torstaina, huhtikuuta 04, 2013

Laatoittajamestarni Naggelström

Aamulla Taaviainen istui vessassa ja valitti nieluaan. Vanhasta kokemuksesta siunasin asian refluksioireiksi. Eilen illalla syötiin tonnikalalämppäreitä ja niiden sisältämä rasvamäärä tuppaa aiheuttamaan refluksioireilua. Nakki valitti samalla masuaan. Refluksia.


No ei ollut. Päästyään päikkyyn alkoi sälli päästellä molemmista osoitteista. Pute rimppas, että kundilla on nyt selkeesti tauti päällä. Pienempi rivakasti vaunuihin ja isompaa lunastamaan. Eteisessä tuli jo vastaan sellainen käry ettei asiasta ollut epäilystäkään. Jokaisen lapsiperheen unelmatauti, oksupasko on tullut meille kylään. Plääh.





Kotiin päästyä vuorasin torpan pyyhkeillä, harsoilla ja lakanoilla. Mikään ei pudonnut. Reaktiokykyä testattiin paremmin kuin Speden Spelien vanhassa näppälyleikissä, kun ekasta kurahduksesta sijoittelin jo kidan alle oksupussia. Päivystyksestä kerran mukaan napattu mediplastin yrjöpussi on tähän tarkoitukseen paras. */note to myself; ens kerralla kun oot päikyssä, nappaa niitä muutama enemmän mukaan.

Siitä eteenpäin ollaan menty -neste-ykä linjalla. Ykä saapuu noin tunnin välein ja onneksi sälli pitää varoitusäänen eka. Taaviaisen sairastelua vaikeampi haaste on ollut perinjuurin mustasukkainen Bullis. Täällä on katkottu radion antennit, heitelty tavarat pitkin ja tehty kaikki mahdolliset pahat mihin mielikuvitus riittää. Sen lisäksi kun yhden ämpäriykän jälkeen ryntäsin hakemaan paperia, otti Bullis kulauksen velipojan oksuämpäristä. Arvatkaas, kuka lienee seuraava potilas...


Näillä mennään. Peti on pedattu Nakin viereen ja nyt arvotaan, tarviikos viereen majoittua. Illalla putosi sipsit ja soijakaakao, iltapalaksi jäätelö. Kunhan jotain systeemiin menee, vaikka tulisikin takasin. Kuume kipuaa 38,5 asteen pykäliin ja selkeästi kundin vatsa on kipeä.

Toivotaan, että tämä varvi menee nopeasti ja reippaasti ohi. Onhan tästä peräti kolme vuotta, kun sällillä oli elämänsä eka oksutauti. Neljäänvuoteen aika hyvä saavutus, että nyt vasta ollaan kakkoskiepalla!

Se mikä näissä ökytaudeissa aina pelottaa on, että kuinka paljon vedetään ruokailun suhteen takapakkia? Ensimmäiset kolme vuotta oli kauniisti sanottuna puhdasta helvettiä ravitsemuksen kanssa tappelemisessa, neljäs vuosi antoi jo toivoa. Heti, kun tulee isompia haasteita, mieli palaa taas siihen tuttuun ololtilaan: koska tämä lapsi seuraavan kerran syö. Onneksi tosissaan ne sipsit ja jädet maittaa. Äitin psyyke pysyy ees jotekin balanssissa. Satuin ottamaan aamupainonkin tänään, että tiedämme kuinka paljon tästä vedetään takapakkia. Jännityksessä elämme!

Pitäkee peukkuja!

6 kommenttia:

  1. Yäk. Selviytymistä. <3

    Mulla on muuten sellainen refleksi, että vaikka muuten en herää meidän neidin öisiin itkuihin (isi hoitaa ne, mun heräily loppui samalla kun yöimetyskin aikanaan, en kertakaikkiaan reagoi vaikka haluaisinkin... no en kyl edes halua. :p ), niin yökkäämisen ääni on sellainen että mä olen sekunnin sadasosassa ylhäällä ja toimintavalmiudessa. Meillä kun on noita mahatauteja ollut neljään vuoteen ainakin sen neljä. Että viimeisen kahden tai ehkä kolmenkaan vuoden mahataudeissa osumaa ei oo tullu lattialle sen taudin ekan oksun jälkeen, kun mä olen saavin vieressä pitämässä tyttöä tähtäysasennossa saavia kohti. :p

    Joko sanoin yök? Ja voimia. ja yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, tulee niiin tarpeeseen. Molemmilta valuu nyt puntinpielestä tavara, vain Taaviainen oksentaa. Kiirettä pitää, sort of...

      Poista
  2. Voi apua! Pelätyin tauti ikinä myös meillä! Kerran on ollu ja kesti 4tuntia, mutta toipuminen siitä viikon. Eli siis syömisen palautuminen.. Voimia, OIKEESTI! <3 Toivottavasti tapahtuu joku ihme, että herra alakaa syömään mahollisimman pian kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä mie vähän pelkäilenkin... Toivotaan että sapuska alkais maittaan mahdollisimman pian. Paino laski jo 12,5kg 12,00kg puolessatoista vuorokaudessa... Huuuh...
      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Voimia ja paranemista! Vinkkinä muuten että huomasin noiden samojen oksupussien suhteen että se muovipussiosa on irrotettava. Säästä (jos et ehtinyt jo viskata) se muovirinkula ja korvaa pakastepussilla tms. Siis jos et satu saamaan tähän hätään lisäpinkkaa polilta, josta meillekin on niitä muutamat tullut mukaan.

    Mut toivottavasti tauti on nopeasti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaa - varmistit mun teorian! Pyörittelin sitä pussia kourassa päivällä kun pesin sitä ja mietin juuri että saakohan tän rinkulan sovinnollista irti! Kiitos!

      Vointi potilaalla on ollut aika huono, saas nähdä haetaanko pussukoita päikästä. Toivotaan että ei.

      Poista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...