maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Magiaa

Näissä ns. normiversioissa on omituista taikaa. Suurin ihmetys on se, että asioita ei tarvitse juuri opettaa tai opetella. Taaviaisen kanssa monen perustaidon hanskaaminen vaati pitkäjänteistä työstöä sekä toistoja toiston perään. Ruokailun opetteluun itsessään kului välttävälle tasolle pääsyyn asti kolme vuotta, eikä aika missään vaiheessa tuntunut lyhyeltä. Kun taas, Bullis. Ensimmäisen kerran nappasi lusikan kouraan päälle 10kk iässä ja heti oli idea mitä sillä tehdään; lapioidaan sitä herkkunamnamnam ruokaa ääntä kohden.



Nyt taito paranee koko ajan. Raivarit ovat taattua kamaa, mikäli pölhövanhempi ei älyä suosiolla antaa lapsen syödä ihan itte. Taaviaisen kanssa saa taasen neuvotella päivittäin kaikista aterioista, noh - lämpimät ruoat sentäs putoaa ilman NATON-yleiskokousta ja pakotteita asiasta.

Taaviaisen taitojen karttuessa, tuntuu että me hypätään kattoon riemusta kiljuen; JEEEE SÄ OSAAT. Bulliksen kanssa reaktio on koko ajan luokkaan "MITÄHITTOAJUSTÄSKENTAPAHTUI" - mistä ne taidot oikeen tulee? Taaviainen on kuin sotkuinen lankakerä (ihana, pörröinen, maailman paras) ja Bullis taas selkeä kuin suora ratapalkki.

Bulliksen kohdalla ensimmäiset ajatukset ovat helppous ja yksinkertaisuus, Taavaisen kohdalla taasen monimutkaisuus ja korkeamman asteen trigonometria.

Onnää ihmeellisiä kakaroita.

3 kommenttia:

  1. Meiän viereisessä tarharyhmässä on ne alle 3v vaahtosammuttimet. Ne meinaa tasasin väliajoin lennättää mut persiilleen, kun sellanen polvea matalampi lähtee hoippumaan kävellen ja päättää esim kävellä portaita. Mulle on jo suuri ihmetys, että sen kokonen pysyy tolpillaan, saati kulkee portaita. Yks aamu pieni vaahtosammutin veti mua hihasta ja kysyi jotain. Vähän oli epäselvää joten kysyin mitä hän halusi. Vaahtosammutin toisi selvällä suomenkielellä: Kuka mulle antais mun saappaat? Mä meinasin taas lentää istualleen. Siis polvenkorkunen. puhui. juuri. lauseen. ja järkeili tuollaisen kysymyksen oikein sanoiksi. Pieni muistutus itselle säännöllisesti, että vaikka lapsi olisi kovin taitava, on se aika kaukana taviksista jo tässä vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Teidän muksunne venyttävät tässäkin ääripäitä, mutta tuttuja tuntemuksia nuo ovat: http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2012/09/on-se-vaan-helppo-lapsi.html

    VastaaPoista
  3. Meilläpäin pitäisi kai normiversioita kaksin kappalein, mutta silti käyn pienimmäisen kohdalla läpi samaa ihmettelyä. Vastikään se oppi ajamaan pyörällä ilman appareita ennen kuin ehdin alkaa opettaa ;-) Hetkeksi, kun selkänsä käänti, niin toinen jo veivasi muutaman metrin pyörällään. Ei ollut ekan kanssa ihan tällaista... Ehkä se paikka sisarussarjassakin vaikuttaa osansa.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...