torstaina, syyskuuta 20, 2012

Ongelmallinen alppikauris...

Me ollaan liemessä. Tai siis, Bullis on liemessä - minä siinä perässä. Tuo sälli kiipeää IHAN kaikkialle... En oikeesti oikeesti tiedä mitä pitäis tehdä - heti kun keksin poistaa jonkun kiipeilymahdollisuuden, tuo seisoo vaikka potkuautonsa ratin päällä. Mä niin hytisen sen perään, että meistä tulee lastenklinikan traumapäivystyksen vakkari-asiakkaita tätä menoa.


Kun on hiljaista, on Bullis väärässä paikassa.

ps. Hyvät vinkit vastaanotetaan.

6 kommenttia:

  1. meillä keittiön tuolit lähtivät kiipeilyvaiheessa liikkeelle täystuhon mukana, kun tuolit liittää pöydän yli selkänojistaan kiinni toisiinsa polkypyörän mustekaloilla, se hidastaa hetkeksi.. :)

    VastaaPoista
  2. En mie tiijä kuinka niitä hidastetaan :D...hain yhessä vaiheessa meijän Felkkua ruokapöydältä kymmeniä kertoja, nyt se on jo vähän helpottanut...mutta kyllä niitä vahinkoja vaan tulee vilkkaan lapsen touhuissa...

    VastaaPoista
  3. Voi kun en osannu edes asiaan keksittyä kun toi pulla on niin söppänä! näyttää ainakin näin kuvista katsottuna ihan veljeltään ^.^ Meijän neiti kohta 2vko:n päästä 1vee ei onneks vielä osaa muualle kiivetä ku sohvalle ja siinäki saa jo olla helisemässä :D Kai ne kokemuksen kautta oppii! Toivon mukaan"

    VastaaPoista
  4. Hei! Päädyin blogiisi ja jäin aika pitkäksi aikaakin lukemaan. Kirjoituksesi elämästä ja ajatuksista erityislapsen vanhempana ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. olen useasti miettinyt tätä aihetta ja sitä, kuka määrittelee "erilaisuuden".. Opiskelen toimintaterapeutiksi ja olen hoitanut useita vuosia työkseni vaikeasti kehitysvammaista lasta, joten näitä asioita on tullut pohdittua monelta eri laidalta. Kuinka osata sanoa sellaisia sanoja, etteivät ne haavoita tai aiheuta pahaa mieltä? Se on olen jo oppinut että, positiivisia sanoja lapsesta ei voi koskaan sanoa liikaa. "Teidän lapsi ei vieläkään puhu" sijasta voi sanoa asian eri tavoin: "Teidän lapselle voitaisiin kokeilla esimerkiksi kuvia, jotta kommunikaatio lähtisi kehittymään" Itse tuntuu että olen loputtomalla matkalla tällä polulla, aina voin oppia lisää ja lisää näiden ihmisten kohtaamsesta.

    Onko sinun lapsesi käynyt toimintaterapiassa ja minkälaisia kokemuksia on ollut (jos on ollut)? Voi olla että täällä sinun blogissasi on kirjoituksia aiheesta, mutta nyt en kerennyt syventyä aiheeseen enempää.

    Toivotan sinulle ja perheellesi ihanaa ja värikästä syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro!

      Sanottakoon tälleen että jokainen terapeutti on ammattitaitonsa ja asenteensa summa, terapiamuodosta riippumatta. Terapeutin, asiakkaan ja toimijaverkoston yhteistyö ja vuorovaikutus on avain koko paletin toimivuuteen, ei niinkään yksin suoraan sanotut tai sanomattomat asiat. Terveen kiinnostunut asenne asiakkaaseen on kaiken a ja o - asioiden olettaminen pelkästä omasta näkökulmastaan on suurin virhe mitä terapeutti voi tehdä; jokainen asiakas, lapsi tai aikuinen, on oman elämänsä kokemuksien ja toimintakykynsä summa. Siinä kohden on kosahtanut jos on kosahtanut, kun terapeutti olettaa ilman taustatietoja tai tuntemusta. Toiter-kontaktia Taaviaisella ei ole, toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta. Toimintaterapiasta taas kokemusta on ja paljon.

      laitas mulle säpoon (piukunen (aat) gmail.com )viestiä, mikäli tahdot- kerron enemmän!
      Iloa eloon ja ennenkaikkea onnea opintoihisi!
      Terkuin vinkeen äitee

      Poista
  5. Ei valitettavasti vinkkeäjä, vaan toteamus että luojan kiitos muillakin! Nähdään sit siellä päivystyksessä. Meidän pikkukakkonen, 1v 1kk poitsu, kuuluu samaan kastiin, kiipeää ihan joka paikkaan. Jos se käyttäis edes puolet tosta tarmosta kävelyn opetteluun niin se juoksis jo, mutta ei, herra kiipeää! Eilen onnistuin koppaamaan ilmasta, kun oli kiivennyt koiran ruokakuppitelineen päälle. Ja kyllä, kupit oli jo poistettu kun kiipesi niihin seisomaan, mutta en olis uskonu että saa aseteltua koipensa sen pelkän telineen päälle. Väärässä olin... Kiipesi myös esikon muovisen työkalupöydän päälle, hutera kyhäelmä, joka kaatuu vähän kovemmasta puhalluksesta. En käsitä miten se sen tekee, siinä se seisoi tyytyväisenä ja äidin sydän jätti pari lyöntiä taas väliin. On myös valitettavasti hoksannut tuon tuolien siirtelyn. Jos alkaa kuulua raaraavaa ääntä, niin ei muuta kun puolijuoksua taas koppaamaan... Kaksi kuukautta on syöty lattialla istuen, kun syöttötuolissa pysyy tasan kaksi sekuntia. Pääsee kyllä kiipeämään siihen ihan itse lattialta (miten hitossa?!?), mutta ei siihen voi pysähtyä millään ihan oikeasti istumaan.

    Olisko jotain seinäkiipeilykerhoa 1-2 vuotiaille?!?

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...