Sunnunnnunnunnnunntai

Koomaisen sunnuntain ilohetkiä on

- kun mies ilmoittaa lähtevänsä man/playdateille sealifeen Taaviaisen kanssa aamusta (luojan kiitos tästä kolmenkympin hujakoista; löytyy lapsiperhekavereita isännällekin!)

- kun äiti kattoo leffaa (Precious) iloisen vauvan kierähdellessä lattialla söpösti (ja sitten piti halailla sitä iloista, rakasta vauvaa - kun oli katsonut henkeä ja itkua pidätellen edellämainitun elokuvan)

- kun äiti loihtii maagisesti ihan jär-kyt-tä-vän hyvää TikkaVinkeetä samalla aikaa kun edellä mainittu söpövauva hykertelee vispilä kourassa, kierien keittiönpöydän alla (Toim.huom. mun pitäis muistaa ettei meillä ole enään sitä koiraa joka putsaa ruoanjämät ruokapöydän alta - oli muuten duuni putsata ruoanjämät vauvasta!)

- kun Taaviainen nykii itte naamariinsa mamman loihtimaa herkkukanasysteemiä ja painuu reippaasti päikkäreille, äiteen seuratessa perässä.

- kun Äitee sai ennen päikkäreitä lukea kaikessa rauhassa, sitten sai herätä ja juoda kahvia

- kun ihana ihana ihana vieras tuli piristämään sunnuntaita ja toi mukanaa syntisen hyviä jäälauttaleivoksia jotka veivät mukanaan kielen ja mielen

- ja kun illan päätteeksi tietää, että yöpöytä tursuu hyviä kirjoja.

Nääs putkeenkin menee välillä! Aivot on vain niin sunnunnunnunnuntai koomamoodissa, että yksinkertaistenkin asioiden suorittaminen aiheuttaa vaikeuksia. Eiköhän maanantai korjaa asiaa? Nyt mä meen hamstraamaan tuon leivoksen vielä pöydältä ja juon kupin kuumaa kahvia sen seuraksi, kun jälkikasvu alkaa olla paketoituna tutlileiasemiin (pienen pörräpersus hakee unta isänsä sylissä).