maanantaina, syyskuuta 05, 2011

U-käännös!


herranen aika. Huomenna synnytystapa-arviointi. Pitäkää tiukasti peukut pystyssä että sieltä tulloo vaan hyviä uutisia - mitä ne sitten onkaan!

Siis ihanko oikeesti tässä pitää miettiä synnyttämistä. Apua. Paniikki.Viime-metrien lie kuinkamones viimehetken paniikki. Happi loppuu. Huuuuh. Enkä mä ees tiedä mikä koko ajatuksessa karmii. Kaikki yhtäaikaa ja samalla ei mikään. Onko mun puolentoista metrin kokoinen varsi tehty sitä varten, että tässä lisäännytään - vai onko tämä pygmiys pelkkä ekstrahaaste koko hupiin?

Ihania viestejä sain edelliseen postaukseen, niistä kiitos. Mä tavaan niitä ja hengittelen. Se läähätyshengityshän on tarkotettu nimenomaan TÄHÄN paniikkiin, eikö?

Ei herranen aika.
Huuuh. Onneks se tulos on tärkein, eikö?



Sanokaa ny kaikki että teillekin iski sellanen loppuvajaan mitä-ihmettä-tässä-tapahtuu-paniikki? Eilen illalla oli olo niin tuskanen että pelkäsin jo lähdön tuleva, mutta yhtä nopeasti kuin olo alkoi -se myös loppui.

ps. Mun äitee kuulemma aikoinaan oli tehnyt klassisen jalat ristiin kesken synnytyksen-en muuten synnytä-morjens, vedon. Silti, täällä sitä ollaan.

5 kommenttia:

  1. Iski paniikki. Kyllä. Se tunne kun miettii, että mitä hemmettiä sitä on mennyt tekemään. :D

    Hehe. Ymmärrän täysin tuon äitisi jalat ristiin -jutun. Itse meinasin karata samassa tilanteessa. Pahaksi onneksi olin tiputuksessa, niin se ei sitten onnistunut. Damn.

    VastaaPoista
  2. Juu, kyllä kiitos - paniikinomainen olotila. Kuusi päivää laskettuun ja eilen heräsin lukemaan kaikkia hirmu viisaita nettisivuja, joissa ohjeistetaan aloittamaan synnytykseen valmistautuminen _viimeistään_ raskauden puolivälissä... Se puoliväli meni jo, että pärjääköhän tässä bring it on -meiningillä? Jännittää.

    Hirmuisesti jaksamista koitokseen!

    VastaaPoista
  3. Kaksi lasta käynnistyksen tuloksena synnyttäneenä, voin sanoa, että kyllä, oli pieni paniikki. Miehen kanssa esikoista odotellessamme naureskeltiin ajatukselle, että pahinta olis sellainen synnytys, jossa lääkäri sanoisi, että menkää kotiin nukkumaan yöksi tai pariksi ja sitten aloitellaan synnyttäminen. Niinhän siinä sitten kävi kuitenkin. Kahdesti.

    Täytyy kyllä myöntää, että viikkoihini nähden olin kyllä yllättävän lugni. Luonto hoitaa. Jos ei luonto niin sitten kätilöt ja lääkäri. :o)

    VastaaPoista
  4. Synnytyspaniikista en tiedä toistaiseksi mitään, mutta pakko kommentoida tuota kuvaa: mä en kestä tuon valkotakkisen jännittyneenveikeää ilmettä! Ja ihan kuin sillä olisi kädessä jakoavain. :D

    VastaaPoista
  5. Hiih tsemppiä! Kyllä se hyvin menee. Mua helpotti, kun molemmissa synnytyksissä aattelin, ettei se ikuisesti kestä ja tosiaan sekin että luotin kätilöiden ammattitaitoon.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...