tiistaina, heinäkuuta 20, 2010

Perimmäisten kysymysten äärellä.

Minut on lyönyt maahan läheisen ystävän vakava sairaus. Pienen, reippaan, ihanan lapsen sairaus. Kaikki sanat on loppu ja kyky ymmärtää kohtalon idiootteja oikkuja on kadonnut. Nyt voi vaan olla ja luottaa, siihen että aina nousee päivä illan jälkeen ja että tauti nujerretaan. Jotta jonkin ajan kuluttua, saa lukea papereista, että ''parantunut'' - että taudille tulee turpaan. Kaikkein hurjimmalle s-sanalle joutuu nöyrtymään ja voi vain sanoa että sinä paska tauti: KATOA.

Miten suuresti sitä nöyrtyy oman arkensa eteen. Elää päivästä toiseen ja tajuta, että se kaurapuuron keitto on etuoikeus, ei itsestäänselvyys. Että Napun kanssa kotona eläminen on etuoikeus. Että paska päivä ei ole mitään verrattuna yhteen päivään tuolla osastolla - jokaisessa huoneessa taistellaan, eletään hetki kerrallaan, toivotaan, pelätään ja toivotaan vähän lisää. Ja kaikkensa sitä nyt tekee, että saa näille rakkaille sen, mitä vähää itse voi auttaa.  

Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua 

~T.Tabermann

8 kommenttia:

  1. VOimia ystävän tukemiseen. En tiedä mitä muuta voi sanoa.

    VastaaPoista
  2. Oman sairauteni (ainakin toistaiseksi) ymmärrän ja kestän - mutta lapsen vakava sairaus tuntuu mahdottomalta hyväksyä :( Toivotaan parasta! Voimia ystävän tukemiseen toivon minäkin!

    VastaaPoista
  3. Oih.. Tätä ei ollut ollenkaan mukava lukea. Paljon jaksamisia teille ja voimia seisoa ystävien tukena <3
    Pienen siivun sain Pelosta ja Toivosta itsellenikin kannettavaksi, joten tiedän.. tunnen.. <3

    VastaaPoista
  4. Voimia minäkin toivon taudin nujerruksen tiellä.

    VastaaPoista
  5. Taberman oli hieno runoilija.Muutamalla sanalla pystyi lauseeksi pukemaan niin paljon.
    Murhe tuollaisessa tilanteessa on syvää. Ei sitä tajua tällainen, jota ei varjot uhkaatuolla tavoin.
    Kaikkea voimaa pienelle lapsoselle ja voimaa hänen äidilleen kestää.

    VastaaPoista
  6. Jaksamista! Jaksamista! Tuo runo sai minut melkein ratkeamaan. Ja tällä tarkoitan, että Niagaraksi.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...