Rauha ruokapöydässä

Näiden kaikkien taisteluvuosien jälkeen, on suorastaan taivallisen ihanaa katsoa kun lapsi nauttii ruoasta. Stressipojot on aste asteelta laskeneet, sitä tahtia kun lusikalliset ovat lisääntyneet. Suuret kasat haasteita on jo selätetty, eikä enään tarvitse huolehtia saako isompi pienimies riittävästi pöperöä. Hoikkahan tuo on, kuin nälkävuosi, mutta kasvaa - se lienee tärkeintä.

Pienempi pikkumies kävi läpi oman ruokakriisivaiheensa. Sen nimi oli "MINÄITTE" - jokainen lusikallinen oli yhtä tappelua, niin kauan kun se tuli äidin suunnalta. Nykyään sopatkin pistellään suuhun haarukalla, koska hey - lusikat on NIIN sou lästi siison ja vauvoja varten.

Ruokapöydässä vallitsee nykyään rauha. Niin kauan, kun Taaviainen jaksaa olla selittelemättä omiaan. Se taasen on hankalaa, koska kahdella kädellä viittoen stoorin kerronta on haastavaa, kun jossain välissä pitäs saada kourat kiinni lusikkaankin. Noh, asia kerrallaan.

ps. Aika vakio on se, että Taaviainen selostaa viittoen omiaan ja hupsheijaa kaatuu maitolasi. Minkäs sille mahtaa, kun puhe tulee viittoen - siinähän huitoo.

pps. Taavianen on viimein rikkonut Maagisen 12kg rajan - vaatteissa käyttää 98-104 kokoluokkaa. Housut pitää edelleen ostaa mahdollisimman hyvillä kiristyksillä, parhaat pökät laiheliinille on me&i:n joogapöksyt. Paidoissa onkin ongelmaa, kun kokoluokka on usein telttamainen vaikka hihat ja helma olisikin sopivat. Talvihaalari on kappahalin KaX-mallistoa, upean kapea! Istuu todella hyvin tuolle huikkakuikalle!