Esikoisen diagnoosi ei tullut suoraan lääkäriltä. Se tuli tärkeältä, rakkaalta ystävältä joka pasautti faktat pöytään. "Oletteko miettineet" - ja linkkasi minut refluksilasten ryhmään.
Lukiessani ryhmän viestejä pillahdin itkuun. Tässähän tämä kaikki on. Kahlasin refluksilasten nettisivut läpi, luin hoito-ohjeet, oirekuvaukset. Ja laitoin viestin suoraan meidän lääkärille. "Tätäkö tämä on ollut" - vastaus oli aika suora. Kyllä, sitä juuri.
Se, miksi asia ei ole ennemmin tullut hoidettua, tajuttua, autettua, ymmärrettyä - on mysteeri. Meidän terveydenhoitoverkostossa kun on vammaispuoli, tavallinen neuvolapuoli, terveyskesus, keskola, korva-silmä-nielupoli, foniatrian poliklinikka - ja varmaan kasa muita mitä en nyt edes muista.
Alan vakuuttua hiljalleen siitä että minun täytyy mennä puheviestinnän kurssille. Tuntuu, että sanon mitä vain, ei minua ymmärretä. Tässä kohden on se paikka, kun totean että saatan olla aivan sekopäinen, kun olen luullut puhuvani selkästi. Sitten taas toiset sanoo, että viestin antajassa ei ole ollut vikaa - vaan vastaanottavassa päässä.
Noh, oli miten oli, olen sitten aivan latvakakkonen tai siedettävän tervepäinen; asia on edennyt viimein. Maanantaina luottolääkärille katsomaan mitä tehdään (päästäänkö syksyn/talven astmalääkityksestä eroon? loppuuko se jatkuva räkäisyys joka alkaa syyskuun 1. ja loppuu toukokuun 30.päivä).
Meni miten meni, mutta menee eteenpäin. Saadaan lapsi viimein kuntoon! Siihen uskon, todella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.