Huomatkaa tiukan keskittymisen aiheuttama ''kieli keskellä suuta'' - ja koivet on ihan oikeassa elämässä ihan normimittaiset, jotenkin tää kuva vääristää ihan hassusti napun koipia!
Nappula yrittää näyttää että mitä kirjoja valitaan luetavaksi - Bruno viis veisaa koko puuhasta.
Uuden pahvilaatikon päällä oli hyvä kattella Galapagos-saaren luonnon ihmeitä. On muuten täysin isänsä poika tässä, molemmat rakastavat luonto-ohjelmia! Kalaparven nähtyään viittoi innokkaasti huitoen ''KALA''
Tässä Miniatyyrin uusi kirjasto-auto.
Lisättäköön harvinaista herkkua tänne. En juuri laita natiaisesta suoria kuvia, mutta menkööt tämän kerran. Nyt on siis fysioterapeutin ohjeistamana vuorossa seisomisen ja seisomaannousun treenaaminen. Lisäpuhtia puuhaan antamaan hankittiin Brion taaperokärry. Olisin mieluiten tahtonut sen valko-vihreän version, mutta se on joko loppuunmyyty kaikkialta tai sitten ne pari viimeistä myydään niin kiskurihinnoin että mun tyylitieto saapi taipua!
Nyt sitten treenataan, treenataan ja treenataan. Välillä onnistuu ja välillä ei, mutta aika kivasti on jo muutamassa päivässä tullut tulosta! Esteiden yli kiipeää sukkelaan käyttäen tätä ''90-asteen kulma'' metodia, jossa koivet suoristetaan ja jalkapohjat on maassa, mutta yläkroppa taipuu lantiosta kulmaan.
Lähellä on, lähellä on! Kyllä se kohta onnistuu! Kuulostaa niin tutulta tuo esteiden yli meno, meillä noustiin seisomaan muutaman päivän jälkeen tuon taidon oppimisesta. :)
VastaaPoistaKivoja kuvia ja hienot (kirjasto)kärryt on, vaikkei väri ollut ihan just sitä mitä piti :) Meille tuli aikanaan lahjaksi vihreät - mutta muoviset kärryt. Ne pääsivät aika pian pihakäyttöön ja sinne jäivät kunnes niille löytyi ottaja. Loppuviimeksi nuo taaperokamat palvelee aika lyhyen aikaa kuitenkin ;)
VastaaPoistaKirjastolaisena tunnen suurta viehtymystä näihin komeisiin kirjakärryihin! Hienot ovat tämänkin värisinä. Yhden tuttavamme lapsi muuten menee aina omiin taaperokärryihinsä istumaan ja yrittää käskyttää jonkun aikuisen työntämään; kärryt palvelevat selvästikin monenlaisten taitojen oppimista. ;)
VastaaPoistaLettu, me eletään jännityksessä :) hih!
VastaaPoistaTee- joo, aika lyhytikäsiä yleensä. Mutta saas kattoa montako vuotta palvelee ton kevan vuoksi, kun fyte sano että saattaapi mennä tovi kun tuolla treenaa. Tietenkin ois jees kun vois laittaa huutonettiin mahd. pian :)
Eileithyia - me ollaan kirjafaneja. Mun unelmaduuni ois jossain ihanassa divarissa. Tää ihanuus on periytynyt minille, ekoja selkeitä temppuja oli se, että pentu ottaa kirjan kainaloon, konttaa luokse ja alkaa tapittamaan sekä karjumaan äänekkäästi :D
Harvalla pojulla onkaan ihan omaa kirjastoautoa. Varsinkaan semmosta jota pystyy jo itekin kuljettamaan. Kohta kyllästyt koko laitteeseen kun Nappuli työntelee sitä koko ajan perässäsi ja vaatii lukuhetkeä. :)
VastaaPoistaItse luin lukemasta päästyä omalleni kun hän oli pieni. Sillä seurauksella että ei se suu ole pysynyt kiinni enää sen jälkeen. Ojasta allikkoon? Ja minä vaan seurasin Kaarina Helakisan ohjetta. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että hyötyä siitä oli puheen kehityksessä ja myöhemmin sitten koulussa sanarikkautena.
Paranemisia sulle Piuku se ulokkeen kanssa. Tän kauheimman hikikesän pitäisi nyt olla ohi ja ne siedettävät helteet jäljellä. Sitä toivoessa viimeistä lomaviikkoa viedään. :(
Eiii miten ihana kirjasto-auto!!! Todella suloinen leikki-idea. Itsellä oli pienenä kangaskauppa, mutta kirjasto-autoa en hoksannut leikkeihini ottaa :) Tästä syntyy pienimuotoista vauva / lapsikuumetta... Tsemppiä komean pikkumiehen fysioterapiareeneihin!
VastaaPoistaTsemppiä harjoitteluun! Meillä tyttö nousi kanssa muutama viikko sitten seisomaan ja nyt harjoittelee kovasti tukea vasten kävelyä. Pehmokypärä on ihan ehdoton kaveri tuossa hommassa, ettei pää kokoajan kopise. Jännittävää on tuota hommaa seurata! Nykyisin on vain iltaisin nukkumaanmeno vähän hankalaa, kun siellä sängyssäkin voi seisoa... =)
VastaaPoista