Voisiko pliis millään alkaa talviaika? Mun kroppaa ei ole sorvattu kesäaikaan, ei varsinkaan näin pimeällä ja kylmällä. Päivällä juostessani bussiin, meinasin liukastua jäiseen lätäkköön. Aurinkokin oli matalalla ja tuntui olevansa luovutusasenteella. Pian syksy on ohi ja alkaa talvi.
Jotenkin tämä syksy on saanut äitin vähän väsyksi. Tai oikeastaan, mikä muo ei nyt väsyneeksi saisi? Uutena piirteenä elämässä on väsymys joka valtaa alaa. Mutta toisaalta, löytyy niitä henkireikiäkin.
Tänään henkireikänä oli tunnin päikkärit iltapäivällä. Yritin sammuttaa nappulan viereeni, mutta hommasta ei tullut mitään. Pieni nyrkki tökki äitin silmiä, kynsillä ruovittiin nenää. Monta kertaa kielsin terävästi eikä tulosta tullut. Päätettiin sitten kikattaa tovi, kunnes isi tuli kotiin. Äiti sammutti ittensä tunniksi. Mikä henkireikä!
Osa kaksi on se, että keitin äsken lasillisen vanilijakahvia johon pursotin laittoman paljon kermavaahtoa päälle. Tökkäsin sekaan vielä lusikallisen kaakaojauhetta. Olipas aikamoista ihmejuomaa, heti on pirteämpi olo!
Nyt kaurakeksien kimppuun ja Greyn anatomiaa aivolamauttimesta. Onneksi on pian viikonloppu!
Ihania henkireikiä sinulla, ja nyt minun on sitten pakko saada vaniljakahvia :D Teetkö sen itse vai onko sinulla sitä valmismuodossa?
VastaaPoistaJaksuja ja valoa arkeen!
Niin, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, pitäisikö väsymyksen kanssa vain oppia elämään ja hyväksyä se tavallaan osaksi tätä lapsiperhearkea; vai pitäisikö sitä vastaan taistella.
VastaaPoistaMutta kun sekin väsyttää.
Onneksi sulla on noita ihania henkireikiä, joita voi toteuttaa vaikka joka päivä (ainakin teoriassa).
Energistä loppuviikkoa!
Parhaat henkireijat mitä tiedän.
VastaaPoistaOn tosiaan niiiin nautinto nukkua välillä päikkärit ja kuppi kuumaa ei ole koskaan pahasta. (vielä kun sen saisi juoda rauhassa).
Saisi tosiaan tulla jo lunta ja pakkasta, sillä nyt tuntuu ihan toivottoman pimeältä ja tylsältä.