maanantaina, helmikuuta 13, 2012

13.2.2012

Niin kovasti koskettaa luopuminen,
se käy kipeää.
Enää ei ole ystävä lähellä.



Bruno, maailmankaikkeuden rakkain terrieri nukkuu tänään ikiunta. Sairaus uusi, jälleen, eikä tassut enään yhtä reippaasti jaksaneet nousta. Raskain sydämin, eläinlääkärin kanssa keskustellen, päätimme antaa toisen mennä.

Bruno oli kaikkea mitä koirasta toivoi. Samalla ollessaan maailman ärsyttävin, oli hän maailman rakkain koiruus. Aina valmiina, aina kilttinä lapsille, aina innokkaana.

Nyt pitää oppia uusi elämä, ilman koiraa. Eikä se käy helposti. Eikä uutta koiraa tule.

tästä linkistä juttuja meidän Brunosta

21 kommenttia:

  1. Voi ei, otan osaa! Tiedän miten kipeältä tuntuu lemmikin saatteleminen viimeiselle matkalle, mutta päätös on varmasti ollut oikea - ei pidä antaa eläimen kärsiä turhaan. Voimia ja jaksamista teille koko perheelle, varmasti ainakin Taaviainen kaipaa karvakaveria. :(

    VastaaPoista
  2. Otan osaa:( Meillä on karvainen kaveri kotona joten jollain tavalla osaan kuvitella sen haikeuden ja vaikeuden kun koiran joutuu päästämään autuaammille metsästysmaille:(
    Tuntuu että liikaa teitä nyt koetellaan kun on sairautta vaikka muille jakaa, vauva valvottelee ja nyt kaikista kamalimpana koiruus jätti perheenne:( Toivon ja rukoilen teille helpompia aikoja.

    VastaaPoista
  3. Voimia surussa! Onni-veli toivottaa Brunolla ihanaa matkaa ärrieritaivaaseen <3

    VastaaPoista
  4. Voi eii!! :'/ Bruno vaikutti näin blogin kautta ihan mahtavalta koirapersoonalta! Voimia koirattomaan elämään. :(

    VastaaPoista
  5. Voi... miten Taaviainen nyt... ?

    VastaaPoista
  6. Otan osaa, nuo päätökset on raskaita eikä suru helpota hetkessä :( Voimia teille suruprosessissa!

    VastaaPoista
  7. Otan osaa ja olen ihan hirvittävän pahoillani. Sateenkaarisillan toisella puolen sairaudet ja kivut katoavat. Voimia. :'o(

    VastaaPoista
  8. Otan osaa! Olette tehneet raskaan, mutta varmasti oikean pääöksen. Voin vain kuvitella miltä teistä tuntuu nyt. Brunon on nyt hyvä olla, kirmata vihreillä niityillä ilman huolen häivää. Halauksia koko perheelle!

    VastaaPoista
  9. Monta kertaa saman surun kokeneena toivottelen jaksamisia sinne teille. Onneksi tassunjäljet jää sydämeen pysyvästi <3

    VastaaPoista
  10. osanotto <3 saman olen kokenut :´(

    VastaaPoista
  11. Voi että :( Olen kauhean pahoillani! Osanotot ♥

    VastaaPoista
  12. :´( Otan osaa suureen suruunne <3

    VastaaPoista
  13. Otan osaa. Tiedän kokemuksesta kuinka raastavaa on joutua antamaan oma rakas karviainen pois. Vaikka kaikki syyt tietää miksi on pakko, sydän vain tappelee vastaan.
    On vaikeaa kuvitella sinua ilman koiraa, vielä vaikeampaa uskoa ettei koskaan tulisikaan. Vannoin saman asian viisi vuotta sitten. Ja tässä taas olen viisivuotiaan karviaisen kanssa. Mutta varmasti nyt ei ole sen aika. Kunhan pojat kasvaa, koira antaa kasvavalle lapselle paljon.
    Brunoa ei korvaa kukaan. Eikä tarvitsekaan. Jokainen joka tulee, on oma itsensä ja arvokass siinä olemuksessaan.
    Voimia sinulle Piuku rakas. Ja perheellesi myös. Kuinka onnellista onkaan ettei muistoistaan tarvitse kenekään luopua.

    VastaaPoista
  14. Osanottoni, en ole itse vielä joutunut tuohon tilanteeseen, osaan vain kuvitella, miten vaikea päätös ja luopuminen on.

    VastaaPoista
  15. Voi :(
    Mutta nyt nousevat taas tassut kepeästi niillä vihreämmillä metsästysmailla.

    VastaaPoista
  16. Yhyy. Halaus! Pusu Vappu-parsonilta.

    VastaaPoista
  17. Otan osaa näin jälkikäteen... koirasta luopuminen on vaikeaa, hillittömän vaikeaa.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...