Kohti arkea.

ensi viikolla se alkaa. Arki. Pojat lähtevät päiväkotiin tutustumaan, äiti töihin. seuraava viikko on tutustumista uuteen arkeen ja eloon, minä tulen töistä päästessäni hakemaan pojat päiväkodista kotio.

sitä seuraavalla viikolla alkaa ekat päiväkotipäivät; pehmeä lasku. Keskiviikko ja torstai on poika päivähoidossa, perjantaina Mummo astuu remmiin koska päiväkodin tädit ovat tyhy-päivällä. Pehmeä lasku. Mistäs äitille sais pehmeää laskua?

Muo harmittaa ihan vietävästi että viimeviikko meni sairastamiseen. Ei itseni takia varsinaisesti, vaan siksi ettei päästy treenaamaan sitä päiväkotia. Mulla on syvin ja suurin luotto siihen, että poika sulahtaa päivähoitoon ilman ongelmia - mutta jotta erotus ei kotiarkeen olisi liian graavi, olisi ollut tärkeää treenata vähän useammin. Pehmeästi.

Minin vointi on ok. Ukkeli yskii vielä pikkasen, räkääkin tulee, mutta kuumetta tai lämpöä ei pariin-kolmeen päivään ole ollut. Tauti kun tauti - sama röhä koko köörillä. Iso viihde on ollut Viito ja Viserrä dvd, sen edessä natiainen rauhoittuu puoleksi tunniksi. 

Mulla vointi alkaa olla jo parempi. Karsea yskä kolisuttelee vielä keuhkoputkea ja liman väri on jotakuinkin ydinjätteen vihreää. Kuumetta ei ole enään ollut ja lihassärytkin on jo poissa, lukuunottamatta järkyttävää niska- ja selkäkiristystä. Töissä täytyy ottaa aluksi rauhallisesti, ettei vointi räsähdä samantien punkanpohjakuntoon. Joku viisas on sanonut, että hoidettu flunssa kestää 14 vuorokautta - hoitamaton kaksi viikkoa. Joten rykimistä ja räkää on vielä tarjolla viikon päivät. Yöt menee jo paremmin, mitä nyt viimeyönä näin vain ihan karseita painajaisia.

Alavireestä pitäisi virittää parempaan sointiin tämä tunnelma. Nyt ollaan Mini-miehen kanssa sunnuntaipäivä kaksistaan, kun iskämies meni töihin. Onneksi päiväunet vie nykyään tästä ajasta kivan palasen, kun rytmi on muuttunut jo kuukausi takaperin ihanteelliseksi; päiväruoka 11.30 ja päikkäreille puolilta päivin, parhaimmillaan unta riittää kolmeen asti - yleensä kuitenkin kahden aikaan herää. Päiväkotirytmiin on siis päästy!

P.s. Meidän pieni mies on oppinut lukemaan luukkukirjoja! Iso, pieni edistys.