Ensinnäkin, verikokeiden tulokset unohdin soittaa maanantaina sen kaiken hyrskynmyrskyn keskellä, nyt kurkattiin ne vastaanotolla. Hyvältä näytti, kaikki oordingissa. Jännäilin eniten sitä hemoglobiinia (aikaisemmin söimme vuoden ajan lisärautaa - keskosjuttuja nääs) joka oli kauniisti viitearvoissa sekä leukkareita (ne on ollut ds-henkilölle tyypilliseen tapaan alakanttiin aiemmin) jotka nekin olivat nousseet taas viime mittauskerrasta (oli vuodenvaihteessa). Eli kaikinpuolin buenot uutiset!
Painohommissa taas ollaan hoikkaa jätkää, se jo-saavutettu-kotipunnituksilla 9kg ei sitten ollutkaan kuin 8,8kg neuvolantädin vaa'alla. Noh, aamupaino ja seliseli. Ehkä se vielä tuosta nousee, joskus. Jatketaan siis rasvalisä-runsaskalorista kuuria josta jo osittain ryhdyttiin lusmuilemaan. Kuulemma nyt kun tota liikkumistakin on ollut ihan hirviästi, tarttee lisää ytyä. Noh, mehän syötetään ja ohjeistetaan päiväkotia. Toisaalta, ds-lasten omilla käyrillä Mini roikkuu kauniisti keskilinjan tuntumassa sekä pituus- että painovänkyrällä. Joten, eipä tartte ihan noinniinkuin oikein huolestuneeksi heittäytyä. Neuvolalle on vaan ihmetys tälläinen hankihyttynen. Lääkäri taasen oli hyvin iloinen napukan painosta, koska ds ihmisillä tuppaa tuo ylipaino olla yliedustettuna. Kakara onkin meidän perheestä ainoa hoikkis - nääs.
Mini osaa jo hienosti hetkuttaa kättä viittoessaan ''kala'' - oma akvaario onkin ihan hitti!
Pituutta oli tullut kivasti peräti 4cm verran (ollen nyt n. 78cm)! Eli eipä sitä kinkkua kankkuun kerkeä kauhiasti saada, jos kovasti ihteään kasvattelee. Ystävältä kuulin muuten sellaisenkin jutun, että kun tässä tätä hiivatin seisomaannousua on ooteltu kuin kuuta nousevaa; pienillä lapsillakin voi olla kasvukipuja! Miettikää nyt miten mielettömän hurjaa tahtia nuo luitaan ja rakenteitaan kasvattelee; vähempikin sattuisi. Kovan kasvuspurtin aikana motorinen kehitys voi olla hitaanpuoleista, mutta homman tasaantuessa alkaa taas tahti lisääntyä! Hampaitakin nyt taas tehdään, etukakkoset on kovaa vauhtia puskemassa läpi. Ihmettelinkin, että minkä takia tuo lapsi kuolaa ihan mielettömästi - en ihmettele enään. Pääkin oli spurtannut peräti sentin verran ympärysmitassaan!
Eli kaikenkaikkiaan; jos liian vähillä ruoilla, ei kasvais ja tuohan kasvaa kun rikkaruoho! Ainakin melkein.
MPR-rokote skipattiin myöhemmäksi kun saadaan tuo flunssa ohi, kuukauden päästä käydään taas puntarilla ja saadaan piikki kankkuun. Tuik Tuik.
Niin ja vielä: ihana lääkäri kirjoitti muitta mukisemitta lähetteen takaisin korva-nenä-silmä-suu-kukas-muu klinikalle. Eli mennään sinne tonsilla-arviointiin, parilla vilkasulla tohtori jo totesikin että aika mehevän massiiviset ovat. Kuulemma oireetkin (ennenkaikkea nielemisvaikeudet ja räkäsyys) vois istua kuin nakki naamaan oireiston puolesta, vaikkakin tohtorin lähetteen sanoin ''liittyy myös perussairauteen'' - tuossa kohdin mies pomppas penkistä meinas ryhtyä rähjäämään että tää muksu ei muuten sairas ole, mutta koska tohtorin vaakakupissa oli jo hurmaavuus, reipas lähetteenkirjoittaminen ja onnistunut lapsenkehuminen, jätettiin rähjääminen väliin. Hyvänä pointtina muuten myös se, että puoli vuotta ollaan intensiivisesti treenattu noita knöölejä ja suun sensoriikkaa työstetty - ilman tulosta. Tuonkin lääkärissetä kirjoitti lausuntoon. Liekö seuraavana vuorossa tonsillojen puukkojunkkarointi, jääpi nähtäväksi!
Tästä taas kohti uuteen huomiseen!
Ziiiiiiiiiuh!
Voi kiitos positiivisesta postauksesta. Nää on niin huippuja. Onhan mini aika mini, mutta ei koko miestä pahenna. Kaikki aikanaan; kasvukin!
VastaaPoistaHei! Liitympä minäkin lukijoittesi joukkoon. Meillä myös oma erityisemme, 2v. neitokainen. Tyttö syntyi päivää ennen laskettua aikaa pienimpänä meillä ja alusta asti on jännitystä piisannut. Kaksiviikkoisena löytyi harvinainen silmien kehityshäiriö, kaksikuisena sydänvika ja viime keväänä sai astmalääkkeet. Väliin mahtuu monenmonta tutkimusta, kromosomi- ja oireyhtymä verikokeita, magneetti yms tutkimuksia. Kolmas viikon sairaalareissu juuri ohi. Kaksivuotisneuvolassa keijukaisellamme painoa 8,8kg ja pituutta n.80cm (en muista tarkalleen). Kävelemistä harjoitellaan parhaillaan. Tukea vasten on menty jo aika kauan mutta liikkeelle lähtö on ollut hidasta. Voimakkaita limarohinoita on meillä vieläkin, tosin astmalääkkeillä lähes loppuneet. Alkuun oli voimakasta pulauttelua ja yökkimistä, kiinteät saatiin sujumaan n.8kk ikäisenä. Räkätauteja n.2krt/kuussa lukuunottamatta kesää jolloin ei oltu juuri kipeinä. Kirjoituksissasi (mitä luin jonkin matkaa taaksepäin) on paljon samoja ajatuksia kuin itsellä!! Jaksamista ja kaikkea hyvää teidän perheeseen!
VastaaPoistaNäin se Nappula vaan kasvaa ja kehittyy, sanoo mitkä käyrät mitä vaan. Hianoo !
VastaaPoistaJa vielä kun saadaan noi röörit kunnolla auki, niin rupee kaikki muutkin jutut sujumaan. Aatteles kuin pieni hää oli ja nyt noin iso vankka poika. Oman tahtonsa omaava veitikka. Melkein vois sanoo nyyh, kun hän kasvaa niin valtavaa vauhtia, että kohta nääkin jutut on pelkkiä muistoja vaan.
Seuraava iso askel onkin sitte jo koulumaailmaa. Nyt pitää ihan kympillä nautiskella tästä ajasta.
Kaikkein ihaninta ja lämmittävintä,hyvän mielen tuovaa on tuo teidän rakkaus poikaan. Nappula on saanut hyvät vanhemmat. Onnikin tulee joskus ihan klönteissä vaikkei aina se siltä tuntuiskaan.