perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Mitäs nyt? (ja tuhat muuta)






Homma sujui kuin valssi päivänkakkaroilla. Viimeinen syöminen oli kymmenen aikaan, minä ryömin sänkyyn yhdentoista korvilla ja ekan kerran heräsin neljältä aamulla. Uskomatonta! Peti toimii siis kuin suunniteltu. Nyt pikkarainen nykíi unta kupoliin ekoilla aamupäikkäreillä, saas kattoa netotaanko vielä kahden tunnin unet. Mä oon taasen pirteä kuin peipponen, eikä ekaan kertaan eripitkään aikaan päiväunet houkuta. Outoa.

Selkä on taas aamusta ollut notkea kuin ratapalkki, joten aamulla sai taas kontata vauva kainalossa. Aamun ekat tunnit vaatii aina turhan paljon luovuutta, mutta onneksi pientä miestä vain naurattaa uudet etenemistavat äidin sylissä.

Eilen sain askarreltua hyllyn kiinni seinään meidän kylppäriin, tänään saan vielä pari hyllynkannatinta ja hyllyä, niin vessa saa kokea saman kohtalon. Outoa, kun on tälläistä "energiaa".

Täytyy myöntää, että nämä viimeiset kuukaudet on olleet todella raskaita, raskaita ja raskaita. Kaikkine tauteineen, kipuineen, huonoine unineen, paperisotineen - tälläistä starttia en ois toivonut tälle nelipäiselle perheelle. Mutta, kun ennenkin on todettu että eipä tullut tilattua sitä helpointa kaavaa - ja mihin sellaisen tilauksen voisikaan lähettää?

Viikonloppuna juhlitaan Taaviaisen 3v synttäreitä, mikä tuntuu hurjalta! Joko tästä näin monta vuotta on mennä hurahtanut lähes huomaamatta? Paljon on tapahtunut ja jännitys tiivistyy tulevaisuudessa; vuorossa on koulupohdinnat sun muut. Tällä hetkellä suurin kysymys on, raaskiako leikata tuon liuhuletin fleda vai antaako nuoren miehen näyttää hipsteriltä-vaimikäsenytoli.



 Tyyppiäinen puuron jälestä - hammaspesulle matkalla!

Lauantaina R-täti tulee sulostuttamaan elämää, vahtaamaan jälkikasvua, jotta me saadaan asuntoa vähän ruopattua vieraskuntoon. Tosissaan tän touhun ehdinkin jo aloittamaan tuossa aiemmin, muuttolaatikoita ei ole enään olkkarissa tai makkarissa. Työhuoneessa ei sitten olekaan muuta kuin kekoja ja muuttolaatikoita, koska yhä edelleen meiltä puuttuu hyllyt ja lipastot. Meinasin muuten tilata ne kaikki ikeasta, mutta ks. lafka ilmoitti toimituskuluiksi 140 eetua. Noukänduu, se on lainattava pakettiauto iksusta jotta saadaan tarpeelliset. Sitä ennen pitää pyörähtää Lundialla, koska päätettiin isännän kanssa että ryhdytään hiljalleen keräämään sitä Lundiaa - kun se on niin jotain muuta kuin se 70-80-luvun lapsuudenkauhut; huojuvat mäntyhyllyt.

Tästä taasen kohti viikonloppua!


8 kommenttia:

  1. Siis miten jollain voi olla noin leveä hymy! Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tollanen hymyjässikkä, silloin kun unohtaa olevansa uhmaikäinen :D

      Poista
  2. oih miten äärettömän kaunis lapsi! ääni liehuletille! hipsterit on cool ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omasta tuotoksestaan voi olla ylpiä :)

      Poista
  3. Jos toi on liuhuletti (luulin tekstin perusteella ihan jotain muuta, vaikkapa ns. takatukkaa), äänestän sen puolesta. Ei ainaskaan näillä pakkasilla mitään sänkitukkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. takana on sellanen ponnarille menevä niskatukka, sen meinaan pätkästä ainaski poijes :D Meillä on vedetty sellanen reilu kolmen sentin sänki aina ko alkaa kikkarat esiintymään, mutta ehkä nyt katotaan millainen pehko siitä tulee! Paksuuntunut hirviästi näinä aikoina tuo tukka.

      Poista
  4. Täältä myös ääni liuhuletille! Inana ukkeli! <3 Onnittelut isolle pojalle, perässä tullaan... (Tai siis en minä, minä menen edellä, mutta meidän neiti tulee perässä. :D)

    VastaaPoista
  5. Iiks, miten suloinen hän on, oikea hurmuri! Itse en tykkää pitkistä tukista miehillä (tai pojilla), mutta tuollainen "surffihenkinen" kyllä munkin mielestä passaa. Tiedän kyllä sen tukastaluopumisentuskankin XoD

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...