Tämän sairaalakirjan tarkoitus on olla avuksi Teille ja lapsellenne muistellessanne sairaala-aikaa. Lapsen sairastamiseen liittyy monenlaista huolta ja jännitystä. Joskus myöhemmin voi huomata, ettei ole selkeää mielikuvaa siitä, mitä sairaalassa tapahtui ja millainen lapsi tuolloin oli.
Itkunsekainen nauruntyrskähdys pääsi minulta, kun luin kohtaa jossa otsikkona oli ''Ilmeitä ja eleitä'' - Hoitaja oli kirjoittanut näin: Ilmavaivojen ja kakan yhteydessä mahtava naamaruttu ja ähistys! Edelleenkin tuon lapsen ''trademark'' on hänen alahuulimutru. Minua tsempanneet käskivät aina suukottaa alahuulimutrulle, kun alahuulen asennosta pystyi aina päättelemään lapsen mielenliikkeitä. Yhä edelleenkin kun Napu sisuuntuu johonkin, alahuuli menee rullalle. Niin vain se yhdeksänkiloinen Pikku-Äijä on yhä edelleen se pieni ja hento, 1450 grammainen ja 41cm kokoinen avaruusmies. Niin on vielä tiukassa muistossa ne syvälle mieleen porautuneet tunteet ja pelot, mitä osastoaikana poltettiin sieluun. Aika kuroo haavat umpeen, mutta arvet jäävät. Mihinkäs sitä itikka siivistään pääsisi!
Mutrukieli unohtunut jo, mutta oletpa löytänyt tosi nätin blogipohjan!
VastaaPoistaHIhi! Alahuulimutru :).
VastaaPoistaVoi ihanuus! :)
VastaaPoistaMeidän Jooalla on myös tavaramerkkinä tuo alahuulen mutristus, aina kun on paha mieli menee alahuuli rullalle. Tämä on ensimmäinen asia synnärillä, joka on naurattanut ja edelleenkin naurattaa aina kun alahuuli menee mutrulle :)
Mun rakas alahuulimutru <3 Niin muistan!!
VastaaPoista