Kiitos! Hyvin meni, toistamisen olin kertomassa. Ekan kerran vuonna 2010. Kyllä siinä taas tuli itkettyä pikkasen, mutta jotenkin on sellainen olo että kun kertoo niistä omista kokemuksista, saa annettua osastoille ja työntekijöille palan niistä ajatuksista. Miten kohdata perhettä moisen kriisin äärellä, miten omituisesti meidän ihmisten mielet toimii ja muutenkin.
Koskettavaa ja liikuttavaa oli. Nautin näistä kerroista todella, ne on jotenkin terapeuttisia. Tuntuu tosi tärkeälle.
Kiitos! Ilomielin pidän, yhtäaikaa tää on mun tunnekaatopaikka kuin vertaistukiosoite, samalla myös ihan tiedonjakelin.
Toivon, että se tärkein viesti on mennyt lukijoille perille; me ollaan ihan tuikitavallinen perhe jossa tuikitavallisia lapsia ja tuikitavallisia vanhempia - kaikki omine mausteineen!
Vau! Miten meni? En ole varma, pystyisinkö itse samaan. Saattaisi olla liian iso pala. Ei voi kuin ihailla!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaHyvin meni, toistamisen olin kertomassa. Ekan kerran vuonna 2010. Kyllä siinä taas tuli itkettyä pikkasen, mutta jotenkin on sellainen olo että kun kertoo niistä omista kokemuksista, saa annettua osastoille ja työntekijöille palan niistä ajatuksista. Miten kohdata perhettä moisen kriisin äärellä, miten omituisesti meidän ihmisten mielet toimii ja muutenkin.
Koskettavaa ja liikuttavaa oli.
Nautin näistä kerroista todella, ne on jotenkin terapeuttisia. Tuntuu tosi tärkeälle.
Kiitos tsempeistä <3
Omasta puolestani voin sanoa, että sä annat paljon ihan jo pelkästään pitämällä tätä blogia. Siitä kiitos.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIlomielin pidän, yhtäaikaa tää on mun tunnekaatopaikka kuin vertaistukiosoite, samalla myös ihan tiedonjakelin.
Toivon, että se tärkein viesti on mennyt lukijoille perille; me ollaan ihan tuikitavallinen perhe jossa tuikitavallisia lapsia ja tuikitavallisia vanhempia - kaikki omine mausteineen!