Lapset haistaa sen, kuin hai veren kilometrien päästä; minä päivänä onkaan se päivä että Isi on poissa. Aamupäivä meni vielä ihan mukavasti, päiväkodistakin hakeminen oli ihan jees. Iltapäivällä tuli mun kummityttö siskonsa kanssa lasten viihdytyskoneistoksi. Nakkasin Bulliksen niiden kyytiin ja jäätiin kotiin viittomaopetuksen teemoilla Taavaisen kanssa. Siitä eteenpäin meno oli kuin apinatarhassa.
Kaikki venkulit keksittiin, kaikki. Jokaisesta asiasta piti laittaa hanttiin, kaikki mahdolliset asiat piti kokeilla. Illalla nukkumaan mennessäkin piti tapojensa vastaisesti huutaa tovi ja karkailla.
On nää venkuleita. Jos oisin ollut poikien kanssa illan kahdestaan, homma ois voinut luistaa ehkä paremmin -en tiedä. Mutta toisaalta, nyt ehdin pestä pyykit ja laittaa tiskitkin, joten nyt on mun sauma istua alas.
On noi kyllä varsin luupäisiä tapauksia. Venkuleita.
Huoh. Nyt digiboksin tsekkaus, iltapalaa ja jos ois viisas - menis ajoissa nukkumaan. Saas katsoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.