Iloni on tuntea ystävä, joka ammatikseen kuljettaa metroa. Iltatuimaan toisen ystävän kanssa pääsimme kokemaan suuren riemun: nauttimaan maisemista etupenkiltä. Lapsenomainen riemu nappasi vallan ja minusta tuli viisivuotias kyselyikäinen. Nyt tiedän minäkin, miten metro toimii ja miltä tunnelissa näyttää. Lapsuuden haaveen toteutumiseen menikin se kolmekytä vuotta - mutta nyt on koettu!
Kiitos siis asianomaisille, ison ihmisen riemu oli rajaton kuten lapsella. Sain kunnian olla innokkain aikuisvieras ystäväni uran aikana. Olihan se mielettömän hienoa! VAU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.