labroista kävi ilmi että olen sairaana,  CRP hieman koholla ja leukkarit myös.

Tohtori totesi ettei tähän vaivaan ole muuta tarjolla kuin mummokeinot; villasukat ja marjamehu, viltti korviin ja pötslöjöö. Pirautin duuniin että parin päivän pakkolepo, avot. Istuin metrossa kohti kotia kun kännykkä soi; päiväkodista soitettiin. Pikkujätkä on todella räkänen, tule hakemaan pois. Juuri kun ehdin huokaista että saan sairastaa rauhassa.

Joten täällä sitä nyt sairastellaan, isompi ja pienempi. Ainoa vika että lapsessa ei ole mitään muuta taudinoiretta kuin räkäsyys; kierroksia on tuhat ja pitäis saada mennä viuhottaa täysillä. Äiti taasen on kipeä, kuin puusta pyllähtänyt orava. Buranaa ja teetä, sekä sitä ''lepoa''.

Ajatukset menee myös Pikkuprinsessan suuntaan, siellä on ollut draamaa tarjolla tänään.