keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Armo

vapautus rangaistuksesta tai sen lievennys, armahdus, anteeksianto, sääli. esim. , pyytää, anoa armoa. Antaa armon käydä oikeudesta. Vihollinen ei tuntenut armoa. Armotta armoa antamatta, sääli(mä)ttä
 Omassa käytössäni olevana, agnostikkona, ajatellen täysin irti krisinuskosta. Armo on anteeksiantoa. Ja se on löytänyt tiensä meille.

Juttelin ystäväni kanssa näistä vanhemmuuden pimeän puolen tunteista. Nyt kun Pulla syö paremmin kuin nälkävuoden lapsi joulupöydässä, olen palannut takaisin Taaviaisen ruokailuongelmiin. Syntymästään asti kakara ei syönyt mitä piti. Ei koskaan. Ei likellekään. Edelleenkin paino on "merkittävä alipaino" ja vammaisneuvolan c-lausunnossa on teksti, että lapsi on saavuttanut kasvun tavoitteen vain vaivoin hyväksyttävällä tasolla.

Nyt on Armo löytänyt tiensä mun pään sisään. Yhtäkkiä tajusin, että vaikka olisin kuluneet kolme vuotta tanssinut humppaa ja laulanut aarioita, en olisi saanut lastani syömään yhtään sen paremmin. Olen tehnyt kaikkeni, antanut jokaisen viimeisenkin voimanrippeen lapsen ruokailun edistämiseksi ja näinkin pitkälle on päästy; lapsi pyytää nykyään juomista ja näkkileipää. Osaa viittoa ja pyytää limua, tietää mikä on herkkua ja miten ihanaa suklaa on. Maistaa itse kaikkia ruokia vaikkei syökään.

Olen virallisesti, juhlallisesti sekä mitä suuremmin seremonioin valmis antamaan anteeksi itselleni ja ymmärtämään, että lapsen ruokailu voi olla niin henkimaailman asioita, ettei tosikaan. Miten ikinä pälli onkaan pysynyt näinkin kasassa?

Pulla painaa 6kg ja 700g  - saman verran, kuin Taaviainen 7kk iässä. Pituutta löytyy Pullalta 59cm - saman verran kuin Taaviaisella n. 5kk iässä. Pulla syö veljensäkin edestä. Ja minä en mahda asialle mitään. Miksi siis enään potkisin itseäni päähän?

Terveydenhoidon henkilökunta sitävastoin mitä suurimmin osin voi ottaa ja hypätä tuplavoltin kerien. Yhä edelleen saamme nimittäin syyllistystä muutamalta taholta lapsen syömisestä. Ja menneiden vuosien aikana meitä on syyllistetty sitäkin enemmän. Kyseenalaistettu, että annanko lapselleni ruokaa riittävästi. Yritänkö tarpeeksi, syötänkö väärin, väärin välinein, väärissä huoneissa (paras oli että pitäisi olla valkoinen huone jossa vain pöytä, tuolit ja ruoka - kappas kun jäi sellainen astideprivaatiohuone hankkimatta!!!) - kaikkea on saanut kuulla. Nyt sen kaiken voi tunkea takaisin sanojiensa hanuriin. Pitäkää tunkkinne, me ollaan tehnty parhaamme!

13 kommenttia:

  1. Aamen! Teidän historialla sä saat oikeasti olla aivan hiiskatin ylpeä, siitä työstä, mitä olette tehneet syömisen kanssa - nimittäin lopputuloshan on että Taaviainen syö itse eikä ole letkuruokittava. Tämä on asioiden tila ja tosiasia. Mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys keskosuuden, pitkän sairaalassaolon ja muiden karmeuksien jälkeen. Niin että "ammattilaiset" pitäkööt turpansa kiinni.

    Se on muuten jännä juttu, miten välillä ne armollisesti (heh) mantraa, kuinka äiti tietää parhaiten ja äitihän se lapsensa tuntee - ja heti toisessa asiassa on asiat päin vastoin, äiti ei osaa mitään ja on äidin vika, ettei lapsi syö.

    Mehän ollaan menossa ihan osastolle suljettuna harjoittelemaan sitä syömistä. Olen kauhusta paska jäykkänä. Vastaavissa tilanteissa on kuulemma "ammattilaisten" taholta uhkailtu jopa huostaanotolla, jos ei äiti suostu sataprosenttisesti nöyrtymään "ammattilaisten" ohjeisiin. (Esim. poistumaan osastolta ja jättämään lastansa yksin, koska äidin läsnäolo "ahdistaa" eikä lapsi sen takia syö.)Toivottavasti antavat meidän kohdalla sentään "armon käydä oikeudesta" ja mulla on lapsi vielä sen jakson jälkeenkin. :)

    VastaaPoista
  2. Tuo joidenkin ammattilaisten syyllistävä asenne on kyllä tosi kenkku!

    Itsellenikin on tuttua se, että esikoisen kanssa yrittää kaikkensa, että saa homman edes jotenkin sujumaan ja ihmettelee, miten päin sitä pitäisi oikein olla, että olisi riittävän hyvä vanhempi. Sitten tulee kuopus, kaikki on jotenkin niin ongelmatonta ja sitä vasta tajuaa, miten paljon työtä ja ylimääräistä vaivaa on esikoisen kanssa ollut.

    Ystäväni sanoi yhdessä tilanteessa: "kyllä sinäkin, jos olisit tämän lapsen äiti". Aika laittamattomasti sanottu (ja pääsin toisessa tilanteessa heittämään sen takaisin).

    VastaaPoista
  3. :) sietääkin olla onnellinen ja tyytyväinen omaan panostukseen ja tuohon syömisen nykytilanteeseen.

    Pahoittelen etten taaskaan osaa sanoa mitään fiksua

    VastaaPoista
  4. Moon Mamma kiitos!
    Meillehän vanen hoitsu selitti, kuinka mun pitäisi ajatella masunappia ja letkuruokintaa ystävän - ei vihollisena. Sama täti joka syyllisti siitä, kuinka syötämme väärin ja neuvoi, miten homma (mukamas) toimisi. Tämän lisäksi hän ei millään tajunnut, että koko tämän tappelun jälkeen se nappi olisi tuntunut taistelun häviämiseltä. Nauroi päin naamaa että mä ajattelen asiaa väärin :O Suksikoot kuuseen, harakka!


    Toivottavasti teidän osastoruokailutreeni menee hyvin. Itseasiassa, mä oon miettinyt ihan samaa -että oisko jostain arviointijaksosta jotain hyötyä, että löydettäis se miksi tuo pentu ei voi sietää syömistä. Mutta pelkona tuo samainen ajatus siitä, että taas saa kuulla mitä kaikkea on tehnyt päin helvettiä ja kuinka se lapsi aistii ahdistuksen (juu, tää on kans meillä kuultu aiemmin. Lapsi ei syö kun mä oon niin vaikea :/ )

    tsemppiä - tsemppiä -tsemppiä - ja halauksia!

    VastaaPoista
  5. "juu, tää on kans meillä kuultu aiemmin. Lapsi ei syö kun mä oon niin vaikea"

    No hohho mikä kommentti! Minä olin pienenä kans ihan mahdottoman änkyrä syömisen kanssa. Äitini todellakin sai tapella, jotta suostuin mitään syömään. Kasvaessa syönyt senkään vertaa. Enkä laittaisi sitä kyllä hankalan äidin piikkiin. Kyllä meillä muut sisarukset söivät. Minä saatoin tosin istua tuntikausia pöydän ääressä, kun ruoka ei maittanut.

    Enkä sano tätä vähätelläkseni teidän ongelmia, vaan ihan vaan että vaikka olisi "normilapsi" niin syöminen voi olla vaikeaa eikä useimmitenkaan ole kyllä äidin vika.

    EIköhän se ole taaviainen, taaviasen persoona ja perimä mikä siinä syömisessä takkuaa. Ja aivan mahtavaa että teillä nyt osataan jo pyytää itse limukkaa ja muuta! :)

    VastaaPoista
  6. Yksi minun suosikeistani ammatti-ihmisten lausunnoista oli se, että meidän pitäisi muuttaa ympäristö virikkeettömäksi, jotta lapsen omatoiminen pukeutuminen alkaisi sujua. Elimme tuolloin putkiremontin keskellä ja perheessä oli yksivuotias.

    Joku raja siinäkin, kuinka paljon antaa lapsen erityisvaikeuksien elämäänsä muuttaa...

    VastaaPoista
  7. Kunpa kaikki ihmiset ymmärtäisivät tämän armon, josta puhut.
    Kun kaikkensa antaa ja parhaan ymmärryksensä mukaan toimii rakkaus sydämessään, ei se voi olla väärin tai huonoa.
    Hieno kirjoitus, hienosti oivallettu yksi elämän tärkeimmistä asioista. Osata antaa itselleen armo ja elellä nahkojensa sisässä omaa elämäänsä kaikilla niillä mausteilla joita se oma elämä eteen heittää.

    Olet niin voimakkaalla otteella elässä kiinni, että huoli pois. Sinun pojistasi kasvaa upeat pojat. Tunteella ja rakkaudella kasvatetut. <3

    VastaaPoista
  8. Laihat elää pidempään! Ei tule niin helposti ongelmia yliliikkuvien nivelten kanssa kun ei ole ylipainoa.
    Downinaisilla on usein ylipaino-ongelmia. Onneksi ei sentään jokaisella. Tunnen yhden Down sällin, joka aina ollut kuin kirppu, mutta onkin ollut kovin liikkuvaista lajia. Mutta alkoi kasvaa koulun alettuaan ja alkaa olla ihan isän ja äidin koon huomioon ottaen täysin normi murkku. Ei pidä yleistää mitenkään, mutta itsellä oli ylipainoinen vauva ja sen jälkeen alkoi laihtua ja sitten oli alipainoinen taapero ja luularangon laiha murkku, nyt ylipainoinen nuori aikuinen. Joten aikansa kutakin. Eikä siihen juuri voi vanhemmat vaikuttaa vaikka päällään seisoisi, syökö vaiko ei. Kyllä se on lapsen ihan itse nieltävä se ruoka tai oltava nielemättä, enkä kyllä ole kuullut koskaan, että joku ihminen olisi taaperoiässä nälkään ruoan vieressä kuollut. JOTEN NE NEUVOLAN TÄTIEN NEUVOT JA MYÖS RAVITSEMUSTERAPEUTTIEN ON PELKKÄÄ TEORIAA.

    VastaaPoista
  9. Poikkeama - kiitos, pelkkä morotuskin on ihana juttu <3
    ja tosissaan, Taaviaisen syömisvaikeudet on peruja alkaen jo siitä kuikelosta kohtuajasta, ei siitä kuinka vaikea minä olen. Tai sitten olen ollut jo vaikea syöttämisissä raskausaikana :D

    Riitta - meillehän tuo sama tarjottiin että ruokatilan pitäis olla valkoinen huone vailla virikkeitä. Jooo. ei onnistu. vai modataanko toinen vessa sitten pelkästään taaperon ruokatilaksi?

    Maija - tää on eka asia jossa se armo tuli visiitille mun psyykkeeseen. Edellen tiukka itseruoskinta jatkaa olemassaoloaan muissa asioissa.

    Riiaruu, <3 takaisin!

    Piipa - sanottakoon ja korjattakoon, että kukaan tavallinen (mene ja tiedä mitä se sitten on) ja diagnoositon harvemmin siihen ruokalautasen vierelle on kupsahtanut, mutta sen vuoksi niitä masunappeja käytössä onkin kun on näitä hoikkeleita jotka vaan ei syö. Ja jotka sen elämänlusikkansa sinne nurkkaan nakkaa ellei sitä ruokailua mahdollisteta jollain muulla.

    VastaaPoista
  10. Blogisi on kyllä ihan paras. Iso kiitos kun jaat ajatuksiasi meidän kanssa!

    VastaaPoista
  11. Kyllä nämä erityislasten erityiset ongelmat pitää vakavasti ottaa ja niihin pitää paneutua, mutta niistä on turha kantaa syyllisyyttä. Sitä on kuitenkin tullut tehtyä paljon enemmän töitä, kuin yksikään normaalisti kehittyvän lapsen vanhempi on tehnyt.

    Lapsen käytöksen, kasvun tai kehityksen peruusteella ei voi vanhemman vanhemmuuden laadusta päätellä juuri(*) mitään. Normaalin lapsen kanssa pääsee niin paljon helpommalla, ettei tosikaan, erityisen kanssa joutuu ihan eri tavalla paneutumaan siihen, että homman saa ylipäätään jotenkin sujumaan.



    (*) sen verran voi, että hyvin käyttäytyvän normaalisti kehittyvän lapsen vanhemmat tuskin ovat tehneet mitään kovin pahasti väärin

    VastaaPoista
  12. Jumala antoi kaksi lahjat teille. Jumala loi heidät ja tiesi kaikkien syntymästä kuolemaan. Jumala katsoo sinun elämääsi maan päällä. Jumala on RAKKAUS ja viisas.
    ARMO on paras!

    Jumalan siunausta teidän perhettä.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...