perjantaina, joulukuuta 30, 2011

kotifrouvan valitusvirsi!

Siis nythän tän blogin hiljalleen voi muuttaa itkuvirsien eeppiseksi esityspaikaksi. Koska tuntuu, että sitä niin tuttua "hyvää sanottavaa" on vain vähän. Onhan sitä joo - mutta nyt valitettavasti voimavarakäyrä sukeltaa kuin surkean lehmän häntä.

Eilen illalla loppu naitiasen antibiottikuuri, siihen keuhkoputkentulehdukseen. Tänään alkoi vesirokko.

Tällä äitillä on kaks päivää ollut pinna kuin dynamiittipötkö - olen raivonnut jatkuvasti kuin äkeeseen isketty sammakko, mourunnut ja huutanut. Mikään ei oikein mee passelisti. Joten, pisteeksi iin nokkaan lyötiin tänään tosikkoon neuvolassa kolme rokotusta; jotta uni ei tänne varmasti löytäisi.

Nyt alkaa oll ajo sellainen mustan huumorin kukkaketo tää fiilis. Monkuan tän vuoden loppuun, ensvuoden on tuotava tullessaan paljon paljon paljon terveyttä ja iloa. Jooko, jooko, jooko?

Oi sie Seppo Sinihattu
Uni-Matti Matala,
univirsi veisottele,
unihiekka heitättele,
jotta sammuvi sikiöt,
kakarani kuorsailevat.
- Nykynaisen loitsu käteviltä emänniltä siihen, kun ipanat ei suostu ajoissa sammumaan-

13 kommenttia:

  1. Eih voih ollah tottah! Eeppisiin mittoihin kasvaa teidän perheen kollektiivinen sairaskertomus tämän loppuvuoden osalta. Toivottavasti ensi vuosi tuo terveyttä ja hyviä öitä senkin edestä.

    VastaaPoista
  2. kiitos sympatiasta. Joo, tää alkaa oleen jo ihan äärimmäistä hupia. Siis tottakai meillä sairastetaan paljon, mutta ei tällästä menoa ole vielä koskaan ollut! Räkälentsua toisen perään kyllä - mutta nyt on jo niinko rokkorokkiakin aika hienosti kehissä. Jaksaa pistää ihmeeksi, että mitkä tautiplaneetan taivaankannet on kohdallaan :D

    Ja siis ko oma pinna alkaa olla - öö -olematon, kun ei luoja suonut syntyessä muutenkaan tota lepposta mieltä ja silleen... Huhhahhei.

    VastaaPoista
  3. Olen seurannut blogiasi kauan ja pitkään sain voimaa sen sarkastisuudesta, jossa oli kuitenkin aina mukana lämpöä ja pientä pikettä silmäkulmassa.

    Pullan syntymän jälkeen sävy blogissasi on muuttunut. tai sitten minä lukijasi olen muuttunut,mene ja tiedä. En saa tästä blogista enää voimaa enkä iloa, joten jätän sinut, ainakin toistaiseksi. Ei sillä, että blogisi pitäisikään olla mikään lukijoiden voimavara-automaatti. Jos omaa oloasi helpottaa jatkuva tyhjänpäiväinen blogivinkuminen, niin sehän on hyvä.

    Minä en vaan enää jaksa rutinaa lasten nuhakuumeista ja huonosti nukutuista öistä. Kun ihan samat vieraat ne on meilläkin ja ihan kaikilla muillakin lapsiperheillä. Normimeininkiä.

    Toivon kuitenkin että joskus jossain vielä tapaamme, toisenlaisissa tunnelmissa kenties. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

    Ps. pahasta olosta on ihan viisasta käydä juttelemassa ihan vaikka ammattilaistenkin kautta.

    VastaaPoista
  4. Ihkuu, anonilli ei tykkää <3

    Sarkasmia enough? Onneksi on tuo punainen rasti selaimen nurkassa, että pääsee karkuun!

    VastaaPoista
  5. tää blogi elää sun elämän mukana. nyt on kuraa mielessä, ni lennätä piuku, lennätä! tääl koitetaan komppaa parhaimman mukaan :)

    musta on oikeesti maailmaan kaikkeudelta ihan sairasta huumoria heittää tauti toisensa perään yhteen osotteeseen. meillä oli keväällä se yrjätauti-kierre. kuus settiä peräkanaa, milloin oksens kuka missäkin. paitsi minä, joka pesin lakanaa, lattiaa, seinää, leluja, ja kuuntelin muiden raivoamista. nyt sille voi jo nauraa.

    ymmärrän että sielläpäässä ei vielä naurata. mutta kyllä sekin päivä tulee.

    säälittää yks toinenkin ystävä, jonka fb-päivitykset on kokoajan jonkun korvatulehdusta, vesirokkoa, kuumetauteja... ja se nainen ei turhasta valita. toisille annetaan enemmän kun toisille. ja se on buulshittiä että annetaan niin paljon kun jaksaa kantaa. joskus elämä vaan on sietämätöntä, mutta se pitää vaan kestää.
    i'm sorry.

    VastaaPoista
  6. mama tänks <3

    Sehän se on, kun ois tahtonna tutustua tähän uuteen perheenmuotoon jotenkin muuten, kuin 4kk putkeenvedettynä sairausurakkana. Vauva saapui kotiin niin kaikki komppaa arkea rytmisellä yskällä :(

    Sääliksi käy eniten skidit - kolmatta viikkoa Isompi pienimies sisätiloissa, kun ei terveys anna periks kunnon ulkoilua. Pienin toukka on kolmen kk ikään sairastanut jo kolme erimoista lensua. Eihän tän näin pitäis mennä?

    Kun paskan määrä on vakio, sen kestäminen on vain se muuttuva taso; univelkaisena, toipumattomana sitä ei vaan pysty eikä kykene. Ja sikshän tää luukku on pystyssä, että saa lennättää! En ole koskaan luvannutkaan ruusunpunaa, vaan sitä ihan tuikitavallista perhearkea. eikä kukaan mulle muuta olekaan luvannut <3

    Kylsetästä. tänään jo naurattaa, nukuin alta kaks tuntia viimeyönä hoivaten laumaa. Tänään saatetaan hakea vauhtia sitten klinikalta että isompipieni nukkuis ensyön eikä itkis kutinaansa :( - ja pidetään kaikki raajat ristis, että näpyt ei iske tohon kolmenkuukauden ikäiseen räkälinkoon.

    tänks. Tulipas luento taas :D
    Kiitos myötäelosta!

    VastaaPoista
  7. ps. yleisenä ajatuksena on, että en mä taida olla maailman ainoa äitee, kenen väsymys vetää potenssiin X tälläisen ruttorupeaman päälle! enkä kehtaa ees hävetä! Elämä on, ei todella herkkua tällä hetkellä, mutta kiitollisna että kööri on kotona ja näinkin hyväkuntoisena.

    Kyllä mä veikkaan että vahvempaakin heikottais vetää 3-4kk putkeen erisortin tauteja. Kun, vaikkakin meidän arki on meidän näköistä, on se myös omine erityisine haasteineen snadin asteen verran erilaista kuin vastaanvanmoisissa perheissä. Kun Taaviainen ei osaa kertoa, mihin sattuu, mikä vaivaa - puuttuva puhe ja kommunikaation haasteet tekee oman palettinsa. Seliseli, elämä on. Meillä se nyt on tämmöistä, eikä kukaan luvannut minusta superäitiä. Ihan tavallinen rötjäke riittää.

    VastaaPoista
  8. siis meillähän on aina ollut helvetin helppoa (mä kun oon rakennettu vielä niin että aniharvoin koen fyysistä väsymistä millään muotoa). ja silti kehtaan valittaa.
    onhan se myytti ja tabu että äiti aina jaksaa. että kun on lapsilla siunattu, niin märinät helvettiin - älä nyt ainakaan ääneen sano että väsyttää. kato ko aina olis voinu lisääntymättäkin jättää jossei kuula kestä, eiks nii?

    hoh hoijaa.

    nonni. olisin mä suonu teille rauhallisen alun uuden pulliaisen kanssa, mutta minkäs teet. mut nyt sää oot ansainnu sit erittäin keveet uhmat ja murkkuiät. sano että mä määräsin niin. ettäs sen tietävätten.

    VastaaPoista
  9. Hah :D olipas anonyymilta jännä kommentti. Eiköhän blogiin kirjoiteta nimenomaan sitä kökköä ja kuulumisia ja pahaa oloa jota kulloinkin on meneillään ja tuntee. Niin minä ainakin teen. JOs ei jaksa lukea - ei lue. Ei sitä tarvitse erikseen kommentoida että "onpas raskasta ja kökköä luettavaa".

    Onhan niitä toki blogeja joissa ei koskaan valiteta eikä nurista ja elämä on kuin kiiltokuvaa - joskus sellaisiakin on kiva lukea, mutta mun silmään ja korvaan ne tärähtää tekopyhällle paskalle.

    noh, niin. Piti siis sanomani että jaksuja vinkeän äidille taas ja paranemisia koko perheelle. Parempaa ja terveempää ensi vuotta toivon teidänkin perheellenne. :)

    VastaaPoista
  10. No johan on kurjaa, tuollainen pienokaisten sairausrumba kotona. Vanhemmille lepoa siihen "johonkin väliin" niin ehkä jaksaa hoivata. Tuo punaisella pohjalla oleva rasti sivun ylälaidassa on todella valtaa antava ;). Ihan ite voi päättää, vaikka silmät ummessa, jos luen niin luen, jos en niin en!
    Minä kuitenkin luen ja kommentoin, jos mieleen juolahtaa jotain...
    Toivotan hyvinvointia ja arkirutiineihin(kin) soljuvaa lapsiperheen arkea sekä onnea tuovia ilon hippuja perheellenne!

    VastaaPoista
  11. Ihan rehellisesti sanoen en ole koskaan tiennyt kenekään bloggaavan sitä varten että "naapurit" siitä voimansa ammentaa! Kyllä meikäläinen ammentaa voimansa ihan muualta, mutta tänne on kiva kertoa millaista meillä on, ihan niinkuin päiväkirjaan, mutta virtuaalisesti ja niin että joku saattaa kompata jossain tai tarjota vertaistukea tai jakaa ilot. Tsemppiä teidän rokko ym sairasporukalle, koittakaa kestää jospa se joskus helpottaisi. Tässä ihan vaatimattomasti kokemusta siitä että jollain tasolla ne joskus helpottaakin, siis noin kahdenkymmenen vuoden päästä :), mutta äiti olet hamaan hautaan asti. ettei niistä koskaan eroon pääse eikä haluakaan.

    VastaaPoista
  12. Ihmiset kirjoittaa blogeissa oman elämänsä tarinaa. Välillä menee huonommin, välillä paremmin. Tuolle edelliselle anolle vinkiksi, että voihan sitä lukea vaikka Harlekiineja (jos niitä vielä nykyään ilmestyy) jos on lapsiperheen elämälle allerginen. Piukulle tsemppiä. Kyllä se tautikierre siitä vielä helpottaa ja sitten taas tavallinen arki tuntuu ihan luksukselta. - Klisee mutta totta.

    VastaaPoista
  13. mama - mä oon luullu aina tilaavani lepposasti nukkuvat rauhalliset lapset kera läjäpäin terveyttä, mutta mitä ihmettä, eikös niitä tilauksia siellä haikaranpäässä luetakaan :D Mutta, kyllä me kunnon uhmat ja murkutkin saadaan, ihanvarmasti. tällä temperamentilla ei voi saada huopatossun kärsivällisyyttä lapsille :D

    Poikkeama - kiitoksia! me ollaan nyt päätetty, että ens vuonna tautin VÄLISSÄ pitää olla rakoa, ei menis kaikki putkeen! Mutta, ainakaan vesirokkoa ei sairasteta ensvuonna Taaviaisen toimesta, soon varma :)

    Seija - isosti kiitoksia. Niinhän se on että kun ottaa oikein tehtäväks vetään tän 1/3 vuodesta putkeen sairautta, alkaa kiristään. Mutta uskotaan ja toivotaan, että sitä terveyttä on vielä tulossa reippaasti ens vuonna!

    Piipa - niinpä! Mulle tuli tätä asiaa miettiessä se, että ystävieni vastoinkäymisissä olen kuullut sanottavan "Älä kerro enempää, tulee paha mieli", niinkö todella kuunnellaan toisen arjen raskautta? Esikoisen syntyessä sain itsekin kuulla tuon kauhean lausahduksen läheisen suunnalta. Oishan se kiva kertoa vaan kuinka helkatin ihanasti kaikki menee, onnea riittää, rahaa on ja terveyttä vaikka muille jakaa - muttako ei ni ei. Niillä pelataan mitä on saatu :) Blogeissa onkin se helpompi juttu, että ketään loukkaamatta voi rastittaa ruudun kiinni!

    Anonyymi - nimenomaan. Se on tän talouden vauhtia nyt, veikkaan että mantrani "Ens keväänä helpottaa, ens keväänä helpottaa" auttaa asiaan. Kullakin matkansa mentävänä, mä nyt satun sitä avaamaan tänne! Ja kun tuohon suorapuheiseen sakkiin kuulun, niin pjaskaa en ryhdy puhumaan että aurinko paistais aina tännekin! Paistaa se kirkkaammin, kun eka on ollut myrskyjä, mutta kukaan ei ole pakotettu nauttimaan niistä myrskyistään!
    Ja nimenomaan - tavallista arkea varrotaan saaapuvaksi isolla riemulla! Mitä luksusta!!!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...