sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012

Äiti on Retro!

Löysin muutaman kuva-albumin, joita olen etsinyt pitkään. Oli aika päheetä selata valokuvia omasta lapsuudesta. Nyt mä viimein tajuan, kuinka kovasti tämä retrotrauma on iskenyt ja miten puen lapseni (ne raukat) oman lapsuuteni ajan kuvioihin ja väreihin. Historian siipien havinaa. 70-luku luovutti 80-luvulle rohkeaa kuviointia, enemmän vakosamettia ja pirteämpiä värejä. Jonka värikartasta mulle edellenkin putoaa oranssit ja ruskeat, sekä tietenkin ne aikansa kuvioinnit. Laitetaan lapsuudentraumat kiertämään!



Mikä ihme tuo muovinen laari oikein on?
Sitteri, vai senaikainen autonistuin vauvalle?
Mitä keksintöjä 70-luku toi tullessaan, 80-luvulla kaiketi alkoi turvaistuimetkin autoissa yleistymään?


Kuulemma Emmaljungat oli minun vankkurini. 
Trendikkään ruskeat, vakosamettia tietenkin. 
Tulin kuulemma tuolta tuplavoltilla kerien muutaman kerran...

11 kommenttia:

  1. 70-luvulla ei ollut autoon turvaistuimia vauvoille/lapsille. Miä ja veli ollaan matkustettu joko äidin sylissä tai vaununkopassa. Tiedä sitten miten se vaununkoppa pysyi paikoillaan kun ei ollut turvavöitäkään... Hengissä selvittiin silti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun isäni on koko ajan ihmetellyt lasten turvakaukaloa, että miks ei laiteta vauvaa vaan tuonne vaunukoppaan. että siellä ois turvallisempaa. No ei ole...

      Joten ton on siis oltava joku sitterinhässäkkä, koska mullakaan ei ole ollut turvaistuinta/kaukaloa pienenä. Hengis ollaan yhä, totta :D

      Poista
    2. Meikäläinenkin on matkustanut äidin sylissä. Äitini on kertonut, että autossa imetettiinkin matkan aikana, kun ei ollut lapsilla mitään turvaistuimia.

      Meillä tosin on isi aikanaan asentanut turvavyöt takapenkille jo kauan ennen kuin niistä tuli pakollisia. Olen siis tottunut jo lapsesta asti istumaan vöissä, vaikka niitä ei yleisesti vielä takapenkeillä silloin ollut.

      Valitettavasti ne, jotka eivät selvinneet ilman tuota turvaistuinta, eivät ole täällä siitä meille kertomassa.

      Poista
  2. 80-luku. <3 Musta huomattavasti kammottavampaa on, että nyt on ollu muotiin tulossa 90-luku mistä mulla on jo enemmän (neonvärisiä) muistoja... Ja mä kuljin kuulemma tyylikkäissä tummanpunaisissa Brion vakosamettivaunuissa. <3 Itse en kai tullut ikinä rattaista alas, mutta äidin pyörän takana olleesta oranssista muovisesta turvaistuimesta (kai sä tiedät millainen? Tiedäthän?!) pari kertaa niin, että silmä turposi umpeen. ;) 80-luku oli niin rumaa että se oli jo kaunista. <3
    (nimim. eräs joka on eilen väsännyt itselleen hama helmistä "kasibittisen" super mario riipuksen ja aikoo jopa käyttää sitä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan! Eihän niitä ole kaiketi siihen maailmanaikaan muunvärisenä valmistetukaan, 70-luvun lopulta alkaen kirkuvan oranssina?

      Mä en oikein voi hyväksyä että 90-luku tulis muotiin, mulla on jo traumoja 80-luvun lopun aktivoitumisesta, ajasta jolloin itse menin ekaluokalle... hrrrr...

      Poista
  3. Voi 80-lukua :) Kyllä tuo muovihärpäke on sitteri, hifistelyversio =säädettävällä kallistuksella ja kaikkea (metallitangot pujotetaan reikiin, joita on selkänojassa eri kohdissa, jolloin koko istuimen saa makaavampaan tai istuvampaan asentoon)...tänään juuri leikkimökkiä maalla siivotessa taivasteltiin aivan samanmoista kapinetta suoraan 80-luvulta :D

    Ja kirkuvan oranssi pyöränistuin...taitaisi muuten varastosta löytyä sellainenkin, vaikka muuten äiti on kovasti kaikki 80-lukulaiset tavarat kadottanut.

    Tumman vihreillä Emmaljungan vakosametti vaunuilla on mekin kuljettu. Ja kun opittiin istumaan, siirryttiin Emmaljungan tummansinisiin avorattaisiin, joihin sai sateella kuravaatekankaisen, punaisen sadesuojan. :)
    80-luku, retro ja valokuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jes! Eli se ON sitteri! Vau, kiitos :)

      Vakosametti herättää edelleen mussa paljon muistoja :D

      Poista
  4. Sitteripä hyvinkin, muistan pikkusiskon vastaavassa istuskelleen kultaisen 80-luvun puolivälissä. Meillä oli Emmaljungan farkkukankainen kova vaununkoppa ja ratasosa tummanruskeaa vakosamettia. Kova vaununkoppa herätti jenkeissä 80-luvulla poli vuotta asuessamme runsaasti huomiota ja ihmetystä paikallisissa. Tutustuttiin yhteen suomalais-amerikkalaiseen pariskuntaankin, kun suomalainen puolisko tuli meltä kesken kauppareissun kysymään, ollaanko Suomesta, kun moista vaununhirvitystä raahaamme mukananmme ;). No, yhteyttä pidetään heihin vieläkin melkein 30 vuoden jälkeen, kaikki kiitos siis pohjoismaiselle lastenvaunutyypille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Se on muuten hurjaa, kun kattelee maailmalla vaunuvillityksiä, että suurinosa niistä on pienirenkaisia. Näin suomalaisena kauhisteleekin ajatusta pikkurenkaista ympäri vuoden. Unohtaen sen, että tämän maan arktinen ympäristö tuo tullessaan senmoisia haasteita, ettei muualla kauhiasti taida olla!

      Hienoo, toi on siis sitteri todellakin!

      Poista
  5. Ihania kuvia! Pienemmässä pojassa on paljon äidin näköä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä ihastelin noita kuvia ja kiljuin ilosta, että NYT mä viimein näen yhdennäköisyyden meidän välillä! Pulla on kyllä kovin minun näköinen, täytyy kaivaa lisää kuvia kun kerkeää <3

      Poista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...