Lé Crogo ja dg. tavallinen taapero

Tänään oltin neuvolakeikalla Tyyris Bulleron kanssa. Saatiin piikki koipeen (sinä senkin julma neuvolatäti, terveisin Bullis) ja tsekattiin mitat. Viimereissusta ei ollut kuin toista kuukautta, joten painoa ei ole tullut kuin pikkaisen. Nvlantäti katteli kakaran menoa ja sanoi että eipä ihme tuolla tahdilla. Ehdittiin jo kiipeämään sielläkin pöydille, ikkunalaudalle ja tuolille, tanssimaan vaa'an päällä ja pomppimaan palikkalaatikossa.

Vuodatin tädille huoleni; tuo lapsi on veistetty umpipuusta, sen sisukkuus on yli ymmärryksen, sen uhkarohkeus täysin hengenvaarallista ja ongelmanratkaisukyky hetkissä jolloin ei pitäis ratkaista haastetta, liian hyvä (esim. avaan laatikon, jotta sen avulla pääsen kiipeämään tv-tasolle). Onko tää pentu oikeesti ihan normaali vai oonko mä vaan näin surkea äiti?
Vastaus oli, että Bullis on ihan tavallinen taapero, varustettuna aika aikaisella motorisella kehityksellä. Se kognitiivinen puoli taitaa tulla sitten joskus valovuosien päästä. Totesin, että jos me päästään maitohampaista luonnollisella tavalla, olen todella tyytyväinen, koska tällä hetkellä tuntuu että tuo pentu on turvallaan jatkuvasti.

No Taaviaiselle taas kuuluu tasaiseen tapaansa hyvää. Kundin puhe kehittyy nyt aika rytinällä, varsinkin kun saatiin se korvakäytävän tukkinut putki ja vahatulppa pois; nyt kun kuulee paremmin molemmilla korvilla, saa näyttävästi helpommin ytyä puheeseen. Lyhyet sanat kuten hattu, takki, tatti, kato, kuka, kettu, nakki, puppe, pöpö, kakku, pipi - ne tulee jo niin että kaikki tajuaa. Puolaa puhutaan edelleen luovasti, eli selitystä riittää mutta viesti jää mysteeriksi. Viittomat tulee yhä hyvin, liittyen selkeesti niihin sanoihin mitä ei osaa sanoa. Sitten on muutama sana joiden kanssa tulee puhuttuna ja viitottuna - ja kasa jotka tulee vain puhuttuna. Uusimpana on tämä ranskalainen kurkkuärrä. Se pörähtää hienosti varsinkin kun puhutaan krokotiileistä, eli "Krokoista" - mielestäni se on aika vaikea sanoa puheentuoton erityisvaikeuksien mausteilla.

Tilanne puheterapiassa on se, että meillä on putehommissa loppuvuosi taukoa, sitten taas jatketaan keväällä uudella tohinalla. Saas katsoa mitä uutta tämä tauko tuo tullessaan - nimittäin kaikissa terapioissa suurimmat edistykset tuntuvat tulevan taukojen aikana. kai silloin ehtii muhituttaan niitä taitoja?

ps. lastensuojeluilmoa odotellessa... sanoin neuvolantädille, että sä tunnet mun huumorin, nyt älä ota liian vakavasti. Kauppasin Bullista liisaussopimuksella hälle ja lupasin nippusiteet kaupan päälle. Pitäiskös jossain vaihessa opetella olemaan heittämättä ihan näin ronskia huumoria. Onneksi oltiin yhtä mieltä siitä että se perhetyö taitaa olla ihan hyvä juttu tässä torpassa!