keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010

Helpotuksen huokaus...

No nyt on lusittu tämä rokko tältä erää. Huomenna saa reippaana kipittää kohti työpaikkaa ja Nappula pääsee nauttimaan päiväkotipäivästä. Olin tiistaina jo varma, että meidän kämpästä ei ole kuin rangat jäljellä jos vielä tarttii montakin päivää kotona lusia. Onneksi, muksu on ollut kuumeeton jo tämän viikon päivät ja viimeiset rokkonappulat kuivahtivat tiistaina. Tänään on ollut räkäisyyttä lukuunottamatta terve lapsi! Luksusta. Parin päivän päästä se ois varmaan repinyt laastitkin seinältä tylsyyttään...

Itsellä on ollut kauhea spurtti tehdä kaikenlaista, kun yllättäin on joutunut jumiin kotiin. Tuli rymsteerattua eteinen sekä makkari ja minin huone, hommattua muksulle hieno liikennematto, suunniteltua tuhatta ja sataa asiaa. Kaikki hetket kun potilas veteli sikeitä tai leikki itsekseen, käytti äiti hyväkseen puuhastellessa. Kuitenkin on ihan rätti olo, kun on tuota räkärokkoripaa hoitanut ja sen lisäksi intoutunut turhankin paljon - eli hyvä sauma tarttua äkisti kiinni arjesta. Työ, tuo kommunikaation ja sosiaalisen elämän perusta, konkurssikatasrofin ehkäisevä etuoikeus. 

Nauroin kippurassa, ennen mammalomaa, kun taaperoiden äidit sanoi että ompa kiva tulla töihin lepäämään kotiarjesta. Nyt minä oon se joka rukoilee, että voisko jo päästä töihin ''lepäämään''. Korostettakoon, että ei mun työ ole mitään laakereilla makaamista ja kattoon räkimistä, vaan puuha on työntäyteistä ja vaatii sekä fyysisesti- että psyykkisesti ihan kiitettävän riittävästi. Mutta tärkein avain totuuteen on tässä; molemmat maailman on niin erillään toisistaan, kotona ei tule hetkeäkään mietittyä työjuttuja eikä duunissa paljon kerkeä pohtimaan kotielämää. Miten helpottavaa tasapainoa!

Toiset narut tänään sain kaksplus-lehden takasivulta. Lehdessä oli kerätty kommentteja aiheesta ''mistä olen joutunut luopumaan äitiyden vuoksi''. Kuten olettaa saattaa, moni totesi että lekotteluhetkistä, pitkistä aamuista, extempre tehdyistä tempauksista. Ainakin, se ekstempore-kapakkaosio on jäänyt historiaan, nykyään jos oikein repäsee voi lähteä vaikka korkeasaareen ja se on jo todela ekstremiteettiä! 

Kuitenkin monesta kohdasta eniten kolahti; ''Olen joutunut luopumaan vain peräpukamattomasta anuksesta'' - niin simppeliä tää on!

ps. Anuksesta ylösnousuun; Meidän lapsi on nyt sitten virallisesti oppinut nousemaan seisomaan. Joka paikassa tönötetään pystyssä, pieni käsi kurottaa kaikkialle! Miten ihanaa! Upea taito ja niin tärkeä. Koska ylösnousikilpailun toiveet olivat (meilläkin) aikaisemmassa ja kukaan ei arvannut että lokakuulle asti saadaan odottaa taitoa, taitaa palkinto jäädä jakamatta. Tai laitetaanko, että se kuka kertoo parhaan asian josta on äitiyden myötä joutunut luopumaan, saa minin maalaaman postikortin! 

14 kommenttia:

  1. jaa-a ainoa asia josta olen äitiyden myötä luopunut on tylsä elämä..

    VastaaPoista
  2. Hurraa pikku-mies! Uudet ulottuvuudet käsien ja katseen edessä - luovuutta odotettavissa jokaisen perheenjäsenen kohdalla ;)

    Kyllä ainakin itsellä oli piiitkäään toive saada olla rauhassa edes wc:ssä. Nyt jäppiset täysikäisiä niin ukko mokoma keksinyt, että paikka josta eukkosen löytää rauhoittumasta on tuo "kuningatar-huone" :D

    VastaaPoista
  3. Olen joutunut luopumaan ajasta kokonaan itselleni ja saanut itselleni sisällön elämääni ja lapselta aikaa.

    VastaaPoista
  4. Olen joutunut luopumaan laiskottelusta ja liikakiloista ;).

    VastaaPoista
  5. Minä en saa lukea Aamulehteä rauhassa ennen töihinlähtöä.

    Tuo töihin lepäämään tarkoittaa ainakin minulla sitä, että voin itse päättää, missä järjestyksessä mitäkin teen: tehdä yhden homman loppuun ennen kuin aloitan seuraavan. Lasten kanssa saa olla koko ajan valmiustilassa siltä varalta, että lapsi tekee jotain odottamatonta (ja nuoremman kohdalla ihan odotettua kiellettyä tekemistä).

    VastaaPoista
  6. Hmmm...mistä olen todella joutunut luopumaan vain lapsen vuoksi. Kyllä se taitaa minullakin olla vessarauha :).

    Onnea uudesta hienosta taidosta!

    VastaaPoista
  7. Kunnon yöunista. Tilalle on tullut hippalointia ja yöjuoksuja. ;D

    Moni baarissakävijä vihertää kateudesta moisista yöhipoista, mitä meillä harrastetaan. Esikoisten vauva-aikana meillä tarjoiltiin kaikille alaikäisille pullosta monta kertaa yön aikana ja kuopuksen vauva-aikana perustin baaritiskin meidän sänkyyn.

    Nykyään eivät anniskeluluvat ole voimassa, joten yöbilettäminen on hieman hiljentynyt. Mitä tuo typy nyt pistää juoksuttamaan (ja minä ihmettelen, miksei kunto siltikään nouse ja paino laske!?!?!)

    (Levottomaksi menee nää jutut nyt, joten hipsin nöyränä nukkumaan.)

    Mukavaa ja tervettä loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos taas aamunauruista, peräpukamattomasta anuksesta :D Oijoi, niin osuvaa.

    Itse tykkään kahvistani kuumana, siitä olen kyllä joutunut luopumaan.

    VastaaPoista
  9. Nytpä heitit kysymyksen! Miten niin luopumaan, eihän niin voi sanoa, hmh, kun sitä luopumista ei edes huomaa kun saa lapsen myötä kokonaan uudenlaisen elämän. Noh käviskö tämä:
    jouduin luopumaan lasisesta karkkipurkista olohuoneen pikku pöydällä.

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutten ole mitään koskaan kommentoinut. Nyt jäin todella miettimään, mistä olen äitiyden myötä joutunut luopumaan.

    Monesta asiasta olen luopunut ihan hyvillä mielin, eli niistä en ole oikeastaan joutunut luopumaan, olen pikemminkin saanut luopua niistä. Tähän sarjaan kuuluvat mm. sosiaalinen paine viettää viikonloppuiltoja baarissa, pelko jäädä lopullisesti lapsettomaksi (sen sijaan lapsettomuuden kokemuksesta en ole voinut luopua, se ei häviä) ja masentavan toimettomat aamut.

    Sitten on asioita, joista olen joutunut luopumaan, mutta joiden tilalle on tullut jotain uutta ja antoisampaa. Tällaisia asioita ovat mm. erinomaisuuden tavoitteleminen elämässä (tilalle on tullut riittävän hyvän elämän eläminen) sekä omanarvontunnon mittaaminen ammatillisessa onnistumisessa ja pätemisessä (tilalle on tullut oman arvoni tunnustaminen ihan arkielämässä).

    Mistä sitten olen joutunut luopumaan ilman, että olisin saanut jotain tilalle? Vessarauhasta, hiljaisuudesta kotona ja mahdollisuudesta käydä elokuvissa (tai yhtään missään) kahdestaan mieheni kanssa ilman ylimääräisiä lapsenhoitokustannuksia ja hoitajan hankkimisen vaivaa.

    VastaaPoista
  11. Onneksi tämä on jo mennyttä aikaa, mutta sen mistä luovuin moneksi vuodeksi oli LÄMMIN/KUUMA ruoka :)ja tietysti ne vessassa käynnit..

    VastaaPoista
  12. Olen "joutunut" luopumaan ylevistä kasvatusperiaatteista kuten: en huuda lapselleni; ruoka syödään aina ruokapöydässä; telkkaria ei katsota, kun syödään; teen itse kaikki ruuat jne. :)
    Ja sitten toinen asia, josta olen luopunut on sairaalakammo.

    VastaaPoista
  13. Joo, vessarauhasta olen minäkin joutunut luopumaan. :D

    Lisäksi olen saanut luopua kipeistä kuukautisista ja muista inhottavista naiseuteen liittyvistä "vaivoista". Olen saanut luopua ajatuksista, että tuleeko meille koskaan lasta.

    Luopumisen sijaan olen saanut yllättävän paljon kaikkea hyvää äitiydestä. Siitä on tullut merkitys elämälle.

    VastaaPoista
  14. Olen luopunut kuivista poskista. Jos ei poskilla valu onnen (tai toisinaan surunkin) kyyneleet, niin niitä kastelevat märät pusut.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...