tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Naurettavin ikinä!

Tänään kohtasin naurettavan surkean kriisin ja aijon kaikin sieluni voimin vedota raskaushormonien syyllisyyteen.

Viikonloppuna lunnin ruoanlaitosta ja hain roskaruokaa. Mies sain törkeän hyvän kanahampparin ja minä jonkun rutuisen kengänpohjan yhdellä tomaatilla. Omani oli kamalaa, miehen hamppari ehkä parasta IKINÄ!

Tänään himoilin sitä hampparia koko iltapäivän. Mieskin oli ollut asioilla tavallista pidempään ja mun ruokavalio oli koostunut kokouspullista ja kofeiinista. Jonka lisäksi puntari kertoo, että tässä vaiheessa pullistumista ei paino ole juuri noussut. Mies sitten lupautui hankkimaan mulle tämän planeetan parhaan burgerin. Kunnes. Selvisi että burgerin kampanja on päättynyt eilen -sitä ei saa enään.

Uskotteko, jos kerron että tuhersin itkua? Ne lopettaa noin vain sen myynnin, täysin ajattelematta raskaana olevia, ruokahimoilevia naisia? Ne SIAT.

Mökötin. Ja mökötän vieläkin. Ja harkitsen vihaisen asiakaskirjeen kirjoittamista moiselle roskaruokaa tarjoavalle ravitsemusliikkeelle. Ne Onnettomat. *snif*

ps. Valitettavasti maailmassa on myös ihan oikeitakin ongelmia, mutten uskalla niitä ryhtyä nyt itkemään; saattaapi muuten olla ettei tuska tunne loppua.

6 kommenttia:

  1. AAAARGH!! Pitäis päästä avautuun.. hemmetti ku ei oo aikaa eikä voimia kirjottaa tuota omaa blogia ajantasalle.. :(

    Sori, avaydyin tänne. Sinäki oot jo valmiiks avautunut ni jatkan samaa rataa. :D Niin vaan taas ottaa pattiin - moniki asia.

    Ensinnäkin olin tänään sairaalassa keskosvanhempien illassa tytön kans. Oli nyt toinen kerta kun kävin kertomassa uusille keskosvanhemmille vähän isommaksi kasvaneen keskosen tarinaa sairaalan jälkeisestä elämästä. Nähtiin sitten yhtä omaa hoitajaakin, joka on noh - aina ollut jotenki hiukkasen tylyhkö. Ja vaikka hymyili ni jotenki sen sanomiset ottaa aina korville, kun tietä ettei hän ole ehkä kaikista ystävällisin. Totesi sitten aika tylysti, että mitä me vieläkin pyöritään siellä, etteikö pitäis jo päästää irti näistä jutuista. ÖH!? O.o Että mitä? Siinä sitten muut hoitajat tuli kans ja sano, että voi eikös se kiva kun käyvät meitä moikkaamassa ja vielä kun heillä on näin hyvin mennyt ja noin reipas lapsi. Ja tuoreet keskosvanhemmatkin on tykänneet. Että voiki olla hoitaja tuommonen! Kyllä kieltämättä mieleni pahoitin, kun yritän toisille olla avuks samalla...

    Ja kun pääsen kotiin ja klikkaan facebookkiin niin siellä se käly esittelee kaikelle kansalle tisseistään ja vauvastaan kuvia - eikä kuvat ole edes vain kavereille vaan kaikille julkisesti nähtävissä.

    Ja neiti - se ei sitten nuku, kiukuttelee vain. Kruunaa illan. Ja mies.. mies pelaa. ARGH!

    Kiitos ja ahistus, jaksuja sinnekin suuntaan!

    VastaaPoista
  2. AUTS.
    Tiedän miltä tuntuu...vaikkakaan mulla ei oo mitään raskaushormoneja. Välillä vaan pienehköjä kiukku-itku-raivari-päiviä. Kyllä mun mielestä hampparin takiakin voi itkee, jos siltä tuntuu <3

    VastaaPoista
  3. *tukimököttää*

    Olen purskahtanut itkuun yhtenä sateisena sunnuntaina, kun odotin esikoista, sillä yhdessäkään aukiolevassa kioskissa ei myyty vadelmalimsaa. Vadelmalimsaa oli saatava joka päivä. En saanut silloin sateisena sunnuntaina. Jotain metsämansikkamuumia vain tarjosivat tilalle. pah. Vieläkin harmittaa.

    VastaaPoista
  4. Voi, saat sympatiani! :D Mua itketti tänään töissä, kun liikutuin omista ajatuksistani: työn lomassa tuli mieleen, että jos hyvin käy, Paavolle kasvaa korvat ja se saa kuuloaistin, ja mä voin ehkä joskus laulaa sille soraäänisen laulun. Nyyh!

    VastaaPoista
  5. Mulla yks varma merkki raskaudesta on aina ollu sen että alan itkeä ruoan vuoksi, hampurilaisen jota ei enää myydä, lattialle tippuneen leivän tai milloin minkäkin. Joten, hampurilaisen vuoksi on aivan sallittua märistä vähän:D
    Sitä paitsi, sun tärkeä tehtävähän nyt on ravita pientä sinttiä siellä sydämen alla, joten kyllä ruokakriisit on aivan ymmärrettäviä:)

    VastaaPoista
  6. Vaihdevuosissa vaivaa Piukunen ihan samat vaivat. Sitä nyyhkymöllöttää pala kurkussa, kun koiralla on vaan niin kauniit silmät. Seuraavassa hetkessä saa itkupotkuraivarin, kun se ohennut aamulla käkerretty tukka saa muutaman sadepisaran päällensä ja maailma on ihan sekaisin. Ja töissä iskee masennus, ei osaa enää eikä jaksa ja mitä noikin makkarat tossa vyötäröllä tekee. Byäääää.....olen vanha ja kaikki roikkuu ja kohta se kuolemakin tulee enkä tehnyt vielä mitään hianoo !!!!!
    Jep. Naisen elämää. Se on tätä.
    Poikkeama, tekstisi liikutti ja painukoon moiset hoitajat kortistoon tai uudelleen koulutettaviksi vaikka raksalle töihin. Hoitoalalla ei tuollaisia tarvita. Terveysasioissa ei parempaa juttua olekaan kuin vertaistuki ja toisten kokemuksien syvät rintaäänet. Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...