Arki on tosissaan imenyt mehuja, kiirettä on joka ilmansuuntaan ja unimäärä tarpeeseen nähden on aivan liian vähäinen. Tahtoisin hetken olla karhu, joka vetäytyy peiton alle talviunille. Valitettavasti, vaikka olemus aina välillä onkin talviunilta papatin voimin herätetyllä karhulla, ei moiseen lepoon pääse.
Kotona on elo ollut hieman takkuista, taistelua on ollut siitä, tästä ja tuosta. Ehkä tämä on joku talven synkkien päivien ränkkäkausi itse kullakin. Tilannetta ei helpota sekään, että jokainen meistä on pitänyt vuorotellen ja samaan aikaan jonkinasteista räkätautia. Joten paukut ne vislaa finaalissa.
Tänään käytiin kurkkimassa kauppojen tarjontaa - ekassa kolmessa sekunnissa olin jo raivon partaalla. Ihmisiä seisoo pitkinpoikin käytäviä, mies häviää lapsen kanssa ja turistit parveilevat koko käytävän leveydeltä. Edelleen- ruuhkansietokykyni vain huononee vuosi vuodelta. Ehkä erakoidun vielä joskun jonnekin erämökkiin asustamaan, ihmetellen kolmen auton ohiajoa helkatinmoisena ruuhkana.
Oma kurkku muistuttaa riivirautaa, ääni on hemaisevan rohisevan viskibassoinen. Mieliala edelleenkin samaa tasoa. Adventin kunniaksi sain kuitenkin laitettua joulukynttelikön sivupöydälle tuomaan lempeää valoa. Nyt kääriydyn sohvankulmaan kahvikupin kanssa ja nappaan pari palaa suklaata. Räkärätit myös kainaloon.
Oivoi kun tulisi jo joulu. Varautuminen juhlaa varten on kyllä ollut aivan onnetonta, mutta saapahan ainakin silloin levätä pitkän viikonlopun ajan. Paitsi jos vanhat merkit suuntaansa näyttää; sairastan kuitenkin pyhät. Pessimisti ei pety.
Lapsi on onneksi yltiöpäisen ihana reipas itsensä. Hän on nyt suostunut kokeilemaan muutamia askeleita kävelykärryn kanssa. Kiipeilytaitokin lisääntyy, koska eilen löysin lapsen makaamasta olohuoneen kahvipöydän alatasolta. Ei taida mennä kauaa, ennenkuin muksu pääsee sohvalle asti! Oppisi vielä peruuttamaan alaskin!
ps. Päivä piristys löytyy täältä
ps. Päivä piristys löytyy täältä
 |
| Photo By Conny Wenk |
Teidän muksu on kyllä niin syötävän suloinen! Ja sun kirjoitukset antaa realistisen kuvan lapsiperheen arjesta, niin tavisarjesta kuin hieman spesiaalimmastakin. Lapset on yhtenä hetkenä syötävän suloisia mutta toisena hetkenä voisi myydä koko lössin marokkolaisessa basaarissa kun eivät kuule eivätkä ainakaan tottele;D
VastaaPoistaKiitoksia :)
VastaaPoistaMarokkolainen basaari on lievästi sanottu, silloin kun mulla palaa käpy olen todennut että lahjoitan lapsen seuraavalle vastaanottajalle ja jos ei ota, niin annan kaupanpäälisiksi tukun rahaa :D
Ehkä iso ihmetys tässä kaikessa onkin ollut tämä aaltoliike omien tunteiden kanssa kun lapsesta on kyse; yhdessä hetkessä miettii että mitä hiivattia sitä on mennyt tekemään ja seuraavassa ei luopuisi ikinä! Onneksi voittopuolisesti fiilarit on positiivisia; nuo aallonpohjat takaa sen, että tahtoo lähettää lapsen täysi-ikäisenä omaan kotiinsa :D Yksi tuttu äiti, jolla on lauma teini-ikäisiä totesi, että ymmärtää minkä vuoksi toiset eläimet syövät jälkeläisensä! Hih!
"Makaamasta olohuoneen kahvipöydän alatasolta"! :D Tilannekomiikka taas kohdillaan!
VastaaPoista