sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Kamikaze

Tiedätte ne japanilaiset sotalentäjät, jotka ohjasivat lentokoneensa kohden jenkkien lentotutukialuksia? Noh, miellä on täällä kotona pikkarainen kamikaze-kävelemäänopetteleva.

Kävelytaito ei ole siis varsinaisesti edennyt. Rohkeasti ottaa sohvanviertä pitkin muutamia sivuaskeleita ja kävelee käsistä talutettuna kun huvittaa. Kykenee seisomaan pitäen ainoastaan toisella kädellä - tai navalla - kiinni soffasta. Taaperokärryn funktiota ei vielä ole ymmärtänyt. Tänään päivällä kävi kuitenkin jotain ihan älytöntä.

Pojat kerjuulla koiraportilla

Meidän soffan edessä, metrin päässä oli sohvan rahi. Mini kiipesi seisomaan sohvaan tukien, kääntyi ympäri ja katsoi minua. Taisi vielä osoittaa rahia ja todeta ''Brrrrrrrr pläh, äp, äpä, äärgh''. Minä totesin vaan että jaha juu rahi on siinä ja jatkoin omia ajatuksiani. Yhtäkkiä näen lapseni selkeästi miettivän jotain. ''Mikä helevetti tossa touhussa on mukamas niin vaikeeta, ei voi olla niin hankalaa'' Toinen käsi on ojollaan ja toisen käden etusormi suussa. Äkkiä hän tönäisee itsensä irti sohvasta ja lähtee kaatumaan ihan suoraan naamalleen. Ehdin juuri ja juuri kopata lapsen ennenkuin nenä oli maassa. Pieni kamikazekävelijä.

Eli tahtoa on jälleen mutta taito loistaa poissaolollaan. Mukelo ei tehnyt elettäkään liikuttaakseen jalkojaan tässä uhkarohkeassa kävely-yrityksessä. Mokoma! Ehkä taasen on yhtä kokemusta fiksumpi, tai sitten ei.

Laskin tuossa juuri, että kaksivuotissynttäreihin on sellaiset kolmisen kuukautta. Ehtiiköhän siinä ajassa opettelemaan kävelyn? Miten reteesti me sitten tuolla mentäisiin, yhdessä. Takapihalle leikkimäänmeno ei vaatisi kantamista (ennenkuin itkupotkuraivarit iskee nurkilla) tai rattaita. Kuulostaa utopistiselta.

8 kommenttia:

  1. Tämä veikkaa, että oppii se ennen kaksivuotispäivää, mutta että tiukille menee. Meidän muksuja on kumpaakin taluteltu pari kuukautta ennen kuin ovat rohkaistuneet ottamaan askeleita itse. Mini vaikuttaa tässä suhteessa yritteliäämmältä kuin meidän äärimmäisen varovainen esikoinen.

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kerrottu pienen uhkarohkea kävely-yritys. Ihan hymyilyttää moinen :)

    VastaaPoista
  3. Pienistä uusista kokemusharjotuksista se lähtee! Hyvä Mini!
    Meillä kesti tukea vasten seisomaan noususta n.4kk, että poika lähti kävelemään ilman tukea. Nyt on reilun viikon kävellyt välillä, mutta turhautuu kun ei vielä osaa juosta. Eli siis edelleen konttaa suurimmaksi osaksi. Pittäähän sitä tietenki ensin osata juosta ja sitten vasta kävellä... :)

    VastaaPoista
  4. Eikös se niin ole, että seisomaan ja kävelemään opitaan aikaisintaan kouluiässä? Sitä ennen vain juokseminen... Tai sitten ei opita, Jäppinen vetää kyllä sujuvasti rundia niin kauan kuin tukea on saatavilla, mutta ei tasan suostu päästämään irti yhtään. Nyt viikon sisällä satunnaisesti on alkanut kelpuuttaa taluttamisen vain yhdestä kädestä, mutta ei puhettakaan, että seisomista tai kävelyä voisi harjoitella ilman tukea sekuntiakaan... Olin oikein kateellinen Minin yrityshaluista kun luin! Tsemppiä kamikazemiehen hengissäpitoyrityksiin! :)

    VastaaPoista
  5. Tuli mieleen, että meidän pikkunen aikoinaan opetteli kävelyä sellaisen styroksisen kylmälaukun kanssa. Hän siis ihan itse tämän hokasi, kun kylmälaukku oli jäänyt lattialle eli alkoi sitä työntämään eteenpäin. Se oli siitä hyvä, että sen materiaalin takia se meni eteenpäin hitaasti eli ei 'humpsahtanut' vahingossa alta pois (painoa sisään siinä vaiheessa kun askellus oli voimakkaampaa). Se oli siis turvallinen. Mutta meillä oli kyllä muovimatto, että varmaan lattian materiaalillakin on vaikutusta.

    Pikkuhiljaa se kävely sieltä tulee, siitä se lähtee että minimiehellä on päässä ensin se ajatus, niinkuin nyt on :)

    VastaaPoista
  6. Lisään siis vielä, että kävelykärryn kanssa ei uskaltanut, kun se tosiaan meni liian nopeaan ja poika meinasi jatkuvasti kaatua nenälleen. Eli kylmis oli sen takia parempi ja kelpasi pojallekin opetteluvälineeksi :)

    VastaaPoista
  7. Me täytimme esikoiselle taaperokärryä kirjoilla ja silti se oli jotenkin vielä kovin huteraa se meno sen kanssa. Kuopus taas... ei hän tainnut kiinnostua koko kärrystä ennen kuin osasi sen kanssa mennä.

    VastaaPoista
  8. Mini vaikuttaa kyllä nopeammalta liikkeissään, eli ei kai se kävelemisen hokaaminen ennen kaksivuotispäivää ole mahdotonta. Toi meidän hämäläinen hioi sitä kuuuuuuuuuuuuuuukausia, vaikka taidotkin jo oli. Sillä kestää KAIKKI. :D

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...