tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Otsatatin häätöä

Nyt on perjantaista asti hiljakseen kasvanut otsaan tatti. Tatin nimi on "voi hevonhäntä jos tässäkin tarttee taas mennä keskolan kautta"- ahdistus. Se on niin nähty se touhu, että josko millään voisi nyt päästä perinteisempää reittiä ilman teho-osastoja ja suurempia kriisejä?

Jotenkin tämä kotilepo lamaannuttaa. Olen onnellinen kun pääsen autoajelulle, saan kävellä muutamia metrejä autolle, tai kuten tänään - saan valita kasan tuliaissuklaita ihan itselleni. Kirjatilanne on semisti karsea, en oikein löydä luettavaakaan joka jaksaisi inspiroida. Sookie Stackhouse- sarja pitäis varmaankin korkata?

Supistuksia tulee välillä, mutta huomattavan paljon vähemmän kuin viime viikolla. Lantiokivut on lähes kokonaan historiaa. Jostain syystä Pullan meuhkaus massussa tuntuu silti kipeältä, lähinnä tuonne alavatsansuuntaan. Liikkeet tuntuu tosi hyvin ja vauhtia riittää todella paljon - niin paljon kun niistä iloitsenkin, ne ottavat usein aika kipeää. Polilla yrittivät selvitellä, miksi kivistää - mutta syytä ei löytynyt. Kaikki näytteet ja ultrat ovat puhtaat.


Olohuoneen lattialle olen tyynyistä ja leluista rakentanut pötköttelypaikan nyt muutamana iltana. Joku rontti vaan vie mun päänaluset säännöllisesti leikkeihinsä!

Olen laskeskellut että n. 5 viikkoa on edessä tätä lepoa. Sen jälestä - tervetuloa Pulla. Toisaalta, keskosfoorumilla aktiivisesti nyt taas roikkuessani saa huomata, että hellällä huomalla ja päälläänseisonnalla on onnistuttu usein kriisiviikkojen jälestä hautoa yliaikaisia vaaveleita. Tämäkin sopii. Antaa tulla vaan!

Väsymys muuten tuplaantuu-tripaantuu ja niineespäin pötköttelyllä. Toisaalta, öisin uni on vain tunnin pätkissä, kun Pulla on päättänyt litistää rakkoni mahdollisimman pieneksi. Ja se joka sanoo että "valvominen valmistelee tässä vaiheessa vauvan tuloon" voi heittää tuplapiruetin voltilla; valvominen osataan ihan ilmankin! Päiväunet taas ovat kovaa huutoa ja olenkin joka päivä torkkunut sen 2-3 tuntia. Silti yöaikaan unta riittää ja illalla kymmenen aikaan alkaa simmut lupsaamaan.

Pari viikkoa vielä seuraavaan mammapoliin. Sitäkin jännitellessä. Tämähän on yhtä jännitysnäytelmää kaikki tyynni! Väsyttää, vatuttaa ja laiskottaa - samalla tahtoisi puuhata niin maan pirskatisti! Eikä mistään löydy edes sellasita nettikauppaa josta löytäisin söpöjä ja ihania juttuja Pullalle. Edelleen, 50cm supersöpöä haalaria haalin jostain. Jotain omaa pitäisi Pullalle saada! Ees äiteen mieliksi.

3 kommenttia:

  1. Siitä on kauan, mutta kerronpa kuitenkin josko se antas sulle uskoa ja toivoa.
    Jonskua ootellessa oli supistuksia jo 9:ltä viikolta ihan loppuun asti. entisten epäonnistumisien vuoksi elin siis pelossa koko ajan. Vaan lääkkeillä sitten pidettiin likka aisoissa. seitsemännen kuun alkaessa olikin sitten saikun aika, sillä kohdunkaulaa ei enää ollut jäljellä ja kohdun suu oli auki pari kolme senttiä.
    Lepoa ja lepoa ja lepoa silmän kantamattomiin niin että meinas hermot mennä. Ja pelko kasvoi. Loppuviimeks oli sitten osastolla oloa kunnes päätettiin sektiosta heti 38:nnen viikon ensimmäisenä päivänä, jos vaan sinne päästään. Ja päästiinhän me, kaikesta vastahakauksesta huolimatta.
    Ja se palkkio kaikesta pelosta ja ajatusten vilinästä....no hänethän sinä tunnet.
    Eli tiivistettynä, älä pelkää asioita joita ei oo tapahtunut ja päättävyys vie sinut päämäärääsi. Kyllä teille hyvin käy ja Pulla tulee sitten kun on aika ja lupa. Unohda aika ja sen kuluminen. se tapahtuu ihan miettimättä ja laskemattakin. Yritä elää hetkessä ja hups ennenkuin huomaatkaan onkin kulunut aika siihen luvalliseen hetkeen Pullan tulla.
    Sun puolesta on niin paljon peukkuja pystyssä ettei niitä mikään universumi voi olla noteeraamatta. Kyllä sinä selviät ja kyllä Pulla selviää vaikka ahdasta taitaa olla potkimisesta päätellen. Sopivan ajan kuluttua sua killittää päättäväinen silmäpari ikäänkuin sanoen; täs ollaan, onpas täällä tilavaa etkä mitään siitä kertonu mulle.
    Tsemppiä !!

    VastaaPoista
  2. Moikka!

    Täältä saat isot sympatiat toiselta makoilevalta!! Nyt 5 viikkoa pakkolepoa (2,5 viikkoa siitä sairaalassa) takana ja vielä kolme viikkoa että rv36 täyttyy. Tuttua hommaa on koska esikoisesta oli aivan sama juttu, mutta levolla ja supistuksenestotableteilla poika pysyi kuitenkin hyvin mahassa ja syntyi rv39.

    Rankkaa tämä on ja välillä pää meinaa räjähtää. Toisaalta olen onnellinen että olen kotona, se sairaalassa olo ei herkkua ollut.

    Tässä lista tekemisistä mitä olen vuodelevon aikana tehnyt, ehkä saat jonkun inspiksen :)

    -Lukenut PALJON ja vaikka mitä: Romaaneja, vauva-lehtiä, vauvakirjoja ja mitä nyt on käden ulottuville sattunut.
    -Tehnyt ristikoita
    -Katsonut elokuvia
    -Surffaillut netissä
    -Puhunut puhelimessa varmaan enemmän mitä viimeiseen puoleen vuoteen
    -Pelannut miehen Iphonella pelejä (aika menee yllättävän nopeesti pelatessa...)
    -Tilannut netistä kestovaippoja, vauvalle ja esikoiselle vaatetta, hoitolaukkua yms.
    -Suunnitellut vauva-arkea, miettinyt tulevaa syksyä
    -Kattonut telkkaria, tosin harvoin koska sieltä ei usein mitään katsomisen arvoista tule...
    Ja seuraavien päivien projektiksi olen miettinyt esikoisen vauva-albumin loppuun tekemistä (joskus päätin että sen pitää olla valmis siihen mennessä kun vauva syntyy!), jos saan vaan hyvässä asennossa ne kuvat liimattua...

    Tsemppiä sinne!!!<3

    VastaaPoista
  3. Kevyt kommentti vain, eli kirjavinkki: Hanna Tuurin Orapihlajapiiri= Loistava!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...