Ei kahta ilman kolmatta..

Tänään sitten kuudelta oltiin pikkumiehen (sen vähäkarvaisen) kanssa lääkärissä. Jätkä ei pariin päivään ole pissinyt kunnolla, muutamia kertoja per päivä ja kertalaakista tonninpainoset vaipat. Vaipanvaihdon yhteydessä tuokin ihme selvisi; johan tuo on räplännyt potalla istuessaan ittelleen tulehduksen. Yleisvointi hyvä, lapsi virkeä, ei kuumetta eikä mitään vaivoja, ei edes pissiessään ilmoita mitenkään että jokin olisi oudosti. Nih.

Nyt sitten silmävoidetta värkkiin (joo-o) ja toivotaan että vanha kunnon palokunnan ruuna jatkaa ruiskuttelua. Vaippoja on kastunut päivässä kolmisen kappaletta, nestettä ollaan juotettu runsaasti että pissihätäkin tulisi.

Noh.

Jotta ei ois helppoa.
Mummo kysyi puhelimessa, että kuinka jaksan. Totesin, että huumori alkaa olla lopussa, nyt riittää kiitos, pieni tauko näihin juttuihin tack.

ps. Taas luottolääkärikeskuksessa oli aivan ihana vanhempi herrasmies-lääkäri, joka hoiti ihanalla varmuudella meidän Nappulaa. Ei kokenut huolestuttavaksi tuota pissivähyyttä, totesi että koska poika on oppinut jo rakon hallintaa (käy potalla useasti ja iloitsee kuuluvasta lorinasta silminnähden, tiristäen lirinää oikein urakalla) ei tahdo pissailla kun kirveltää. Kuumia kylpyjä ja salvaa.

Kaikkea sitä kans!

Mutta onneksi pupuviittoma irtoaa suurella riemulla!