sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Raivotar

Jatkan vähän tällaisen negatiivisen vireen ylläpitoa. Fiilisvuoristoradalla kun vedetään tänään siellä pohjapuolella.

Mä oon temperamentiltani muutenkin aika äkkipikainen. Nyt sitten hormonien ja pahoinvoinnin myötä, olen yksi perkele. Ihan tosissaan. Niin pahasti, että tämä ei enään haittaa vain puolisoa (ja mahd. naapureita) vaan muo itseäni. Raivostuttaa ihan todella olla raivoissaan koko ajan.

Kierrokset lähtee nollasta sataan nanosekunnissa. Useinmiten jo herätessä on päällä iloinen kenttävitutus. Ahdistaa, ärsyttää, väsyttää, kiristää - ja seuraavassa hetkessä olo on kun uudestisyntyneellä; on itse äiti teresa ja vain hymyilee.

Kokeneemmat naiset, kertokaa vinkit. Miten kauheasta Bregna- Zillasta pääsee eroon? Varoitettakoon, että vastaus tähän ei saa olla "synnyttämällä" koska siihen on liian pitkä aika.

ps. Tänään ärsyttää pölyt (miksi kukaan muu ei siivoa niitä kuin minä), auringonpaiste (lopetetaan alkuunsa tää ylipirteä kevät), vikisevä koira (helvetin kevät ja hormonit), nukkuva mies (millä oikedella tuo nukkuu kun minä en saa nukuttua, häh?), karmea nälkä (ja kukaan ei ole laittanut ruokaa), typerät tv-ohjelmat (ois kiva kattoa jotain mutta e-hei), nenän kutina (saakutin siitepölykausi), se ettei kahvia saa ellei sitä itse keitä (palvelua, kiitos!), se että mehujäätelöt on loppu kaapista enkä todella jaksa mennä kauppaan (en syöny itte kaikkia, mies ja lapsi söi varmasti muutaman: niiden täytyis hakea), se että miehen peitto on aina puoliksi pois pussilakanasta (epäsiistiä ja typerää, ärsyttävän näköistä), liiat tavarat on tiellä (kuka tänne tätä rojua kantaa,häh?), ärsyttävät ihmiset (pitäkää mielipiteenne ja kaupatkaa ne toisille, ei mulle kiitos!) ja ruoanhaju naapurista (niin että JOKU jaksaa tehdä ruokaa, mutta sitä ei MEILLÄ tapahdu.). Lisää tulisi, jos viitsisi kirjoittaa. Murgh. Kyllä ei ole kivaa kenelläkään.

4 kommenttia:

  1. =D
    Ensinnäkin onnea raskaudestasi, ihana uutinen!

    Näin kolmiviikkoisen pikkunelosen äitinä hymyilyttää, kerkesin jo unohtaa tuon olotilan näiden muutaman viikon aikana. Ei tuohon oikein voi muuta sanoa, kuin jaksamista. Ja kyllä se aika viimeistään kultaa ne muistot... Ja tämähän ei siis tosiana lohduttanut yhtään tämä kommentti =)

    VastaaPoista
  2. Mä tiedän, sulla on tuplanaishormonit eli pulla pelonkesyttäjä on tyttö :)Sorry, mitään helpotusta en keksi... kuin...

    VastaaPoista
  3. Tietyn määrän kuukausia kestä ja sen jälkeen tuo kaikki on kultaista muistoa. Kunnes paukahdat vaihdevuosi-ikään ja tuo kaikki saattaa kestää vuosikausia. Samalla saa riemukkaasti katsoa kuinka kaikki rupsahtaa, roikkuu,ryppyyntyy ja herraties harvenee sieltä mistä ei pitäis. Yhä edelleen huushollissa ei siivoo kukaan muu kuin sä itse. Joku sika syö kaupasta raahaamasi tarvikkeet tai tekee niistä sitä sapuskaa, jota yhtäänei miellytä. jne jne.... Eiks oo ihanaa olla nainen??? :)
    Sä tarviit nyt extrahuomiota ihan itse itsellesi tuotuna. Ja hei, kaikesta mitä naiset tekee kotona ja töissä, siitä hyvästä saa olla bregnyzilla ja muutama vuosikymmen myöhemmin oldcrankzilla.
    Anna palaa ja ilman katumusta.

    VastaaPoista
  4. Greippi. Se on mun salainen ase niin pahoinvointiin kuin äksyilyyn. Joka välissä, sokerilla, hunajalla...Greippi.
    Ja Pulla Palleroinen on aivan selvästi tyttö!

    ps. sanavahvistus on sopivasti persicse. Persiistähän se on, mutta onneksi ohi menevää laatua!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...