Olo on edelleen tosisaan "arka" - pohdin että kyseessä saattaa olla lapsen laskeutuminen - tai sitten hitaasti valmistuvat paikat. Mistä sitä tietää, koska se lähtö on? En siis missään nimessä usko ns. "synnytyksen olevan käynnissä" vaan veikkaan että tässä hiljalleen kroppa preppaa kohti ensi-iltaa.
Ens viikolla ois vika polikäynti, ans kahtoo pysyykö paketti läjäs sinne asti. Virallisesti tämä raskaus on täysiaikainen vajaan parin viikon päästä. IIG! Ja kun tässä ollaan oltu vuodelevossa, kärvistelty suppareita jos jonkinmoisia - niin lapsen (ja vanhempiensa) huumorilla mä istun märisemässä yhes kasas vielä 42+ tai sitten olen se äiti kenen lapsi aloittaa esikoulun kohdusta käsin!
Mutta rehellisesti - mielummin mun fiiliksillä olisin touhun timmellyksessä ennemmin, kuin myöhemmin...
ps. Vinkeen perheen iskällä oli tänään synttäri! Sen kunniaksi metsästäjä-keräilijä äiti kävi paikalliselta leipomolta hakemassa pienen mansikkakakun. Äitee meinas vaan vetää vähän luolamiestyylistä- raivaria, kun selkeesti mä oon niin hoikan näkönen että mun yli voi kävellä ja ovet voi availla mun päälle. Ei, en ole viimeisilläni raskaana, vaan tää on vaan tämmönen kummitus-vaahtomuovivatsa... Huuuugh.
Kun tää mun massu on niin pieni ja huomaamaton....
ps. Sekunti kuvanotosta lapsi tippui ryminällä sohvalta, kakkoskuva masukuvasta onkin sellainen, jossa rynnistän vauhdilla kaappaamaan itkuhuutavaa kakaraa lattialta! tuli kuitenkin pehmeellä kierteellä alas ja suoraan pehmeelle matolle. Laps parkaa lohduteltiin toteamalla, että kasvaakseen ehdaksi pikkupojaksi pitää ottaa vähän kiipeilyharrastuksen tuomaa iskua. Pikkuinen.
No, eihän noin pientä ja hoikkaa ketään huomaa kiireessä... ;)
VastaaPoistaSöpö masu!
-puuhis-
Tuulia lähettää: Sydänlämpöiset synttärionnittelut iskälle, halit kans.
VastaaPoistaOnhan toi masu kyllä aika huikea ja hmm, huomattava.
Useimmiten ne synnytyssupistukset on sitä laatua, että ne kyllä tunnistaa ensikertalainenkin :) Olen kyllä kuullut muutamasta poikkeuksesta, mutta veikkaan että suht harvinaisia ovat. Esikoista odottaessani tiesin jo toisesta kipeästä supistuksesta, että "nää on nyt niitä Oikeita", sillä se kipuaalto oli ainakin mulla niin selkeä ja intensiivinen. Ja paitsi että ne oikeat supistukset tulevat vähän kerrallaan tiheämmin, ne myös alkavat kestävää pitempään ja muuttuvat aina vaan kivuliaammiksi. Yksilöllistähän se on, totta kai, mutta ihan osviittana kerron, että kun kuopuksen synnytys käynnistyi, niin alussa supistukset oli kestoltaan n. 20-30 sekuntia.
VastaaPoistaToivon, että Pulla malttaa odottaa vielä sen pari viikkoa, mutta tajuaa sitten armahtaa äitiään sukkelasti. Tsemppiä! :)